Täällä on varmaan moni, joka on yrittänyt itsemurhaa ja kysyisin ihan anonyymisti, että kuinka olette yrittäneet ja mitä on käynyt? Epäröittekö viime hetkellä vai tapahtuiko jotain mitä ette muistaneet ottaa huomioon?
En kaipaa sarkastisia vastauksia vaan ihan oikeita kokemuksia ja tunteita, joita olette käyneet läpi. Itse hyvin vaikeita aikoja läpi käyneenä tahtoisin tietää mitä TE olette tunteneet synkimpinä hetkinä ja miten te olette käsitelleet ne.
Itsemurhan yrittäneet.
Käyttäjätunnus1234
12
1411
Vastaukset
- Yritäjaksaa
Mä itseasiassa kokeilin torstaina itsemurhaa. Yritin tappaa itseni 200 mg atarax mutta ei auttanut ja lopulta jouduin sairaalaan hiilijuomaa juomaan ja EKG otettiin koko ajan. Tollane määrä ei näköjään tapa. Seurauksena tästä on se että ku olen masentunu uudestaan nii jouduin eilen kiirellisen huostaanoton takia lastensuojelun turvakotiin.
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity
t. sos-kriisikeskus / pekka- Raivostuttavaa-96
Ei se puhumiene mitään auta :p
Oon v***u käyny puhuu sos pisteellä kahelle eri hyypälle, koulukuraattorille ammattikoulussa, nuorten kriisipisteellä ja viimeisimpänä nuorten asemalla... Ja haluun vaan entistä enemmän tappaa itteni!! Toi on vaan niin naurettavaa kun sos pisteen hyypiöt tulee tänne kommentoimaan ja jakaamaan "hyviä" neuvojaan. Miks v**ussa teijänki pitää työntää shaiba kommenttinne kaikkialla. Antaa ihmisten elää niinku haluu... - aivojen_vaurioittaminen
Raivostuttavaa-96 kirjoitti:
Ei se puhumiene mitään auta :p
Oon v***u käyny puhuu sos pisteellä kahelle eri hyypälle, koulukuraattorille ammattikoulussa, nuorten kriisipisteellä ja viimeisimpänä nuorten asemalla... Ja haluun vaan entistä enemmän tappaa itteni!! Toi on vaan niin naurettavaa kun sos pisteen hyypiöt tulee tänne kommentoimaan ja jakaamaan "hyviä" neuvojaan. Miks v**ussa teijänki pitää työntää shaiba kommenttinne kaikkialla. Antaa ihmisten elää niinku haluu...Kaikkihan riippuu yksilöstä ja hänen elämäntilanteestaan. Puhuminen ei aina ratkaise asioita, koska kaikki asiat eivät ole puhuttavissa. Silloin pitäisi muuttaa elämänkatsomustaan tai asenteitaan, mikä ei ole mikään helppo tehtävä. Toisekseen puhuminen ei harvoin enää auttaa, jos henkilö on vaurioittanut aivonsa virallisilla psyykenlääkkeillä. Ne vaurioittavat kyvyn tuntea tunteita ja mielihyvää, mikä johtaa tietenkin automaattisesti turhuuden ja tyhjyyden oloon. Näille ihmisille pitäisi ehdottomasti mahdollistaa kivuton ulospääsy elämästä, jos näin itse haluavat.
aivojen_vaurioittaminen kirjoitti:
Kaikkihan riippuu yksilöstä ja hänen elämäntilanteestaan. Puhuminen ei aina ratkaise asioita, koska kaikki asiat eivät ole puhuttavissa. Silloin pitäisi muuttaa elämänkatsomustaan tai asenteitaan, mikä ei ole mikään helppo tehtävä. Toisekseen puhuminen ei harvoin enää auttaa, jos henkilö on vaurioittanut aivonsa virallisilla psyykenlääkkeillä. Ne vaurioittavat kyvyn tuntea tunteita ja mielihyvää, mikä johtaa tietenkin automaattisesti turhuuden ja tyhjyyden oloon. Näille ihmisille pitäisi ehdottomasti mahdollistaa kivuton ulospääsy elämästä, jos näin itse haluavat.
Itse en tosissaan oo mtn pillereitä syönyt tähän tilanteeseen enkä tule koskaan syömäänkään. En vain jaksa uskoa niiden todelliseen tehoon... joo kylläjän ne parantavat oloa todennäköisesti, mutta sen muutoksen pitäisi lähte omasta päästä eikä pilleripurkista... On vaan ollut niin liikaa vastoinkäymisiä että ei vaan enään kykene kun pienikin muutos jää aina sen kaiken paskan alle... mmm. ylläri pyllärinä narsisti mutsi pilannut luottotiedot jotenka en saakkaan omaa asuntoa jolloinka kuolrminen lienee ainut vaihtoehto... en sinänsä viitsi tässä alkaa enempää kertoa tilanteestani, mutta jos jotain sattuu kiinnostamaan niin voidaan vaikka vaihtaa sposteja :p
- Mustalapsuus
Olen yrittänyt itsemurhaa n. 15-vuotiaana äitini lääkkeillä. Varastin niitä salaa vähitellen (verenpainelääkkeitä ja jotain muuta) jonkun satsin. Varmaan sisälläni toivoin, että äiti huomaisi ja huolestuisi minusta. Otin lääkkeet yksi ilta. En kirjoittanut mitään kirjettä; halusin vain pois. Kotona oli kamalaa eikä kukaan puhunut kenenkään kanssa (kirjaimellisesti). Ajattelin, että kuolemani jälkeen muiden on pakko lähentyä. Heräsin vuorokauden kuluttua. Annos oli liian pieni.
