en usko jumalaan

Palstan alkusivulla ei sitä näy mainitun, mutta sisältönsä puolesta tämä jumaluus palsta on melko yksimielisesti ajateltu alueeksi jumaluudesta laajemmin. Siis hyvin paljon muuta kuin kristinuskon jumala ja aivan muuta kuin Raamatun jumala.

VT.n ja myöhemmin Paavalin kuvaama Jumala rakastaa monen tasoisia hierarkioita. Kuitenkin jokaisen on siinä uskonnossa luotava jonkinlainen takinkääntö, milloin sitä Jumalaa pitää pelätä milloin rakastaa joten keskustelu jopa väittely on loputonta. Kun vielä lisätään että jokaisen Kristityn pitää levittää omaa uskoaan jokaiselle joka hetki, on minulle itsestään selvää että ainoa tehtäväni on antaa anteeksi jokaiselle ja varsinkin kaikki ajatukseni jokaisesta.
Omakohtainen kilvoittelu (takinkäntö) tapahtui silloin kun kukaan kristinuskon opettaja ei pysty ymmärtämään miten on mahdollista että kun yksi erityinen tapetaan niin kaikki pelastuvat ja kuitenkaan kaikki kutsutut eivät kelpaa, ainoastaan valitut.

Muutama lause kuitenkin UT.sta

Isä anna anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät
Jumala on ainoastaan Rakkaus

Monet jotka sanovat etteivät usko Jumalaan, kunnioittavat kuitenkin elämää.
- käytännössä tuo ylläoleva tarkoittaa sitä, että uskoo kuitenkin Jumalaan. Jumala on joidenkin jumalaan uskovienkin mielestä vain tätä samaa elämää, mitä elämme nyt.

Toiset uskovat rakkauteen, ja taas ollaan uskomassa Jumalaan, sillä rakkaus = Jumala.

Käytännössä jos kunnioittaa elämän pyhyyttä ja rakastaa, uskoo Jumalaan. Jumalahan ei ole henkilö vaan rakkaus, niinkuin Raamattukin kertoo.

Kysyttiin: uskotko Jumalaan? Vastasivat: emme todellakaan!
Kysyttiin: uskotko rakkauteen? vastasivat: Tottakai.
- TULOS: rakkaushan on Jumala, siksi uskot Jumalaan.

Kyllä sinussa usko Jumalaan on, mutta piilevänä, epäilevänä ja kyselevänä. Rippikoulu oli itselleni sellainen elämäni vedenjakaja, uskomuskriisi, joka olisi tehnyt minusta joko ateistin tai "totuuden etsijän". Minusta tuli tuo jälkimmäinen! En väitä, että tähän elämäni ehtooseen mennessä olisin löytänyt Totuuden, mutta ainakin sellaisia osatotuuksia jotka ovat antaneet mielenrauhan, iloa ja tahtoa oppia tuntemaan vieläkin jatkuvasti lisää kaikkea Elämästä eli siis jumaluudesta kokonaisuudessaan; miksi olemme olemassa, mikä on elämän tarkoitus ja mitä tästä kaikesta seuraa.

Tuossa ylempänä niin "enkelipallo" kuin "neonvainsanoja" vastasivatkin aloittajalle hyvin puolestaan. Laitan tähän alle vain muutamia pointteja siitä mitä Jumala EI OLE tämänhetkisen käsitykseni mukaan (eivät siis ole mitään tyhjentäviä vastauksia!) :

