Olen aikaisemmin ollut demari ja vihannut porvareita. Olen syntynyt ja kasvanut aikuiseksi maassa jossa on ollut tuet ja julkinen terveydenhuolto. Olen uskonut näihin asioihin ja pitänyt niitä itsestäänselvinä, olen jopa uskonut olevani niihin oikeutettu ja suuttunut kun näitä oikeuksia on aina vaan evätty ja vähennetty minulta. Joka vuosi nämä palvelut ovat murentuneet entisestään. Jokaikinen askel elämässäni lapsuudesta aikuisuuteen tämä hyvinvointi on aina vaan paennut minua. Selitys on aina sama "leikkauksia, säästöjä".
Nyt uskoni on loppu. Ymmärrän viimein että en oikeastaan ole oikeutettu mihinkään hyvinvointivaltion tuista. Minua on VEDÄTETTY! Minun on otettava elämä omiin käsiini. Minun on otettava lainaa tai muutettava ulkomaille ja tehtävä kunnon suunnitelma tulevaisuudestani ja riskeerattava kaikki sen eteen sillä muulla ei ole merkitystä. Työttömyys, työttömien kyykyttäminen ja opiskelujen evääminen ovat osa systeemiä joka ei oikeasti tue tai hyödytä ketään mutta ei sille kukaan ole mitään tekemässäkään. En jaksa enää raivota ja vaatia. On aika jättäytyä systeemin ulkopuolelle ja rakentaa oma elämä omin ehdoin. Nihkeiden "tukien" vuoksi joutuu hyppimään toisten pillin mukaan, tottelemaan, alentumaan, passivoitumaan, salailemaan, jatkuvasti pelkäämään tukien eväämistä. Mitään mikä oikeasti itseä hyödyttäisi ei saa tehdä rangaistusten uhalla. Miksi kuuntelisin enää tätä paskaa? Miksi tottelisin? Systeemille olen numero. Systeemiä ei kiinnosta minun oikea hyvinvointini ja tulevaisuuteni. Systeemi vain rangaitsee ja vie minulta itsetunnon. Olenko oikeasti muka niin tyhmä ja osaamaton kuin systeemi saa minut itseni tuntemaan? En usko. Minun ei vaan anneta kehittää itseäni.
Hyvinvointivaltiolla ei ole tulevaisuutta. Sen aika on ohi. Viimein se meni jakeluun. Mihin tästä nyt? Ken tietää! Sen tiedän että tulevaisuus ja tulevien lasteni tulevaisuus on rakennettava omasta selkärangasta toisin keinoin. Minun on vain keksittävä keinot. Suomi ei tule heitä tulevaisuudessa auttamaan ja en aio kasvattaa heitä riippuvaiseksi "hyvinvointivaltiosta" joka minutkin petti. En silti usko täydelliseen kapitalismiin mutta sosialismiin VIELÄ vähemmän.
-84 syntynyt
Nyt uskoni on loppu. Ymmärrän viimein että en oikeastaan ole oikeutettu mihinkään hyvinvointivaltion tuista. Minua on VEDÄTETTY! Minun on otettava elämä omiin käsiini. Minun on otettava lainaa tai muutettava ulkomaille ja tehtävä kunnon suunnitelma tulevaisuudestani ja riskeerattava kaikki sen eteen sillä muulla ei ole merkitystä. Työttömyys, työttömien kyykyttäminen ja opiskelujen evääminen ovat osa systeemiä joka ei oikeasti tue tai hyödytä ketään mutta ei sille kukaan ole mitään tekemässäkään. En jaksa enää raivota ja vaatia. On aika jättäytyä systeemin ulkopuolelle ja rakentaa oma elämä omin ehdoin. Nihkeiden "tukien" vuoksi joutuu hyppimään toisten pillin mukaan, tottelemaan, alentumaan, passivoitumaan, salailemaan, jatkuvasti pelkäämään tukien eväämistä. Mitään mikä oikeasti itseä hyödyttäisi ei saa tehdä rangaistusten uhalla. Miksi kuuntelisin enää tätä paskaa? Miksi tottelisin? Systeemille olen numero. Systeemiä ei kiinnosta minun oikea hyvinvointini ja tulevaisuuteni. Systeemi vain rangaitsee ja vie minulta itsetunnon. Olenko oikeasti muka niin tyhmä ja osaamaton kuin systeemi saa minut itseni tuntemaan? En usko. Minun ei vaan anneta kehittää itseäni.
Hyvinvointivaltiolla ei ole tulevaisuutta. Sen aika on ohi. Viimein se meni jakeluun. Mihin tästä nyt? Ken tietää! Sen tiedän että tulevaisuus ja tulevien lasteni tulevaisuus on rakennettava omasta selkärangasta toisin keinoin. Minun on vain keksittävä keinot. Suomi ei tule heitä tulevaisuudessa auttamaan ja en aio kasvattaa heitä riippuvaiseksi "hyvinvointivaltiosta" joka minutkin petti. En silti usko täydelliseen kapitalismiin mutta sosialismiin VIELÄ vähemmän.
-84 syntynyt
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.