Kukaan ei ollut kaivannut minua sen vuorokauden aikana. Olin omassa huoneessa viikonloppuna. Se kuvastaa "perhettäni" hyvin. Sitten jatkoin paskaa elämää kunnes pääsin opiskeluaikana psykoterapiaan. Nyt elämä on ihan ok. Masennuskausia välillä tulee lievempinä ja käytän masennuslääkitystä aina välillä. Se toimii. Olen iloinen, että en kuollut. Nyt olen itse äiti; hyvässä työssä ja ihana puoliso. - Höhhhh
En ymmärrä tässä yhteydessä termiä "yrittäminen". Jos todella haluaa kuolla se kyllä onnistuu. Jokainen joka puhuu "yrittämisestä" ei oikeasti ole edes halunnut kuolla. Pelkkä huomiotahakeva pelle. Kun hyppää 7 kerroksisen talon katolta alas ei tarvitse puhua yrittämisestä. Jos haluaa kuolla sen saa kyllä onnistumaan.
- Mielisairaspotilas
Ding ding ding. Poliisi noutaa sinut aamun koitteessa. Vapise kurja silakka!
- terottimenteräkö
Joo jos hengen haluaa pois kyllä sen saa,sääliä ja huomion kipeitä ressukoita viiltelyä ja pillereitä harrastavat teinit nykyään....on niin paha olo ku sosku ei anna tarpeeks rahaa päihteisiin ja mailmapotkii päähän....luuserit!!
- Acedia
Sanoisin, että harva itseään tappamassa oleva ajattelee kovin järkevästi. Huomionhakuakin on varmasti isolla osalla mukana, moni sen myöntääkin. Että kukaan ei usko eikä kuuntele ennen kuin ottaa purkillisen pillereitä. Ja tottahan se on, ei kukaan ehdi toisten pahoja oloja enää kuunnella.
Toiseksi suurin osa ihmisistä on niin pelokkaita, että mieluiten vain nukahtaisivat pois. Sellainen olen itsekin. Ajatus pitkästä pudotuksesta ja katuun liiskaantumisesta tuntuu kamalalle, pois nukahtaminen ei. Toiseksi en halua läsähtää minkään lapsiperheen ikkunan alle. Olen miettinyt, että ajastan meilin lähtemään poliisille seuraavana päivänä sitten kun lähden täältä. En halua että omaiset löytävät minua. Jonkun se kuitenkin on tehtävä, kun en kerran tiedä miten perua syntymääni, joten olkoon sitten se, joka sitä työssään joutuu muutenkin kohtaamaan. Yhtä lailla se poliisi minut löytäisi, jos olisin luonnollisesti kuollut eläkeläismummeli, jota ei edes enää kukaan kaipaa.
- lähelläseoli
Yritin tosissani tappaa itseni kuukaus sitte hirttäytymällä kaappini oveen..Muistikuva on vain ett' heräsin jossain kohti lattialta vailla ymmärrystä mitä juuri tapahtu..Voin sanoa että se oli ihan hilkulla..vituttaa etten onnistunut
- OlipaKerranMutEiOoKauan
Mun isällä on diabetes. Mä odotan että se hakee uuden täyden satsin insuliinia apteekista. Sillä on sekä pikainsuliinia, että pitkävaikutteista. Insuliiniyliannostus terveellä ihmisellä tappaa hypoglykemiaan. Piikitän kaiken pikainsuliinin kerralla käsivarren laskimoon. Suoneen pistettynä insuliini on paljon tehokkaampaa ku lihakseen. Varma tapaus. Hei hei.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.1272326En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois1031377Peräti 95 % persujen kannattajista rasisteja
Kertoo EVA:n teettämä kysely. Pakollista yhdenvertaisuuskoulutusta tarvitsee siis paljon laajempi joukko kuin pelkästää3291105- 1091071
Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...1041067Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.97956On minulla suunitelma
Siitä ei vain tiedä kukaan muu kuin tällä hetkellä minä. Suunnitelma ja varasuunnitelma. Sinun takiasi nainen. Vain s44700Palstan ylivoimaisesti suosituin keskustelunaihe
Palstan suosituin keskustelunaihe näyttää olevan homoseksuaalisuus. Otsikoiden perusteella voisi kuvitella olevansa Seks252699Ei koskaan saatu tuntea
Mitä olisi ollut painautua toisiimme vasten. Hengittää syvään, hyväillä ja rakastella vailla kiirettä. Tai repiä vaattee33680- 50674