Junnukiekon arkipäivää nykysuomessa...lue!

Hei äiti! Ei muuta kuin kuvetta kaivamaan ja palkkaamaan ammattivalmentaja poikasi joukkueelle! Sinulla varmasti on rahaa kun pankin päällä istut.

Kumma juttu, kun nämä isä-valmentajista nilittävät yleensä valittavat myös eniten kausimaksuista...Ja talkoitahan ei ehditä tekemään koskaan! vaikea yhtälö....

Kyse on tietysti aina ja iankaikkisesti rahasta...
Kuvittelen, että tämä alkuperäinen tarina on joltain pieneltä paikkakunnalta. Minun poikani aikoinaan pelasi kuus vuotiaasta aina b- junnuihin asti. Itse toimin ikäryhmän huoltopäälikkönä eli näin tämän pitkän ajanjakson aika läheltä.

Koska kyseessä oli todella suuri juniori seura, niin tässäkin ikäluokassa oli alussa n. 70 junnua. Kolmella joukkueella mentiin aina d- junnuihin asti. Valmentajia ikä luokassa oli 2 per joukkue 1 maalivahtivalmentaja ja yksi valmennuspäälikkö (vanha liiga pelaaja). Huoltajia 2 per joukkue sitten muut, joukkeenjohtaja jne. Tuommoisen pelaajamäärän kun esim varustaa (paidat, housut, sukat, mv- vehkeet, mailat. kiekot jne) maksaa aika paljon... Jäävuorot... vieraspelimatkat..

Kausi maksut oli alussa 600 euroa ja D- junnuissa 1200 euroa per pelaaja.
Joku voi laskea vuosi budjetin ja sitten miettiä paljonko kausimaksut olisi ollut jos valmentajille vielä maksettaisiin palkkaa. Toimihenkilöiden (minun mukaanlukien) palkkio oli puolet kausimaksuista. Kyllä se aika talkoo meininkiä oli. koska lähes joka päivä hallilla piti meikäläisenkin olla. Ei siinä työtunteja laskettu... Harrastusta se oli, enkä palkkaa kaivannut.
Aina voi vanhempana valittaa ja kokea, että toiset nauttivat jotain etua, kun esim isi on valmentajana, mutta ainakaan minä en todellakaan moista kokenut, päinvastoin... Väliin tuntui, että valmentaja oli huomattavasti kriittisempi omaa poikaa kohden kuin muita

Pikkukorjaus edelliseen... Meillä oli 4 joukkuetta sarjassa ja harjoitusvuoroissa oli 2 joukkuetta yhtäaikaa... Pelaajia nuorimmissa ikäryhmissä oli toista sataa... En muista kuinka paljon tarkkaan, mutta kauden alussa ostin 200 junnumailaa.
Meillä jäävuoro maksoi 95 euroa per 50 min. Jäävuoroja oli alussa 4 per viikko ja d- junnuissa 6 per viikko. C:ssä ja B:ssä joka päivä

Näillä palstoilla paljon parjataan paljon valmentaja-isiä, heidän kykyjään ja kuinka he suosivat omia lapsiaan.
Jokainen joukkue, seura, valmentaja jne. on tietysti erilainen mutta oman kokemukseni mukaan valmentaja-isä vaati huomattavasti enemmän omalta pojaltaan kuin muilta. Jos oma poika oli samanvertainen jokun toisen kanssa, niin esimerkiksi parhaan pelaajan palkinto menivät kyllä aina tälle toiselle pelaajalle.
Myöhemmin kuin joukkueeseen tuli palkattu valmentaja, niin joukkueeseen tuli myös selvät valmentajan suosikit. Suosikeiksi valikoitui poikia joiden vanhemmat olivat seuran johtokunnassa, muiden valmentajien poikia tai pojan vanhemmat olivat valmentajan kaverita . Usein nämä "ammattivalmentajat" olivat rajallisella mielensivistyksellä ja sosiaalisilla taidoilla varustettuja entisiä pelaajia, joilla opiskelut olivat jääneet suurinpiirtein peruskoulun tasolle eikä jääkiekkoilijan urakaan ollut kummoinen. Kovaan ääntä ja meteliä osasivat pitää mutta todellinen kommunikointi ja palaajan kokonaisvaltainen ymmärtäminen oli olematonta.

Monenlaista valmentajaa on nähty kolmen pojan harrastaessa ja välillä myös on joukkuetta vaihdettu. Paljon on ollut idiootteja (ei haukkumasana vaan ihan lääketieteellinen termi) ja lajia ymmärtämättömiä tumpeloita. Jos valmentajan oma peliura on jämähtänyt 3 divariin, niin voisiko yksi syy olla että kaveri ei oikeasti ymmärrä mitä kentällä tapahtuu ja ei ymmärrä viisikkopelin lainalaisuuksia. Alkuperäisellä kirjoittajalla on ikävä kokemus isä poika -valmentajasta, mutta itsellä on myös olemassa positiivisia esimerkkejä ja taas ikäviä esimerkkejä palkatuista valmentajista. En halua tukea tällaista mustavalkoista ajattelua.

Yleensähän nämä kitinät alkavat siitä että oma lapsi ei saa peliaikaa niin paljon kuin poika / vanhemmat kuvittelevat hänen ansaitsevan. Vika ei tietenkään ole koskaan itsessä vaan valmentajassa joka ei pojan piileviä kykyjä havaitse. Osa valittaa siitä että ei pitäisi hyväksyä kenenkään isää valmentamaan vaan pitäisi aina olla ns. ammattivalmentaja, joka ei todellakaan aina ole sen parempi kuin jonkun pelaajan isä.
Toki jos joku kitisijä haluaa lähteä hakemaan joukkueelleen todellista ammattivalmentajaa niin esimerkiksi vaikkapa Karri Kivi lienee vapaa tällä hetkellä ja varmaan voi valmentaa myös junnuja kun vain hinnasta sovitte. Ja jos Kivi ei sitten miellytä kaikkia niin potkut vaan ja uutta palkkaamaan.......

Tän tarinan on pakko olla Tampereelta..

Voishan sitä alkaa ammattivalmentajaksi vaikka jollekin E-junnuporukalle jos jollakin on varaa maksaa siitä. Otetaan nyt semmonen 3000 €/kk palkaksi ja siihen sivukulut päälle, tekiskö yhteensä 4500 €/kk? Vuosi maksaisi siten noin 54000 €. Eli jotakuinkin 200 euroa/kk/pelaaja, pelaajamäärästä riippuen...

Nyt sitten meidän joukkueen valkkuiskän suurlupausjunnu romahti. Oli joku AAAAAApoika. On varmaan tulevaisuudessa suljetullaosastolla tai narkkaa. Isä julma pipipää. Ja tämä pipipää valmentaa 40 junnua.

Pipipäisiä narsisseja riittää joka paikassa. Onneksi meillä vanhemmilla on vapaus valita. Vanhemmissa on vikaa jos ei niitä valinnan mahdollisuuksia tajua.