Puhtoinen

Sua rakas Runotyttö !
Täss kohdalla tais sun sydmen kohdalla hypähtä?
Jos tarkaillaan rivien pituuxia?
"niin on kaupallinen joulu taas
ja saa sen puhtoisen lapsen kyyneleet vuotamaan"
Ainakin mun sydän hypähti, ei iloista mutta muuten.
Hieno että jaxat viel vaan runoila!
Lahjasta on helppo otta vai ?
Rauhallista syntymän päivän juhlan odottamista sulle! : )

Ei puuroa ei kinkkua, eikä tonttuja yhtäkään, vaan pieni tieni ja anti suurin, on taas joulu kaikilla lyhyt-ikäinen.
Ei kuusta ei kynttilää, eikä lahjaa yhtäkään, vaan lämmin mieli ja sydän hellä, on taas ihmisillä
yht-aikainen.
Ei kiirettä ei hälinää, eikä tahraa yhtäkään, vaan nöyrä kiitos ja ylistys pelkkä, ja on tuo Isä meillä
vanhan-ikäinen.

niin mutainen on pelto, sadeveden päällä
ja likainen on sisin
kauniin kuoren alla

Katso lasta!

Kädet viattomat pienet, kehdon hämärästä
valoon nousevat, kuin tietä etsien
niin avuttomat vielä
Kaunis kyllä, ihmeellinen
on hän seimessään, lapsi niinkuin
kaikki lapset, paitsi että salaisuutta
kantaa itsessään
Lapsi puhtain, viattomin

Niin katsot lasta, et Vapahtajaa näe vielä

Joulukirkon hämärässä, kynttilöiden
tuikkiessa, siellä monet
silmät katsovat vain lasta
Ja silmäkulmat kostuu, on ihmeellinen
joulun kertomus, on -
niin harrasta!

MUTTA KATSO LASTA:

Kädet viattomat, puhtaimmat
ristin puulle lyötynä, veri niistä vuotaa
sinun syntiesi tähden!
Katso lasta!
Silmin särkyvin hän tuskan alla,
repeytyvin huulin, sielustaan huutamalla
katsoo sinuun, pilkkaajaasi,
pyytää:
Isä, anna anteeksi rakkaalleni

Rakkaalleni?
Minulle, joka hänet ristiin löin
Minulle, joka petin, kavalsin -
niin monin sanoin, niin monin töin -
tehdyin ja tekemättä jätetyin,
kun kuljin omaa tietäni
rakkaudestaan piittaamatta

Niin, katson lasta!
Katson häntä maailman kuvastimesta!

Napalmin polttamana, ohjusiskun
hajottaman talon raunioissa, ruhjottuna,
vailla raajoja sairaalassa, miinakentän läpi
kulkemassa koulutiellä, pelko
poskipäillä väreillen
ja itku, hyljättynä kellariinsa, käytettynä
hyväksi Thaimaan kaduilla -
voi itku, auta meitä Isä! Kaikkivaltias!

Sen kaiken yllä, katse
ristin puulta:
Isä, minä annan heille anteeksi
Isä, minä KUOLEN että he voisivat
saada anteeksi

Ja lapsen kädet, ristille lyödyt -
Joulun lapsen kädet puhtaat, syntieni
runtelemat, vavahtavat
kerran viimeisen, hän vaikenee

Vielä sanon, ystävä:
Katso lasta, nyt huomaatko
hänet vasta?

Jeesuksen veren tähden saat vapaa olla
Jeesuksen veren tähden
puhtoinen

Sen veren läpi kun seimeen katselemme
on joulukirkon hartaus
hiljainen - tiedämme, hän kasvaa
aikuiseksi, varttuu mieheksi
ja täyttää tehtävän, jonka vuoksi
syntyi maailman tänne

Nuo kädet, isän verstaalla
puuta työstäneet, vasten karkeata puuta
lyödään niin kuin kädet ryövärin -
Hiljainen, hiljainen on sydämessä
joulukirkon hartaus
jos tosissasi katsot lasta

Et särkymättä nähdä voi

Ja jos kerran nähnyt olet,
voitko itsellesi enää siunausta pyytää
taivahasta,
toiveidesi täyttymistä,
että sinua hoivaisi kuin
pientä lasta, kaiken antaisi kivuttomasti
seimeesi aivan,
Jumala?

Etkö yhtä janoaisi vain! jos
Vapahtajan nähnyt olet ristinpuulla, etkö
siunausta suurinta pyytäisi
parahtain:
Jumalani, ota käyttöön nämä kädet
Ihmiskädet, joilla
sinut ristinpuulle löin, ne puhdista
ja johda käytössäsi kulumaan
laupeuden ja puhtaan rakkauden armotöin?

Vie minut sinne, missä
seinien sortuvien alla auttajaansa
etsii lähimmäisen lapsenkäsi

Oi Jeesus, siellä tuntea saan elämäsi, ja
sieluuni myös valo loistaa!
Olet ylösnoussut! et jäänytkään
haudan pimentoon, et napalmiryöpyn alle
etkä kiroilumme, juoruilumme
ja hurskasteluidemme
alle jäänyt, et uskonnollisen
rihkamamme syntisaastaan tukehtunut ikuisesti -

et hautautunut raunioihin...
Sinä nousit ylösnousemukseksi meille,
tulit ikuiseksi valoksi -
vain rakkauden uhriteille
Sinne! Sinne!
silloin joulun kellot helkkää