Sitten alettiin kuppaan yhteiskuntaa

Työväen säästöpankki

Pankki muutettiin säästöpankista liikepankiksi vuonna 1989. Tuolloin pankin nimeksi tuli STS-Pankki Oy. Yhtiön osakkaiksi tuli vasemmistopuolueiden hallinnoimia säätiöitä, ennen muuta STS-Säätiö ja Työväen Opintorahasto. Voimasuhdesopimuksen mukaan SDP:n osuus säätiön vallasta oli 2/3 ja SKP:n, sittemmin Vasemmistoliiton osuus 1/3. Ajatuksena oli, että puolueiden toimintaa olisi rahoitettu pankin tuotoilla.

STS ajautui vaikeuksiin 1990-luvun alun laman ja pankkikriisin myötä. Pankkia uhkasi konkurssi. STS-Pankin pääomistaja STS-Säätiö myi omistamansa osakkeet Kansallis-Osake-Pankille vuoden 1992 lopulla 75 miljoonalla markalla. Koko kauppahinnalla ostettiin KOP:n osakkeita. Muut STS:n osakkaat, mukaan lukien Työväen Opintorahasto, saivat 65 miljoonaa markkaa. KOP otti STS:n konttorit haltuunsa joulukuussa 1992 ja lopetti pankin itsenäisen toiminnan.

STS-Pankin raunioille perustettiin Siltapankki Oy. Siltapankista tuli ns. roskapankki, jonka tehtäväksi jäi hoitamattomien luottojen vakuuksien realisointi. STS-Pankin tuhosta koitui veronmaksajille Esko Seppäsen mukaan huomattava lasku, arviolta 2 miljardia markkaa. Talletusasiakkaat eivät menettäneet varojaan, sillä valtio turvasi talletukset täysimääräisesti.

Pankin johdossa toimivat muun muassa Jonas Laherma 1916–1959,[8] Mauno Koivisto 1959–1968, Ulf Sundqvist 1982–1991 ja Yrjö-Olavi Aav.

.

Sundqvist-jupakka ja tuomioita

STS-Pankki, myöhempi Arsenal-Silta vaati vuonna 1993 Sundqvistilta ja seitsemältä muulta pankin johtokunnan jäseneltä ja varajäseneltä vahingonkorvauksia yhteensä 68,5 miljoonaa markkaa siitä, että nämä olivat johtaneet pankkia kahdessa tapauksessa huolimattomasti. Sundqvist joutui eroamaan puolueen puheenjohtajuudesta. Sittemmin Korkein oikeus velvoitti ks tuomioissaan 4.7.1997 Sundqvistin maksamaan vahingonkorvausta alentaen sen määrää kuitenkin 17 miljoonalla markalla alioikeuden tuomitsemasta määrästä. Sundqvist velvoitettiin maksamaan STS-Pankille lievästä huolimattomuudesta työssä yhteensä 16,4 miljoonaa markkaa (KKO 1997/110 ja KKO 1997/111). Sundqvist maksoi lopulta vain 1,2 miljoonaa.

Sundqvist oli valittanut tuomioista, ensin hovi- ja sittemmin korkeimpaan oikeuteen eikä siis ollut maksanut alioikeuden päätöksen perusteella. Tämä aiheutti sittemmin 1990-luvun loppupuolella Sundqvistin uskottavuutta koetelleen niin sanotun Sundqvist-jupakan. Hänet tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 22. kesäkuuta 2000 törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen hylkäämällä Sundqvistin valituslupahakemuksen. Hovioikeuden päätöksen johdosta ”roskapankki” Arsenal-Sillan toimintaa ohjannut eduskunnan tarkastusvaliokunta otti vuonna 1997 tehdyn ja toisen valtiovarainministerin Arja Alhon eroon johtaneen sovittelusopimuksen uuteen harkintaan. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta kuitenkin päätti 8. kesäkuuta 2001, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia.

Sundqvist oli veljensä Björnin kanssa syytettynä myös toisessa oikeusjutussa. Syytenimikkeinä olivat törkeä kavallus, törkeä petos ja avunanto törkeään petokseen. Syytteet kuitenkin hylättiin 23. kesäkuuta 1999 ja valtionsyyttäjä tyytyi käräjäoikeuden päätökseen.