Krim ei historiallisesti kuulu Venäjälle

Krim on Venäjälle pyhä, kuten Jerusalemin Temppelivuori on islaminuskoisille ja juutalaisille”, Vladimir Putin hehkutti joulukuussa 2014 ja kutsui niemimaata Venäjän henkiseksi alkulähteeksi. Mielikuvituksellinen tulkinta pohjautui tarinaan, jonka mukaan Kiovan ruhtinas Vladimir Suuri kastettiin vuonna 988 jossakin päin Krimiä.

Mitä ruhtinas teki Krimillä? Pakanalliset rusit ja kristityt bysanttilaiset tappelivat verissä päin Khersonesoksen tienoilla, mutta Vladimirin huono sotaonni johti siihen, että hänen oli hylättävä taivaanjumala Perun – ”perkele” – ja otettava vaimoksi Anna Porfyrogenita, Bysantin purppurasyntyinen Anna.

Krim ei Venäjän omistukseen tässä yhteydessä siirtynyt eikä mitään Venäjää ollut edes olemassa. Kiovan Rus oli monikansallinen ja kreikkalaisvaikutteinen valtio, josta versoivat sittemmin Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Vasta vuonna 1783, Katariina Suuren aikaan, Venäjä riisti tataarien kaanikunnalta Krimin. Grigori Potjomkin, keisarinnan rakastaja, oli nyt Taurian ruhtinas ja hänen pietarilainen kotitalonsa oli Taurian palatsi, sillä antiikin maantieteessä Krimiä sanottiin Tauriaksi.

Panssarilaiva Potjomkin oli viralliselta nimeltään ”Ruhtinas Potjomkin Taurialainen” ja tarinassa Potjomkinin kulisseista esiintyy arvatenkin sama mies.

Kun Katariina lähti tarkistamaan, mitä valloitetulle Krimille kuului, Potjomkin hätääntyi ja pystytti tienvarteen maalattuja lavasteita ja siirsi samaa villavaa lammaslaumaa aina yön turvin uudelle laitumelle.

Näin siis väitetään, mutta todellisuudessa kulissit tarkoittivat ehkä yleistä siivousoperaatiota. On myös mahdollista, että Katariina oli filungista tietoinen, ja tempuilla hämättiin vain ulkomaisia lähettiläitä, joita oli matkaseurueessa mukana.

Putinin valtakaudella kulisseilla on ollut viimeistään käyttöä. Suzdalin lahot talot kohentuivat kertaheitolla, kun ne peitettiin – ennen presidentin vierailua – upeasti printatuilla pressuilla. Ja Sotšin subtrooppiset talviolympialaiset vaativat tunnetusti lavastusta, jollaista Potjomkin ei voinut unissaankaan kuvitella.

Katariina Suuri arvosti Krimin epävenäläistä luonnetta. Niemimaa oli aitoa Hellasta, sillä jo 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua se liitettiin kreikkalaiseen kulttuuripiiriin.

Neuvostoajan runoilijat Marina Tsvetajeva ja Joseph Brodsky rakastivat yhtä lailla kreikkalaista Krimiä, ja Osip Mandelštam löysi sen rannoilta eurooppalaisen kulttuurin kehdon.

Mandelštam havaitsi myös jälkiä muinaisesta Juudeasta – vai oliko kyse sittenkin kasaareista? Turkinsukuiset kasaarit kääntyivät 700-luvulla juutalaisuuteen ja ulottivat nomadisen valtakuntansa aina Krimille saakka, mutta uudella vuosituhannella he olivat jo historiasta kadonneet.

Antisemiittinen Magneettimedia, varsinainen roskalehti, ei ole kasaareja unohtanut. Viime toukokuussa se ”paljasti” vanhan teorian, jonka mukaan idän aškenasijuutalaiset ovat perimältään kasaareja.

Entä sitten? Muuttuuko holokausti huviretkeksi, jos aškenasien esivanhemmat olivatkin turkkilaisia?

http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/3419169/putinin-ja-potjomkinin-kulissit