Nyt kun Syyrian sisällissotaa on kodeistaan paennut yli kuusi miljoonaa syyrialaista, ja Irakin sisällissotaa yli kolme miljoonaa, melkein unohtuu, että Suomessakin on ollut sisällisosta, jota paettiin maan rajojen ulkopuolelle.
Sisällissodan päätyttyä toukokuussa 1918 Pietarissa laskettiin yli 6000 suomalaista pakolaista, Tukholmassa 600, ja kun näitä kuutosella alkavia lukuja näin suositaan, niin mainittakoon, että USA ja Kanadakin saivat muutaman suomalaisen punapakolaisen, ehkäpä juuri kuusi.
Eksaktia arviota 1918 rajan väärällä puolella olevista suomalaisista lie vaikea antaa, koska Venäjällä oleskeli myös ennestään paljon suomalaisia, esimerkiksi yksin Pietarissa vuonna 1880 yli 20 000 - palveluskuntaa, ajureita, kauppiaita, upseereja, yliopistomiehiä. Sitä mukaa kun punapakolaisia siirtyi Venäjälle, muita suomalaisia pyrki sieltä pois.
Maailman pelasti suomalaiselta pakolaisongelmalta lähinnä kaksi seikkaa:
1. Emme ole tämän isompi kansakunta (3.3 miljoonaa vuonna 1918)
2. Varsin pian, enimmäkseen jo 1918, huomattava osa näistä pakolaisista saattoi palata Suomeen.
"Muurmannin legioonasta" tuli tuhatkunta, ja Venäjän omaan sisällissotaan tuskastuneita Suomen punaisia tai myötäjuoksijoita armahdusten myötä sadoittain.
Osa päätti jäädä Otto-Ville Kuusisen joukkoon Moskovaan. Edward Gylling oli ensin Tukholmassa mutta siirtyi sitten Petroskoihin. Oskari Tokoi joutui molempien epäsuosioon ja siirtyi Yhdysvaltoihin. Punaista johtajistoa ei Suomeen haluttukaan, eikä moni paluusta Valkoiseen Suomeen unelmoinutkaan. Useimmat silti palasivat - mikä ratkaisu oli heille pitkällä tähtäimellä viisas.
Samantapaista ratkaisua voimme toivoa Syyrialle ja Irakille tapahtuvan. Molemmissa tosin sisällissota on saanut uskonnollisen luonteen sunnilaisten ja shialaisten sotana, ja voi siksi olla osin poliittisten toimijoiden ulottumattomissa.
Sisällissodan päätyttyä toukokuussa 1918 Pietarissa laskettiin yli 6000 suomalaista pakolaista, Tukholmassa 600, ja kun näitä kuutosella alkavia lukuja näin suositaan, niin mainittakoon, että USA ja Kanadakin saivat muutaman suomalaisen punapakolaisen, ehkäpä juuri kuusi.
Eksaktia arviota 1918 rajan väärällä puolella olevista suomalaisista lie vaikea antaa, koska Venäjällä oleskeli myös ennestään paljon suomalaisia, esimerkiksi yksin Pietarissa vuonna 1880 yli 20 000 - palveluskuntaa, ajureita, kauppiaita, upseereja, yliopistomiehiä. Sitä mukaa kun punapakolaisia siirtyi Venäjälle, muita suomalaisia pyrki sieltä pois.
Maailman pelasti suomalaiselta pakolaisongelmalta lähinnä kaksi seikkaa:
1. Emme ole tämän isompi kansakunta (3.3 miljoonaa vuonna 1918)
2. Varsin pian, enimmäkseen jo 1918, huomattava osa näistä pakolaisista saattoi palata Suomeen.
"Muurmannin legioonasta" tuli tuhatkunta, ja Venäjän omaan sisällissotaan tuskastuneita Suomen punaisia tai myötäjuoksijoita armahdusten myötä sadoittain.
Osa päätti jäädä Otto-Ville Kuusisen joukkoon Moskovaan. Edward Gylling oli ensin Tukholmassa mutta siirtyi sitten Petroskoihin. Oskari Tokoi joutui molempien epäsuosioon ja siirtyi Yhdysvaltoihin. Punaista johtajistoa ei Suomeen haluttukaan, eikä moni paluusta Valkoiseen Suomeen unelmoinutkaan. Useimmat silti palasivat - mikä ratkaisu oli heille pitkällä tähtäimellä viisas.
Samantapaista ratkaisua voimme toivoa Syyrialle ja Irakille tapahtuvan. Molemmissa tosin sisällissota on saanut uskonnollisen luonteen sunnilaisten ja shialaisten sotana, ja voi siksi olla osin poliittisten toimijoiden ulottumattomissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomalaisia on paennut poliittisista syistä Ruotsiin ja sitä kautta eteenpäin mm. Amerikkaan ja ehkä Australiaankin sotien jälkeen 40-luvulla. Ruotsiin pakeni tuhansittain tai kymmenin tuhansin virolaisia samaan aikaan Virosta, varsinkin Saarenmaalta, ja heidät onneksi otettiin hyvin vastaan. Osa on nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana palaillut suvun taloihin ja maille.
Suomalaisia "pakeni" työttömyyttä ja köyhyyttä Ruotsiin pitkin kuusikymmenlukua ja osa jopa USA:aan ja Kanadaan asti. Hyvin on suomalaiset aina vastaan otettu, vauraina ovat palanneet jos ovat halunneet palata. Nyt voimme maksaa tietynlaista kunniavelkaa siitä, miten meitä on autettu vauraampien maiden puolelta vaikeina aikoina. Käsittelemättä jäi vielä omian Karjalan evakkojemme pakolaisuus ja sotalasten asiat, Ruotsin apu sotaakäyvälle kansalle. Muistakaa auttaa apua saatuanne, se on kristillistä ja oikein.
Vähän nyt sinne päin. Ainoat suomalaiset, jotka ovat Ruotsiin paenneet ovat jakosodan aikaiset Munsalan soutajat. Silloin pakeni n. 800 miestä.
Amerikkaan, Kanadaan ja Australiaan suomalaiset ovat menneet töihin, ei sosialituilla elämään, koska sellaisia ei kyseisissä maissa ollut. Suomalaiset otettiin hyvin vastaan, koska he tekivät töitä. Lukuunottamatta suomalaisia kommunisteja, jotka eivät sopeutuneet, vaan rähinöivät. Suomalaisia kommunisteja ja muslimeja yhdistääkin se, ettei mikään kelpaa, eikä työnteko maistu, eivätkä he sopeudu. Eivät suomalaiset katso pahalla maahanmuuttajaa, joka elättää työllä itsensä, eikä loisi.
Virolaiset pakenivat toisen maailmansodan loppupuolella Puna-armeijaa ympäri maailmaa, etupäässä kuitenkin Ruotsiin. Suomeen paenneet luovutettiin Neuvostoliittoon. He joutuivat kaikki Siperiaan.
Suomalaiset on lähtenyt töitä tekemään .
Lähtivätkö ne suomalaiset punakaartilaiset silloiseen Osmanien valtakuntaan, Syyriaan tai Transjordaniaan karkuun...? Suomalaisia pakeni siis entisten isäntämaiden ( Venäjä, Ruotsi) alueelle jossa asui samaa rotua olevia ihmisiä. Ei suomalaisia naamasta erottanut Pietarissa tai Tukholmassa.
Syyrian tummahipiäiset voisi asuttaa vaikka Saudi-Arabiaan. Eipä taida heimoveljillä siellä olla halua.
Ei se ihonväristä ole kiinni, vaan kulttuurista ja sitä myöten ihmisen elämänarvoista ja tavoista.