Koska kukaan ei ole enää sosiaalisesti riippuvainen toisista ihmisistä pohjoismaissa, eikä Euroopassa. Erakoituminen, tai miten tätä yksin elämistä tai riippumattomuutta sitten kutsutaankin, lisääntyy läntisissä hyvinvointivaltioissa koko ajan, ja huomioitavaa on juuri se että siellä missä demokratia ja ihmisoikeudet toteutuvat, siellä ihmiset saavat elää ihan omissa oloissaan, omassa rauhassaan, ilman orjatyötä, ja siten että kukaan ei ole huohottamassa niskaan ja holhoamassa.
Toinen huomionarvoinen seikka on netti ja sen käyttö. Netti lisää tämän saman ilmiön lisääntymistä, ihmiset ottavat yhteyttä ja seurustelee yhä enenevässä määrin vain netin ja sen eri yhteyksien kautta. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 20 vuotta sitten että olisin kirjoittanut tämän ajatukseni nettiin näin. Kun minulla tulee hyvä ajatus mieleen tänä päivänä, en enää ota yhteyttä vanhoihin kavereihini kuten vielä 1900-luvulla tein, vaan heitän sen tänne nettiin esimerkiksi näin. Voin lisäksi linkittää tämän aloituksen vaikka Facebook-sivuilleni niin ettei sitä näe kukaan muu kuin minä, ja niin, ettei se näy edes sivuhistoriassanikaan, mahdollisuuksia siis löytyy jakaa tai olla jakamatta.
Mutta ongelma näissä on se, kun koen nykyään asian varjopuolet kovina ja rankaisevina, koen nimittäin että häiritsen vain ystäviäni ja tuttujani jos haluan ottaa heihin yhteyttä. Valitse siis tämän helpomman sosiaalisen tien, ja otan kantaa tätä kautta.
Edellinen kehitys johtaa koko ajan yhä enemmän siihen että tunnen syrjäytyväni kokoajan enemmän varsinaisista sosiaalisista piireistä jotka olivat vielä 1900-luvulla itsestäänselvyys. Tästähän ilmiöstä on tehty jo Suomessa joku tutkimuskin, jonka mukaan Suomessa asuu jo noin miljoona yksin elävää ihmistä. Väitän ongelman, jos riippumatonta yksin elämistä nyt ongelmana voi pitää, olevan globaalinen, ja nettielämä vain lisää tätä erakoitumiskierrettä.
Asiassa siis on hyvät puolet mutta myös varjopuolet, hyvinä mainitsin jo demokratian ja vapauden ja ihmisoikeuksien toteutumisen jokaisen yksilön kohdalla, mutta varjopuolina tulee erakoituminen ja yksinäisyys ja syrjäytyneisyys, jota ei nettisuhteet kait voi koskaan korvata.
Toivoisin asiallisen rakentavia kommentteja siihen, millä päästä eroon tästä yksinäisyyden tunteesta, menettämättä silti vapauttaan, en jaksa ruikuttaakaan tästä varjopuolesta, sillä koen silti tämän riippumattomuuden ja vapauden hyvät puolet edelleen paljon suurempina kuin jonkun orjana elämisen.
Toinen huomionarvoinen seikka on netti ja sen käyttö. Netti lisää tämän saman ilmiön lisääntymistä, ihmiset ottavat yhteyttä ja seurustelee yhä enenevässä määrin vain netin ja sen eri yhteyksien kautta. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 20 vuotta sitten että olisin kirjoittanut tämän ajatukseni nettiin näin. Kun minulla tulee hyvä ajatus mieleen tänä päivänä, en enää ota yhteyttä vanhoihin kavereihini kuten vielä 1900-luvulla tein, vaan heitän sen tänne nettiin esimerkiksi näin. Voin lisäksi linkittää tämän aloituksen vaikka Facebook-sivuilleni niin ettei sitä näe kukaan muu kuin minä, ja niin, ettei se näy edes sivuhistoriassanikaan, mahdollisuuksia siis löytyy jakaa tai olla jakamatta.
Mutta ongelma näissä on se, kun koen nykyään asian varjopuolet kovina ja rankaisevina, koen nimittäin että häiritsen vain ystäviäni ja tuttujani jos haluan ottaa heihin yhteyttä. Valitse siis tämän helpomman sosiaalisen tien, ja otan kantaa tätä kautta.
