Viisaudesta ja tyhmyydestä!!!

Viisaus on asia tai ominaisuus, jota yleisesti arvostetaan – ainakin teoriassa. Käytännössä elämä menee kuitenkin usein sitä rataa, että monet muut tekijät, kuten vaikkapa valta tai vallanhimo, peittoavat viisauden. Järjen käyttö ei ole kaikkialla suotavaa eikä edes sallittua, vaan se ajetaan nurkkaan tai kaappiin, jos mahtavammat intressit ovat uhattuina.

Järki, tieto, viisaus ja ymmärrys kuuluvat jossain mielessä samaan laatikkoon. Ei ole suinkaan itsestäänselvyys, että ne ovat toisiinsa liimautuneita. Kirjailija Paavo Haavikko väitti vuosia sitten eräässä haastattelussa: ”Tietoyhteiskunta tietää kaiken eikä ymmärrä mitään.”

Tulee mieleeni myös puolalaisen elokuvaohjaajan Krzysztof Kieślowskin haastattelu vähän ennen hänen kuolemaansa. Hän totesi, että meille on nykyään luonnollista ja arkipäiväistä, että syötämme paperin koneeseen ja faksaamme sen jonnekin Etelä-Afrikkaan tai otamme kännykkämme ja painamme muutamaa näppäintä ja joku vastaa siihen jossakin toisessa Euroopan kolkassa. Eivätkä nämä asiat millään tavalla hämmästytä meitä. Sitten joku kysyy toiselta että mikä on elämän tarkoitus. Hän pyytää tähän outoon kysymykseen apua tietokoneeltaan, jolta saa vastaukseksi: ”Out of memory” – poissa muistista.

Viisaudesta ja ymmärryksestä puhutaan paljon myös Raamatussa – vaikkapa Psalmien ja Sananlaskujen kirjoissa. Siellä viisaus ja ymmärrys syntyvät erityisesti Jumalan lain kuuntelemisesta ja hänen tahtonsa noudattamisesta. Toisaalta siellä varoitetaan useamman kerran, ettei kenenkään tule olla omissa silmissään viisas.

Paavali puhuu myös tyhmyydestä, hulluudesta ja viisaudesta: ”Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. Ja samoin: -- Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.” (1. Kor. 3:18.20) Viisautta on siis monenlaista; turhanpäiväistä ja tavoiteltavaa. On pantava pois se viisaus – itseriittoinen, Jumalan ja lähimmäiset sivuuttava – ja etsittävä toisenlaista viisautta, Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavaa ja palvelevaa viisautta.

Muutama viikko sitten luin lehdestä uutisen, jossa kerrottiin Kuuban kommunistisen hallitsijan Raúl Castron ajatuksia hänen tavattuaan paavi Franciscuksen Roomassa. ”Castro kertoi olleensa hyvin vaikuttunut paavin tiedoista, viisaudesta ja vaatimattomuudesta.” Ei hassumpi kuvaus kristikunnan keskeisestä johtajasta. Eivät välttämättä mahdottoman yleisiä, mutta sitäkin suotavampia piirteitä muillekin kirkollisille vaikuttajille.

Veijo Koivula
Kirjoittaja on pastori ja Oulun seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja