Luin taas kerran yhden uutisen Yleltä ja se antoi inspiraation kirjoittaa.
Luin ylen artikkelin Yhdysvaltain suorittamasta vakoilusta ja siihen liittyi jonkin verran tietotekniikkaan liittyvää asiaa. Asia esitettiin hyvin vakuuttavasti, opettavaisesti... Ainoa ongelma siinä oli se, että artikkelin kirjoittaja ei osannut perusteita siitä, mistä oli kirjoittamasta ja siksi (kai) asiasisältö oli puhdasta huuhaata. Artikkelin kirjoittaja ei edes tiennyt sitä, että puhekielen Englannin biljoonassa on vain yhdeksän nollaa, puhumattakaan muusta.
Usein törmää myös siihen, että kun lähtee selvittämään jonkun Ylen artikkelia, niin päätyy seuraavaan:
1. Toimittaja on tarkoitushakuisesti jostain puheesta, esityksestä tms. vääntänyt jotain sellaista mitä se ei oikeasti ole. Milloin irrottamalla yksittäisen lauseen asiasisällöstä, milloin mitenkin.
2. BBC uutisoi asiasta ja mahdollisesti vetää joitain mutkia suoriksi
3. Yle kopioi uutisen suoraan BBC:ltä ja kenties vielä suoristaa joitakin mutkia
Lopputuloksena on aina välillä jopa täydellinen vastakohta totuudelle.
Niitä on jokunen kerta kun olen lähtenyt seuraamaan jotain uutista ja (muistaakseni) jokaisella kerralla uutisen alkuperäinen lähde on selvinnyt ihan joksikin muuksi kuin ylen esittelemä "totuus".
Mitä tulee dokumentteihin...
Ylen kulloisistakin valtasuhteista riippuu mitä ja millaisia dokumentteja esitetään.
Nämä dokumentit eivät useinkaan ole riippumattomia vaan, niissä on joku agenda takana. Ei ole esimerkiksi sattumaa, että Saddamin hirmuhallinnosta tulee väritettyä dokumenttia juuri ennen kuin Yhdysvallat "päättää" hyökätä Irakiin jne.
Tälläkin hetkellä yksi henkilö riehuu Helluntalaispalstalla ja on rakentanut koko elämänkuvansa näkemänsä "dokumentin" varaan.
Mielenterveysongelmaisilla ja mustavalkoisilla ihmisillä puuttuu kyky oikeaan mediakritiikkiin. Heille on faktaa kaikki se, mikä sopii heidän maailmankuvaansa.
Asioita ei haluta pohtia, arvioida, punnita, kokeilla... vaan ne pitää saada valmiina totuuksina, jotka voi niellä sellaisinaan... ettei vain tarvitse pohtia ja joutua kohtaamaan oikea maailma ja oikea oma itsensä.
Uskovien parissa huomaa hyvin kuinka ihmiset pohtivat omia tekojaan, omia mielipiteitään, omaa vaikutustaan, omia tunteitaan, omaa vastuutaan asioista.
Maallistuneitten parissa huomaa kuinka ihmiset näkee kaiken toisten tekoina, toisten syynä ja kyky kantaa oikeasti vastuuta omista teoistaan on vähintäänkin kyseenalainen.
Luin ylen artikkelin Yhdysvaltain suorittamasta vakoilusta ja siihen liittyi jonkin verran tietotekniikkaan liittyvää asiaa. Asia esitettiin hyvin vakuuttavasti, opettavaisesti... Ainoa ongelma siinä oli se, että artikkelin kirjoittaja ei osannut perusteita siitä, mistä oli kirjoittamasta ja siksi (kai) asiasisältö oli puhdasta huuhaata. Artikkelin kirjoittaja ei edes tiennyt sitä, että puhekielen Englannin biljoonassa on vain yhdeksän nollaa, puhumattakaan muusta.
Usein törmää myös siihen, että kun lähtee selvittämään jonkun Ylen artikkelia, niin päätyy seuraavaan:
1. Toimittaja on tarkoitushakuisesti jostain puheesta, esityksestä tms. vääntänyt jotain sellaista mitä se ei oikeasti ole. Milloin irrottamalla yksittäisen lauseen asiasisällöstä, milloin mitenkin.