Edellinen kehitys johtaa koko ajan yhä enemmän siihen että tunnen syrjäytyväni kokoajan enemmän varsinaisista sosiaalisista piireistä jotka olivat vielä 1900-luvulla itsestäänselvyys. Tästähän ilmiöstä on tehty jo Suomessa joku tutkimuskin, jonka mukaan Suomessa asuu jo noin miljoona yksin elävää ihmistä. Väitän ongelman, jos riippumatonta yksin elämistä nyt ongelmana voi pitää, olevan globaalinen, ja nettielämä vain lisää tätä erakoitumiskierrettä.
Asiassa siis on hyvät puolet mutta myös varjopuolet, hyvinä mainitsin jo demokratian ja vapauden ja ihmisoikeuksien toteutumisen jokaisen yksilön kohdalla, mutta varjopuolina tulee erakoituminen ja yksinäisyys ja syrjäytyneisyys, jota ei nettisuhteet kait voi koskaan korvata.
Toivoisin asiallisen rakentavia kommentteja siihen, millä päästä eroon tästä yksinäisyyden tunteesta, menettämättä silti vapauttaan, en jaksa ruikuttaakaan tästä varjopuolesta, sillä koen silti tämän riippumattomuuden ja vapauden hyvät puolet edelleen paljon suurempina kuin jonkun orjana elämisen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Täällä on aivan samanlaisia tuntemuksia. En ollut tällainen lapsena, mutta tietokone ja internet käänsi kaiken. En edes halua mennä kenenkään kanssa mihinkään tai että kukaan tulee kylään tai minä menen kylään muualle. Mutta sisimmässäni kaipaan sosiaalista kanssakäymistä. Että voisi kasvokkain vaikka jutella elämästä jonkun kanssa. Olenko sitten jo niin erakoitunut, että sosiaalinen kanssakäyminen on tullut niin vieraaksi, että pelkkään etten osaa enää kanssakäydä "oikein"?
Välillä yksin on hyväkin olla, Mutta kyllä välillä omat ajatukset painaa kuin koko maailma niskassa. Tähän olen tullut ja olen pahoillani, ettei minulla ole neuvoja tästä irti pääsemiseen. Silloin en varmaan tätä edes kirjottaisi.
Unohdin sanoa, että olen kyllä viime aikoina elämäntilanteesta johtuen lähtenyt esim. erinäisiin tapahtumiin mukaan. Valitettavan usein olen huomannut olevani yksin ja on tuntunut, ettei ns. kaveriporukkani edes kaipaisi minua paikalle. Ja sitten on tullut ajatus, että mitä mä täällä teen - kotona olisi paremmin ja mukavemmin.
Kiitos kohtalotoveri kommentista, ainahan se helpottaa vähän omaa erakon elämää toisen erakon kommentti, mutta eihän se koskaan voi korvata hyvän kaverin luona käyntiä mikä oli koulu-ja opiskeluaikoina vielä 1900-luvulla itsestäänselvyys.
"Unohdin sanoa, että olen kyllä viime aikoina elämäntilanteesta johtuen lähtenyt esim. erinäisiin tapahtumiin mukaan."
Samaten, neuvoksi voin sanoa sinulle ja kaikille muille erakoituvalle että menkää jollekin kurssille, ilmoittauduin itse viikko sitten eräälle oman alani mielenkiintoiselle kurssille, kansanopistot ovat näitä täynnä, yrittänyttä ei voiteta, saattaahan olla jopa että kurssilla jonka itse kokee omaksi alakseen voi osua kohdalle vaikka elämänkumppani jos hyvin käy. Ja sosiaalisuus tulee täyteen tällaisella, vaikkei hyvää ystävyyttä tämäkään korvaa.