- Jumala ei ole "olento" eikä "persoona".
- Jumalalla ei ole yhtä ainoaa poikaa, sillä koko luomakunta on "Jumalan Poika" ja mekin jokaikinen olemme osaltamme niitä!
- Jumala ei ole hyvä eikä paha. Jumala on kaikkea!
- Jumala ei ole vain kristinuskon jumala eikä raamatunkaan jumala. Jumala on jotain huomattavasti suurempaa ja enemmän!
- Jumala ei tuomitse, mutta on asettanut Elämän Lait, jotka ovat ehdottoman tasapuoliset kaikille (mutta niitä on vaikea ymmärtää vain yhden elämän puitteissa).
- Jumala ei ole aikaan sidottu sillä aika on vain "ajassa elävien" harhaa.
- Jumala ei ole jossain taivaassa tai tilassa, etäällä muista olevaisista.
- Mitään ei voi olla Jumalan ulkopuolella, vaikka kuinka uskoisi muuta!
- Jumala ei kysy keneltäkään mihin uskoo ja miten! Meitä "punnitaan" vain ja ainoastaan rakkautemme määrää eli miten paljon olemme saavuttaneet myötätuntoa, hyväksymistä ja ymmärrystä ja etenkin Rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan.
- Jumala ei tuomitse ketään ikuiseen kärsimykseen, vaan kaikki saavat aina uuden mahdollisuuden.
- Jumala ei "käännä selkäänsä" kenellekään jos sydämessään/sisimmässään pyytää apua omien ongelmiensa selvittämiseen. Apu ei vain aina tule pyytäjän asettamien odotusten mukaisesti, sillä jokainen "vaikeus" on myös tärkeä oppiläksy!
- Jumala ei ole "puhunut" ainoastaan kauan aikaa sitten vain joillekin juutalaisille profeetoille. Aina on ollut ja on edelleen eri puolilla maapalloa ihmisiä, jotka ovat voineet välittää korkeampaa opetusta henkisiltä olemisen tasoilta, mutta aina vaan siinä mitassa kuin sanoman välittäjät ja kuulijat ovat pystyneet käsittämään. Lopulta jokainen löytää omasta sisimmästään suoran yhteyden omaan Korkeimpaan Itseensä (puhtaaseen jumalalliseen osaansa) jolloin mitään ulkopuolista opetusta ei tarvita!

Usko tai uskomattomuus

Elämä on Jumaluus. Koen olevani olemassa, kokemukseni on jumaluudessa, miten sen sanoisi. Mitään ei ole elämän "ulkopuolella". Minusta se ei ole uskon asia. En voi astua olemiseni ulkopuolelle.

Jumala puhuu minulle silloin kun oivallan ja ilmennän sitä ikiaikaista totuta joka ei ole äänestyspäätösten ja itsekkäiden eturistiriitojen tuottamaa voiton tavoittelua.

Jumala ei ole puhunut minulle ikinä vaikka olen sitä toivonut ja se Jumala rakastaa meitä kaikkia voi kyllä olla mahdollista toivon hän joskus puhuisi minulle haluaisin kysyä häneltä antaako anteeksi niille jotka ovat hänen uskoen tappaneet ja ryöstäneet itse uskon on aikoja jopa jumala sulkee silmänsä meidän ihmisten tekojen takia minusta on aika säälittävää uskoa Jumalaan emme puhu ääneen siitä mitä olemme tehneet hänen nimiinsä minusta ei ole mitään niin säälittävää kirkko ja siihen kuuluva uskonto ja me ihmiset pidämme Jumalan hänen poikansa Jeesuksen tempelinä missä voimme käydä kehumasa sitä kuinka Jeesus kuoli meidän ihmisten syntien tähden en enää usko jumalaan koska olen nähnyt miten teko pyhää se on jos ajatellaan on olemassa saatana ja Jumala minusta saatana ei ole mikään paha piru antaa sen ihminen haluaa mutta sinun tehtävä hänelle joskus vasta palvelus ja näkee hänkin kaiken mitä teemme taas jumala on minusta kyllä hieman enemmän hankalampi sinun pitää ensin kärjätä ruokoila hän suostuu sinua kuuntelemaan kun piru taas käy reilua vaihtokaupaa

oikea jumaluus löytyy oman pään sisältä...sieltä kun pääset aukomaan ovia niin huomaat kyllä ;) selvitä pääsi sisältö täysin jolloin tietoisuus/valaistuminen on lähellä ja se on jumaluutta ihmisessä. Yhteys kaikkeen