2. BBC uutisoi asiasta ja mahdollisesti vetää joitain mutkia suoriksi
3. Yle kopioi uutisen suoraan BBC:ltä ja kenties vielä suoristaa joitakin mutkia
Lopputuloksena on aina välillä jopa täydellinen vastakohta totuudelle.
Niitä on jokunen kerta kun olen lähtenyt seuraamaan jotain uutista ja (muistaakseni) jokaisella kerralla uutisen alkuperäinen lähde on selvinnyt ihan joksikin muuksi kuin ylen esittelemä "totuus".
Mitä tulee dokumentteihin...
Ylen kulloisistakin valtasuhteista riippuu mitä ja millaisia dokumentteja esitetään.
Nämä dokumentit eivät useinkaan ole riippumattomia vaan, niissä on joku agenda takana. Ei ole esimerkiksi sattumaa, että Saddamin hirmuhallinnosta tulee väritettyä dokumenttia juuri ennen kuin Yhdysvallat "päättää" hyökätä Irakiin jne.
Tälläkin hetkellä yksi henkilö riehuu Helluntalaispalstalla ja on rakentanut koko elämänkuvansa näkemänsä "dokumentin" varaan.
Mielenterveysongelmaisilla ja mustavalkoisilla ihmisillä puuttuu kyky oikeaan mediakritiikkiin. Heille on faktaa kaikki se, mikä sopii heidän maailmankuvaansa.
Asioita ei haluta pohtia, arvioida, punnita, kokeilla... vaan ne pitää saada valmiina totuuksina, jotka voi niellä sellaisinaan... ettei vain tarvitse pohtia ja joutua kohtaamaan oikea maailma ja oikea oma itsensä.
Uskovien parissa huomaa hyvin kuinka ihmiset pohtivat omia tekojaan, omia mielipiteitään, omaa vaikutustaan, omia tunteitaan, omaa vastuutaan asioista.
Maallistuneitten parissa huomaa kuinka ihmiset näkee kaiken toisten tekoina, toisten syynä ja kyky kantaa oikeasti vastuuta omista teoistaan on vähintäänkin kyseenalainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän uutisissa on paljon tietoista propagandaa. Ystäväni on pitkään harrastanut valokuvausta ja kerran hän näytti sanomalehdistä ja viikkolehdistä poimimiaan "kuvaväärennöksiä". Hän kertoi, miten se ja se kuva on kyhätty ja tehty uutiseen sopivaksi.
Tyyppi oi pitkällä harrastuksessa, olisi päässyt Suomessa julkaistavaan iltapäivälehteen keikkakuvaajaksi, mutta oli kieltäytynyt työstä vakaumussyistä, kun oli ymmärtänyt pelin hengen. Mainonnassa ja poliittisissa uutisissa väärentäminen on jokapäivää.
Kyllä meille potaskaa syötetään. Tieteen tuloksetkin ovat paljolti riippuvaisia rahoittajasta, koulukunnasta ja siitä mitä halutaan tukia ja saada lopputulokseksi.
>> Tieteen tuloksetkin ovat paljolti riippuvaisia rahoittajasta, koulukunnasta ja siitä mitä halutaan tukia ja saada lopputulokseksi.>>
Jos näin olisi, monta raamatullista asiaa olisi todistettu, eikä kumottu.
Lähdetään siitä, että KAIKKI tässä ihmisen maailmassa on valhetta! Ei kannata pohtia, että mikä on enemmän valhetta kuin toinen tai kuka on valheellisempi kuin toinen. Emme me ihmiset tunne totuutta. Jumala yksin on totuus ja oikeudenmukaisuus, siksi ei ole hyödyllistä arvostella toisia persoonia. Minäkin olen kiinnostunut tieteestä ja tämän Jumalan maailmankaikkeuden ihmeellisyyksistä, mutta olen varma, että perimmäinen totuus on kuitenkin aivan toinen. Näihin maailmaa tutkiviin tieteisiin voi suhtautua kuin urheiluun - ihminen haluaa koetella rajojaan (fyysisiä tai älyllisiä).