Jos sekoaisi niin, että tappaisi jonkun, niin tuskin siitä helpolla.selviäisi. Miten omaiset ja ystävät kestäisi. ?????
Miten kestää sen jos surmaa jonkun ?
Kysymysmerkkinä
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sun kuule kannata tuollaisia synkkiä miettiä ja murehtia.
Maailmassa tapahtuu niin paljon pahoja, surullisia asioita joille ei oikein löydy pätevää selitystä, mutta onneksi myös koko ajan tapahtuu erittäin hyviä, onnellisia ja hienoja asioita.
Ammut rynnäkkökiväärillä etulinjassa ja mietit jokaista kaatunutta vihollista jotka ovat olleet valmiina hyökkäämään maahamme, kotiisi, raiskaamaan ja tappamaan sekä ryöstämään mitä ryöstettävissä on? Se on aina suhteellista kuka kuolee ja miksi kuolee...
Ajatus, että hermostuisi johonkin ihmiseen niin että tekisi peruuttamattoman tapon. Kun vaan päässä menisi ykskaks niks ja sit harkintakyky ja sen seuraukset katoaisi. Olisi se karmee tilanne. Onnoita tappoja ollut perhepiirissä, jossa rakastetaan, on ollut kaveripiireissä jne.
Niin tuli ajatus, että miten helposti voisi niin seota?
Musta tuntuu että se vaatisi vuosien eristämisen yksinäisyyteen ja henkisen nöyryyttämisen. Joutuu olemaan vuosia häpeässä. Ensin se hävettää sitten sitä turtuu ja luulee kaiken olevan jo hyvin eikä välitä ihmisten pilkasta. Mutta se onkin tyyntä myrskyn edellä ja joku tekijä voi laukaista kauhean vihan aallon. Se, tappaako joku sitten vai hakkaako vai jääkö uhoilun tasolle on ihan yksilön perusluonteesta kiinni. Itse en kykenisi tappamaan toista ihmistä.
Onhan varmaankin siis ihan kaikenlaisia syitä/tekosyitä olemassa esimerkiksi jos on jonkun ihmisen luonne kiivas /väkivaltainen tai heikko impulssikontrolli etä suuttuu herkästi, luonnevikaisuus, olosuhteet (esim sotatila), mustasukkaisuus, päihteiden käyttö ettei päihtyneenä kontrolloi tekojaan, itsepuolustus, jne.
Varmaan suurin osa katuu tekojaan ja toivoo että saisi valita toisin. Luulisi että paatuneita tappajia on aika vähän, siis sellaisia joita ei tippakaan hetkauta toisen henki ja elämä.
Yhtä paljon syitä kuin tapauksia varmaankin koska jokainen ihminen on niin yksilöllinen. Toinen on hyvinkin ymmärtäväinen, hillitty ja kärsivällinen tilanteessa jossa jollain toisella saattaa napsahtaa ja järki pimentyä.
Varmaankin joku ammatin puolesta tällaisten asioiden kanssa tekemisiin joutuva antaisi viisaan vastauksen tuohon kysymykseesi. Esimerkiksi joku pitkän uran tehnyt tutkijapoliisi tai vankipsykologi tietäisi kertoa oikeaa kokemusperäistä tietoa eikä tämmöistä keittiöpsykologiaa mitä tämä omakin kommentti nyt on.
Tässä alla on linkki Hannu Lauerman erittäin asialliseen haastatteluun joka osaltaan ainakin hiukan sivuaa noita asioita jotka sinua pohdituttaa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/henkilokuvassa-ihmismielen-asiantuntija-hannu-lauerma-pahuus-kiehtoo-se-on-stimuloivaa/
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ....älkää... Hyvät hyssykät sentään mainitko sanoja "tappo", "hakkaaminen","väkivalta" Seinäjoki-ketjussa. Jos sen teette, poliisit tulevat ja pistävät teidät koppiin ja rikkovat tietokoneenne kaupan päällisiksi. Olenpahan tämän tässä vähän niinkuin kokenut. Se on kuulkaa pojat helvetti maan päällä. Siinä tulee pamppua ja nyrkkiä ja lopun elämää tässä eletään tarkkailun alaisena.
Jos tänne kirjoitatte, kirjoittakaa hempeitä rakkausrunoja ja kehukaa maahanmuuttopolitiikkaa. Muistakaa hyvän elämän lähtökohta on hyssyttely, ja Mauno Koivistomainen sympaattinen yninä.
Onneksi elämässä.enemmän tapahtuu onnellisia asioita ja me kaikki voisimme tehdä sen eteen töitä (kärsivällisyys, suvaitsevaisuus, myötäelämisen taito, avuliaisuus, lempeys ja anteeksi anto) siinä opeteltavia asioita jollei satu piirteitä luonnostaan omaamaan.
Noilla ei tee vain onnelliseksi itseään, vaan myös ympäristö saa osansa.
Kaikille tulee pettymyksiä ja se kuuluu osana elämää, niitä ei voi välttää ja se kasvattaa kestävyyttä, joten tutussa ja turvallisessa ympäristössä ne on toisinaan jopa suotavia. Onnneksi hyvin harva pimahtaa ja hermostuu ja tekee jotain käsittämätöntä ymmärrystä vailla.
Kuitenkin armo ja anteeksi anto joskus olisi paikallaan, kipeistä ja vaikeista asioista huolimatta. Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne.
Kyllä niin hyvin kirjoitit nimimerkki "Armahtakaa".
Ihan vaihteeksi voi sen kivan sanan sille toiselle ihmiselle sanoa edes kerran vuodessa, se vaatii paljon enemmän kuin naaman rääpiminen ja länkytys.
1 hyvä sana jollekkin ihmiselle voi saada aikaan paljon hyvää, ainakin hyvän mielen toiselle -- ja se on kaikkein paras tapa ehkäistä pahoja asioita.
Tehdään itse hyviä ja reiluja ja oikeita asioita sen sijaan ja sillä ajalla ja energialla että mähkitään miksi tai miten jossain tapahtui pahuutta.
Toki vaikeistakin asioista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti eikä niitä saa "lakaista maton alle", sillä siitä juuri syntyy häiriintynyttä käytöstä jos asioita pitää tukahduttaa niin olisiko näin että juuri siitä kumpuaa outoja ilmiöitä esim juuri tällaisilla keskustelupalstoilla.