Päässä velloo ja on paha olla. Läheiseni koki joitain päiviä sitten silmitöntä väkivaltaa tuntemattomalta ihmiseltä. Hänen mielensä tietenkin järkkyi tapahtuneesta ja hänen tunne-elämänsä on tällä hetkellä yhtä vuoristorataa. Olen ollut tukena kaiken aikaa, keskustellut, vetänyt kiinni arkeen, kuunnellut, ohjannut, ollut vaan lähellä.... Läheisemme tietävät mitä on tapahtunut.
Olen surullinen. En ole saanut yhtään "miten voit" viestiä tai puhelua. Olen yksin. Luulin että minulla on ystäviä, läheisiä sellaisia. Olen lukemattomat kerrat istunut heidän kanssaan kahvikupin ääressä ja yrittänyt auttaa kun kyyneleet puskee väkisin ulos, yrittänyt olla tukena. Mitä ikinä heidän elämässään onkaan ollut meneillään.
Tietysti olen onnellinen että läheistäni tuetaan laajalti, hän tarvitsee sitä nyt. Tuntuu kuitenkin pahalta, olen itse myös aivan rikki.
Tekeekö väsynyt mieleni turhia johtopäätöksiä? Eikö ystäväni välitä, vai eivätkö he vaan YMMÄRRÄ??
Ettehän te tietenkään voi vastauksia tietää... Kertokaa kokemuksianne ja antakaa viisaita sanoja tähän tilanteeseen :/
Olen surullinen. En ole saanut yhtään "miten voit" viestiä tai puhelua. Olen yksin. Luulin että minulla on ystäviä, läheisiä sellaisia. Olen lukemattomat kerrat istunut heidän kanssaan kahvikupin ääressä ja yrittänyt auttaa kun kyyneleet puskee väkisin ulos, yrittänyt olla tukena. Mitä ikinä heidän elämässään onkaan ollut meneillään.
Tietysti olen onnellinen että läheistäni tuetaan laajalti, hän tarvitsee sitä nyt. Tuntuu kuitenkin pahalta, olen itse myös aivan rikki.
Tekeekö väsynyt mieleni turhia johtopäätöksiä? Eikö ystäväni välitä, vai eivätkö he vaan YMMÄRRÄ??
Ettehän te tietenkään voi vastauksia tietää... Kertokaa kokemuksianne ja antakaa viisaita sanoja tähän tilanteeseen :/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.