Tästä erakoitumiseen johtavaan nettiriippuvuudesta löytyi Areenasta nyt ajankohtainen dokumentti, asia on siis globaali ja jopa Kiina tajuaa sen vakavuuden, mielestäni kaikkialla pitää jatkossa puuttua asiaan jollain lailla, tai ainakin keksiä uudet mahdollisuudet päästä pois tästä riippuvuudesta, minäkin roikun netissä yötä päivää, kello on nyt kolme yöllä, eipä olisi tullut kuuloonkaan vielä muutamia vuosia sitten.
http://areena-v3.yle.fi/tv/2277764
Dokumenttiprojekti: Nuoret nettiaddiktit. Kiinassa nettiriippuvuus määritellään sairaudeksi. Beijingissä sijaitseva vieroitusklinikka hoitaa nuoria nettiriippuvaisia. Kuinka se tapahtuu ja voiko taudista ylipäätään päästä eroon?
Se pitää kyllä sanoa yllä olevasta dokumentista, että ei tuollaiset Kiinan kovat vankiloita vastaavat leirit ole oikea ratkaisu nettiriippuvuuteen, tuollainen ihmisten vangitseminen vain saa aikaiseksi uusia traumoja.
Itse asiassa opiskelen tällä hetkellä. Mutta monesti koen, että haluaisin vain jäädä kotiin.
Samaten mietitytti toi kurssille meno vähän, on tullut otettua osaa sen verran paljon kaikenlaisille kursseille ynnä muille koulutuksille ja opiskeluille aikoinaan että tietää suurimman osan olevan täysin turhia oma uran jatkoa ajatellen, jos ei tietäisi tämän kurssin olevan omalle alalle sopivan ei puhettakaan sille menolle, on pakko valita tarkasti se mitä tekee, voimavarat ovat työttömällä velkaisella vähäiset, ei ole mitään halua eikä järkeäkään hukata niitä turhuuksiin.
Kiinan toiminta paljon nettiä käyttävien nuorten kohdalla olkoon meille varoittava esimerkki siitä miten lasten kasvatusta ei tule järjestää.
No, olen huomannut myös itsessäni ja ympäristössäni samanlaista oireilua. Toisaalta minulla on vielä takana vuosia sitten koettu vaikea avioero ja narsistinen ex-vaimo jonka vuoksi parempi tutustuminen uusiin naishenkilöihin näin heteronakin on tullut osittain vastenmieliseksi.
Olen töissä it-alalla mutta aina kun parempaa tekemistä ilmaantuu niin valitsen mielummin jotain muuta kuin Internetissä roikkumisen Facebookkineen jne. Internetistäkin voi saada yliannostuksen kun siellä roikkuu vuorokaudesta 16 tuntia. Se alkaa etenkin sillä alalla työskentelevillä "yrjottää" jos vapaa-aika täytyy liikaa siitäkin.
Erinäisiin tapahtumiin tai harrastuksiin lähteminen on auttanut ainakin minua. Esim. olen alkanut nostella taas painoja ja ehkä jonkun ajan kuluttua palaan nuoruuteni harrastuksiini eli erilaisiin taistelulajeihin jne. Se, että lähden pois "neljän seinän sisältä" tekemään juuri esim. jotain fyysistä harjoittelua helpottaa omaa oloani. Tämä resepti tuntuu toimivan ainakin minulla. Harjoitellessa ei myöskään ole pakko kommunikoida sen koommin kenenkään muun kanssa. Luulen ainakin itse, että tämä on jonkinlainen suuntaus joka tulee helpottamaan omaa olotilaani vaikka minäkin olen juuri 50 täyttänyt. Mutta kaikkeni teen, että sesisäinen tasapaino alkaa tuntumaan korvien sisäpuolella.
minusta erakkomaisuus on hyve, ei suinkaan pahe.
ihmiset vaatii liikaa sosiaalisuutta.
ugh. olen puhunut.
Samaa mieltä, siksi en otakaan liikoja paineita välillisestä erakoitumisesta, jos tulee soidinmenojen aika sitten joskus, niin sitten valmistaudun ja sosiiaalistun.
Joo ei erakkona huono olla ole. Jos ei ole murheita, niin mukavaakin, kun saa omassa rauhassa eleskellä. Mutta itselle tuo uudelleen sosiaalistuminen tuottaa vähän vaikeuksia, ikään kuin vanha taito, joka on vähän ruosteessa. Olen aluksi vähän arka tuttujenkin ihmisten seurassa. Pitäisi vaan uskaltaa olla oma itsensä, en minä ihmettele muita eikä muut varmasti minua. Yllättävän nopeasti kuitenkin pääsen juttuun vieraidenkin kanssa, että eipä kai ole osaltani peli vielä menetetty :)
"Mutta itselle tuo uudelleen sosiaalistuminen tuottaa vähän vaikeuksia, ikään kuin vanha taito, joka on vähän ruosteessa."
