Syksyllä 1967 minulla oli elämäni ensimmäinen hirvenkaatolupa ja niinpä monet syksyiset päivät ja lukemattomat erämaapenikulmat kuluivat hirvenpyynnin merkeissä.
Sinä marraskuisena aamuna lähdin liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa ja vaikka lunta oli jo liki saappaanvarren mitta, halusin liikkui jalkapelillä. Suksista kun on yleensä vain haittaa hirvenpyynnissä. Kokonaisen päivän ja liki 30 km kahlattuani olin illalla kuuden aikaan erään metsäautotien päässä. Matkaa oli maantienvarteen yli 7 km ja maantietäkin 2 km. Olin niin rättiväsynyt kuin ihminen voi 10 tuntia kahlattuaan olla ja kun sinä päivänä en tavoittanut hirviä, en edes jälkiä enkä muutakaan riistaa, oli mielialani sen mukainen ja samalla hirvitti se liki 10 km.n matka, jonka joutuisin kotiini vielä raahustamaan. "Kyllä tämä on hullun hommaa. Kahlata nyt päivät pitkät tyhjässä erämaassa", ajattelin synkissä mietteissäni jatkoin: "Ainakaan huomenna minä en lähde mihinkään".
Näissä synkissä mietteissäni muistin kuitenkin hypnoosiopintoni ja otin kertakaikkiaan itseäni niskasta kiinni: "Eipäs vaivuta synkkyyteen", sanoin itselleni ja jatkoin: "Kuuleppas Leo. NYT MENNÄÄN".
Sinä iltana täysi kuu paistoi kirkkaalta taivaalta ja luminen erämaa oli valoisa kuin päivällä ja kun sillä metsätiellä oli kilometritolpat, saatoin seurata kellostani kilometrillä käyttämääni aikaa. Ensimmäinen kilometri meni 8 minuuttiin, toinen 8 minuuttiin ja kun kolmas meni jo 6,5 minuuttiin, tajusin, että nyt tosiaankin mennään. Kaikki masennus häipyi pois ja koin valtava voitonriemua ja voimani palautuivat niin, että olisin voinut kahlata toisen samanlaisen päivämatkan heti perään. Ja kub noin tunnin käveltyäni olin kotona, aloin kahvit juotuani pakkaamaan reppuani päästäkseni aamulla taas entistä aiemmin hirvimetsälle.
Tämä liki 10 km.n matka olisi ollut tosiraskasta raahustamista jos olisin antanut mielialani vaipua siihen synkkyyteen, johon se oli vaipumassa. Nyt sensijaan henkinen auktoriteetti, voimakas uskon henki ja sen mukainen mahtisana vapautti henkiset ja fyysiset voimavarani siihen lennokkaaseen menoon, jota tämän kotimatkani kävelin.
Sinä marraskuisena aamuna lähdin liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa ja vaikka lunta oli jo liki saappaanvarren mitta, halusin liikkui jalkapelillä. Suksista kun on yleensä vain haittaa hirvenpyynnissä. Kokonaisen päivän ja liki 30 km kahlattuani olin illalla kuuden aikaan erään metsäautotien päässä. Matkaa oli maantienvarteen yli 7 km ja maantietäkin 2 km. Olin niin rättiväsynyt kuin ihminen voi 10 tuntia kahlattuaan olla ja kun sinä päivänä en tavoittanut hirviä, en edes jälkiä enkä muutakaan riistaa, oli mielialani sen mukainen ja samalla hirvitti se liki 10 km.n matka, jonka joutuisin kotiini vielä raahustamaan. "Kyllä tämä on hullun hommaa. Kahlata nyt päivät pitkät tyhjässä erämaassa", ajattelin synkissä mietteissäni jatkoin: "Ainakaan huomenna minä en lähde mihinkään".
Näissä synkissä mietteissäni muistin kuitenkin hypnoosiopintoni ja otin kertakaikkiaan itseäni niskasta kiinni: "Eipäs vaivuta synkkyyteen", sanoin itselleni ja jatkoin: "Kuuleppas Leo. NYT MENNÄÄN".
Sinä iltana täysi kuu paistoi kirkkaalta taivaalta ja luminen erämaa oli valoisa kuin päivällä ja kun sillä metsätiellä oli kilometritolpat, saatoin seurata kellostani kilometrillä käyttämääni aikaa. Ensimmäinen kilometri meni 8 minuuttiin, toinen 8 minuuttiin ja kun kolmas meni jo 6,5 minuuttiin, tajusin, että nyt tosiaankin mennään. Kaikki masennus häipyi pois ja koin valtava voitonriemua ja voimani palautuivat niin, että olisin voinut kahlata toisen samanlaisen päivämatkan heti perään. Ja kub noin tunnin käveltyäni olin kotona, aloin kahvit juotuani pakkaamaan reppuani päästäkseni aamulla taas entistä aiemmin hirvimetsälle.
Tämä liki 10 km.n matka olisi ollut tosiraskasta raahustamista jos olisin antanut mielialani vaipua siihen synkkyyteen, johon se oli vaipumassa. Nyt sensijaan henkinen auktoriteetti, voimakas uskon henki ja sen mukainen mahtisana vapautti henkiset ja fyysiset voimavarani siihen lennokkaaseen menoon, jota tämän kotimatkani kävelin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos Leksa, sinun juttusi tuovat tälle palstalle jotain, en oikein osaa sanoin kuvata, ehkä rauha olisi hyvä sana. Kun haluan levollisen olon, etsin kirjoituksiasi ja naps, heti auttaa. Toivon että jaksat kirjoitella, moni saa varmasti avun jutuistasi. Voimia sinulle ja siunausta.
...hyviä juttuja tarjolla !?!
Niistä sopii monen räkänokan oppia elämän kulkua...ja muille mielenkiintoista turinaa ihmis-sielun moninaisuudesta...ei kaikki ole sitä miltä se näyttää ensin olevan !?!
Opetelkaa käyttämään aivojanne ihmiset !?!