Vastaus kohteessa Suomi sodan jälkeen – vaaran vai pelon vuodet?
Vittumaine Aulis sanoo:
19.8.2015 klo 8.51
Ajalla syksy 1944 ja Pariisin rauhansopimus 1947 ei juuri voinut olla mitään ”heitämme ryssät kommunismeineen pois ja suur-Suomi takaisin” mielialaa. Ei ollut heittäjäksi, kuin muutamia äänekkäitä, sairaita, höyrypäitä armeijassa.
Toisaalta Englanti myi, antoi, häväisi meidät valvontakomissiossa luovuttamalla meidät Stalinille hevosnaamaisesti maksusta! Englesmanneille riitti lupaus Stalinilta, että Suomen sahat ja sellutehtaan tuottaa angloille tavaraa lähes ilmaiseksi. Tämäkin on asia, jonka jonkun maisteriplantun toivoisi kaivavan väitöskirjaansa!
Olimme lähteneet Hitlerin kelkkaan tekemään suur-Suomea ns välirauhan aikaan 1940. Meillä oli 1941 hyökkäyksen jälkeen julkisesti vallalla käsitys, että ”seulotut” venäläiset valloitetuilla alueilla ja sotavangit pitää tappaa, tai lähettää Saksaan. Tämän asian huutajia löytyi piispoista, kenraaleista ja yliopistomiehistä kymmenittäin. Sellainen kansakunta sitten häviönsä jälkeen häpeää, valehtelee ja pyrkii kääntelemään asian mieleisekseen. Kehityshän on taas alkanut ”torjuntavoittoineen” ja pöölöjen selityksillä, että ”Stalin pelkäsi Mannerheimia”.
Samaa aatemaailmaa on nyt lietsonta Venäjää vastaan, kun USA-EU-NATOn politiikasta löydetään uusi Hitler avuksemme.
Yhä meillä on karjalaisjärjestöissä jälkeen 1950 syntyneitä johtoihmisiä, joilla on suupielessään ”Karjala takaisin!” huudot. Mielettömät vain eivät osaa perustella miksi ja millaisin eväin ja seuraamuksin.
Samaa evakkohuutoahan he ylläpitivät heti pitkin maata asetuttuaan. Kaikki oli Karjalassa paremmin. Kaikilla oli siellä rikkaudet, kartanot ja pianotkin joka huoneessa. Evakot vain unohtivat, että 500 000 sotilasta oli ollut katsomassa lähinnä kurjuutta ja puutosta pitkin Karjalan korpia.
Osa evakoista sai lounaisessa Suomessa, Pohjanmaalta ja Hämeessä heti jo raivattuja peltoja, sekä laajoja yhteismetsähakkuualueita seurakunnilta, sekä suurtiloilta. Paikkakunnan miehille annettiin suota ja rämeikköä perheilleen raivattavaksi kukoistaviksi ”rintamamiestaloiksi”.
Ruåttinkielinen rannikkoseutu maksoi Mannerheimille, Paasikivelle, Pekkalalle, Tannerille, sekä Korsimolle, (kok, kok, SKDL, sos.dem, maalaisliitto) ettei ainutkaan evakkoryssä, vaikka väitti osaavansa Karjalan ruåttia, tullut Turun saaristokuntiin, eikä Merenkurkun ”puhtaille Axel Olof Freudenthal- kuntiin”.
Näitä asioitahan eivät heidän lapsensa Thors, Biudet, Taxell ja Wallin tienneet!
*****************
Vittumaine Aulis sanoo:
19.8.2015 klo 8.51
Ajalla syksy 1944 ja Pariisin rauhansopimus 1947 ei juuri voinut olla mitään ”heitämme ryssät kommunismeineen pois ja suur-Suomi takaisin” mielialaa. Ei ollut heittäjäksi, kuin muutamia äänekkäitä, sairaita, höyrypäitä armeijassa.
Toisaalta Englanti myi, antoi, häväisi meidät valvontakomissiossa luovuttamalla meidät Stalinille hevosnaamaisesti maksusta! Englesmanneille riitti lupaus Stalinilta, että Suomen sahat ja sellutehtaan tuottaa angloille tavaraa lähes ilmaiseksi. Tämäkin on asia, jonka jonkun maisteriplantun toivoisi kaivavan väitöskirjaansa!
Olimme lähteneet Hitlerin kelkkaan tekemään suur-Suomea ns välirauhan aikaan 1940. Meillä oli 1941 hyökkäyksen jälkeen julkisesti vallalla käsitys, että ”seulotut” venäläiset valloitetuilla alueilla ja sotavangit pitää tappaa, tai lähettää Saksaan. Tämän asian huutajia löytyi piispoista, kenraaleista ja yliopistomiehistä kymmenittäin. Sellainen kansakunta sitten häviönsä jälkeen häpeää, valehtelee ja pyrkii kääntelemään asian mieleisekseen. Kehityshän on taas alkanut ”torjuntavoittoineen” ja pöölöjen selityksillä, että ”Stalin pelkäsi Mannerheimia”.
Samaa aatemaailmaa on nyt lietsonta Venäjää vastaan, kun USA-EU-NATOn politiikasta löydetään uusi Hitler avuksemme.
Yhä meillä on karjalaisjärjestöissä jälkeen 1950 syntyneitä johtoihmisiä, joilla on suupielessään ”Karjala takaisin!” huudot. Mielettömät vain eivät osaa perustella miksi ja millaisin eväin ja seuraamuksin.
Samaa evakkohuutoahan he ylläpitivät heti pitkin maata asetuttuaan. Kaikki oli Karjalassa paremmin. Kaikilla oli siellä rikkaudet, kartanot ja pianotkin joka huoneessa. Evakot vain unohtivat, että 500 000 sotilasta oli ollut katsomassa lähinnä kurjuutta ja puutosta pitkin Karjalan korpia.
Osa evakoista sai lounaisessa Suomessa, Pohjanmaalta ja Hämeessä heti jo raivattuja peltoja, sekä laajoja yhteismetsähakkuualueita seurakunnilta, sekä suurtiloilta. Paikkakunnan miehille annettiin suota ja rämeikköä perheilleen raivattavaksi kukoistaviksi ”rintamamiestaloiksi”.
Ruåttinkielinen rannikkoseutu maksoi Mannerheimille, Paasikivelle, Pekkalalle, Tannerille, sekä Korsimolle, (kok, kok, SKDL, sos.dem, maalaisliitto) ettei ainutkaan evakkoryssä, vaikka väitti osaavansa Karjalan ruåttia, tullut Turun saaristokuntiin, eikä Merenkurkun ”puhtaille Axel Olof Freudenthal- kuntiin”.
Näitä asioitahan eivät heidän lapsensa Thors, Biudet, Taxell ja Wallin tienneet!
*****************
Vastaukset 3
Vanhimmat
etkö aio parkua vaikka virolaisista myös tapasi mukaan? Oletpa vähän pöljä ja vastenmielinen rääkyjä.
lienet palstan tosisekopää?
Ei! Se on tavallinen huutelijakusipää!