Sama juttu, ja tämä on varmasti kaikkien erakkojen ja yksin eläjien se suurin ongelma. Itse solmin nopeasti kyllä uusia suhteita mutta näiden suhteiden ylläpito vaatii voimia ja työtä paljon enemmän kuin opiskeluaikoina, silloin ne tuli ikäänkuin sivutuotteena, nyt on pakko ponnistella suhteiden ylläpitämiseksi.
Olin valmiiksi erakko kun kotikorvesta työmaailmalle lähdin. Puoli vuotta ostin kuivamuonaa kun en uskaltanut baareihin mennä syömään.
Sama juttu työmaaruokalan kanssa. Otin eväät työhön. Muistan kun hämäläinen mukava kassarouva kysyi aina, tarviitko v o e t a.
Puolen vuoden päästä keväällä menin baariin. Kukaan ei kiusallisesti tuijottanut. Sosiaaliset tilanteet edelleet kartan huolellisesti.
Isän hautajaisistakin lähdin siunaustilaisuuden jälkeen pois.
Minä en näe täällä maailmassa kovin paljoa enää mitään, mitä en jo vihaisi. Ihminen on sellainen paskaläjä, myös tämä maa on ollut jo vuosikymmeniä täynnä sellaista DDR stasi tyyppistä mätäurkintaa, organisaatioita jotka kyttäävät muita ihmisiä.
Paskamätämedioita joita käytetään siinä ohessa, on käytetty jo aikoinaan ja käytetään edelleen, nyt on siihen lisäksi tullut tämä paskanetti maailma paskateknologioineen. Joka paikka väärällään verkostoituneita paskamätöjä, näiden organisaatioiden perseen nuolijoita, jos ei kumarrella tämän maan kyttääjiä niin sitten vieraiden maiden kyttääjiä. Mitä muuta netissä nykyään edes on, jos ei näitä erittäin kieroutuneiksi paskakehitystarinassaan edenneitä verkostoituneita nettisittiäis kyttäreitä, käytetään hyväksi tämän paskamätä teknologian sisältämiä, näille organisaatio kyttäreille sinne jätettyjä sisäänrakennettuja aukkoja.
Mätä paska sontaa joka paikka täynnä. Tämmöisessä kyttäyspaska maailmassa joko kuulut siihen kyttäysrinkiin tai olet niille uhrina - joko näille organisaatiokyttääjille tai näille kriminaalikyttääjille, joskus nuokin ovat yksi ja sama asia. Verkostoitumattoman yksinäisen rooli on olla uhrina näille paskamädöille.
Tunge paskahaittaohjelma levitys linkkis hanuriis ja kuole siihen, nettipaskasittiäinen.
Mulla on ihmeellinen ristiriitainen fiilis. Toinen puoli haluaa olla kotona, mutta silti koen ikään kuin syyllisyyden tunnetta, etten käy missään - kun kaikki kaveritkin käy. Sama, jos olen saanut mentyä johonkin tapahtumaan ja lähden sieltä suht aikaisin, sama fiilis iskee. Outo juttu, sillä jokaisen menot on kuitenkin itsensä päätettävissä eikä ketään muiden menot edes kiinnosta. Raskasta on, kun välillä ei pysty päättämään, meniskö vai ei. Ihan sama, vaikka erakkona oliskin, kunhan ei olisi tällaista raastavaa pulmaa joka kerta. Ikään kuin joku kynnys olisi ja sitä ei jaksaisi ylittää
Onneksi :) erakko olemiseen on syyt: monet ihmiset ovat tyhmiä tai jotkut eivät siedä nykyihmisten käyttäytymistä.
1900-luvulla ei siis ollut nettiä niinkin nykyään mutta se on tietenkin se syy koska se ei ollut mahdollista. Nykyään se on mahdollista erakoitua koko maailmasta vielä helposti. Ihmiset ovat siis aina halunneet elää yksin ja niin.