Tehtyäni ensin neljättä sataa sivuisen psykoanalyysin itsestäni, huomasin että minä ymmärrän Raamatun kirjailijaa. Hän on kirjoittanut ainakin Mooseksen viisi kirjaa, johon olen toistaiseksi kyllästyneenä päättänyt lukuurakan holdiin.
Raamatun kirjailija kuvailee yksityiskohtaisesti miten hän haluaa mielikuvituksessaan luoda teltan, arkinkannen, kannattimet. Hän kuvailee myös pikkutarkasti organisointia ja kuria sääntöineen, joten hän on ollut ilmeisesti jonkinasteinen autisti.
Lisäksi hän on ollut lapsuuden traumatisoitunut. Karkotus kotoaan vuokratilalta, pakkohuutokaupasta tai pantatulta tilalta, jossa kasvanut omenapuita (=paratiisi), veljensä (veli vai heimoveli?) suorittama henkirikos sekä juopottelevan ja itsestään narsistisia sankaritarinoita kuvaava alkoholisoitunut isä (Noah) oli sosiopaatti. Hän kirosi lapsensa, hänen nähtyään tämän törpön isän sammuneena alasti teltassaan. Kaikki tämä on kuvattu liian nopeatempoisesti, kirjailijan traumat ja siirrytty dissosiatiiviseen vaiheeseen.
Mielikuvitus hahmoihin, kuten Abram, Isak, Mooses... He ovat suurten paineiden alla yhteydessä "jumalaan". Jumala on itsestään erillä oleva rooli-minä, jonka kaikki Hitchkockin Psychon katsoneet tietävätkin Norman Batesin ja hänen "äiti-suhteestaan". Kyseessä on kirjailijan traumaperäinen kokemus, tämä "Jumala", joka on hänen omassa päässään. Raamatun kirjoittaneelle tämä kirja selvästi ollut "henkinen terapia" ja häntä voidaan pitää yksilöllisesti normaalina. Sitä vastoin uskovaisilla olisi syytä varata aika psykologille, mikäli he eivät itse ole kokeneet samoin kuin Raamatun kirjoittaja. Jumalaan ei kannata teennäisesti luoda mitään libidoa eikä häntä pidä tietoisesti itselleen tunnustaa.
Ps. En ole koskaan uskonut jumalaan. Olin tosin joskus muutaman vuoden jonkinlainen kulttuuri-aggnestikko, joka kieltäytyi kieltämästä mitään, kun muut olivat monessa asiassa niin "varmoja" tai teennäisesti uskovia.
Raamatun kirjailija kuvailee yksityiskohtaisesti miten hän haluaa mielikuvituksessaan luoda teltan, arkinkannen, kannattimet. Hän kuvailee myös pikkutarkasti organisointia ja kuria sääntöineen, joten hän on ollut ilmeisesti jonkinasteinen autisti.
Lisäksi hän on ollut lapsuuden traumatisoitunut. Karkotus kotoaan vuokratilalta, pakkohuutokaupasta tai pantatulta tilalta, jossa kasvanut omenapuita (=paratiisi), veljensä (veli vai heimoveli?) suorittama henkirikos sekä juopottelevan ja itsestään narsistisia sankaritarinoita kuvaava alkoholisoitunut isä (Noah) oli sosiopaatti. Hän kirosi lapsensa, hänen nähtyään tämän törpön isän sammuneena alasti teltassaan. Kaikki tämä on kuvattu liian nopeatempoisesti, kirjailijan traumat ja siirrytty dissosiatiiviseen vaiheeseen.
Mielikuvitus hahmoihin, kuten Abram, Isak, Mooses... He ovat suurten paineiden alla yhteydessä "jumalaan". Jumala on itsestään erillä oleva rooli-minä, jonka kaikki Hitchkockin Psychon katsoneet tietävätkin Norman Batesin ja hänen "äiti-suhteestaan". Kyseessä on kirjailijan traumaperäinen kokemus, tämä "Jumala", joka on hänen omassa päässään. Raamatun kirjoittaneelle tämä kirja selvästi ollut "henkinen terapia" ja häntä voidaan pitää yksilöllisesti normaalina. Sitä vastoin uskovaisilla olisi syytä varata aika psykologille, mikäli he eivät itse ole kokeneet samoin kuin Raamatun kirjoittaja. Jumalaan ei kannata teennäisesti luoda mitään libidoa eikä häntä pidä tietoisesti itselleen tunnustaa.
Ps. En ole koskaan uskonut jumalaan. Olin tosin joskus muutaman vuoden jonkinlainen kulttuuri-aggnestikko, joka kieltäytyi kieltämästä mitään, kun muut olivat monessa asiassa niin "varmoja" tai teennäisesti uskovia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.