Maallistumisen historia 1991-2015

Vuonna 2003 elämänkatsomustiedon eli ET:n asema parani merkittävästi (vuonna 1985 alkaneesta tilanteesta) sikäli, että se oli ja nyt periaatteessa ensisijainen katsomusaine uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille.

Käytännössä muutosta hidastetiin kunnissa/kouluissa sillä, että entisiä valintapäätöksiä jätettiin voimaan. Entinen valinta-asetelma oli se, että lapselle opetettiin uskontoa, mikäli häntä ei ilmoitettu ET:oon.

Suora yhteisöjen kirkollisvero poistui ja tilalle tuli yhteisövero, josta tietty osuus menee teoriassa valtionkirkoille, käytännössä evlut kirkolle. Muutos tapahtui 1993, ellen väärin muista.

Pidän tätä muutosta parannuksena. Tällä tavoin edes summa tuli jotenkin näkyvämmäksi.

Vuonna 1994 astui voimaan uusittu kirkkolaki. Suurin osa aiemman lain pykälistä siirtyi kirkon sisäiseen päätäntävaltaan, kirkkojärjestykseen. Samalla kaikki kansanedustajat pääsivät päättämään kirkkolaista, aiemmin vain kirkkoon kuuluneilla oli ollut äänioikeus kirkkolakia käsiteltäessä.

Toisaalta voi sanoa, että tällä nykysysteemillä kansanedustajia nöyryytetään käsittelemään kirkon itsensä valmistelemia kirkon "sääntöjä", vaikka niiden lainmukaisuuden voisi tarkistaa myös yhdistysrekisteri (vai mikä se nyt on), joka käsittelee rekisteröityjen yhdistysten säännöt.

Perustuslaissa perusoikeusluvussa
Uskonnon ja omantunnon vapautta koskeva 11 § uudistui, selkeytyi ja laajeni merkittävästi - selvästi myös uskonnottomuuden vapaus: ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Ja vakaumuksen vapaus positiivisena oikeutena: ”oikeus ilmaista vakaumus”

Yhdenvertaisuus uskontojen ja vakaumusten suhteen vahvistui 6 §:ssä
”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan …uskonnon, vakaumuksen, … tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Rukouspäiväjulistus poistui 2004. Tasavallan presidentin kehotus rukoilla ei siis enää ole osa Suomen lakikirjaa.

Korkein oikeus ja korkein hallinto oikeus eivät enää lähetä edustajaa kirkolliskokoukseen (1996).

Tuomiokapitulien menot on siirretty kirkon itsensä kustannettavaksi (1997).

Niissä työskentelee mm. jumaluusoppineita asessoreita.

Kalastuksenvalvojan vala poistui 2012.

Kirkkoon kuuluvat vanhemmat voivat jättää lapsensa liittymättä (ja kastamatta) kirkkoon.

Kirkosta eroaminen sähköisesti tuli mahdolliseksi... 2006-2007? No Jori varmaan itse tietää tarkoin....

Jumalanpilkan enimmäisrangaistus tippui 1999.

Negatiivinen uskonnonvapaus on vakiintunut kattamaan myös kirkon jäseniä, ts. esim. lukiossa ei enää voi määrätä jumalanpalvelukseen myöskään kirkkoon kuuluvaa nuorta. Tälle vakiintumiselle ei voi määritellä yksittäistä vuotta.

Ortodoksista kirkkoa koskeva laki muuttui 2006. Pientä erkaantumista, mm. ort papit ovat nyt työsuhteessa eivätkä virkasuhteessa. Liittyy kyllä enemmän yleiseen suuntaukseen kuin suhteiden purkuun kirkon ja valtion väliltä.

Sittenhän on nämä kirkon omat tutkimukset ihmisten ajattelusta ja mm. suhtutumisesta kirkon opetukseen, kuten Gallup Ecclesiastica 2011. Toki mentaalihistoriakin liittyy maallistumissen historiaan.

Päivähoitolaki (nyk. 'varhaiskasvatuslaki') tietysti. Viime kuun alusta alkaen ei ole uskontokasvatus kuulunut päivähoidon lakisääteisiin tehtäviin.

Vuoden 2003 muutokset olivat aika pieniä, pl. ehkä automaattinen ohjautuminen ET-opetukseen, mutta jotain sentään tapahtui siinäkin.

Nyt saa kuulua useampaan rek. usk. yhdyskuntaan. Se on periaatteellisesti oikein: on kunkin uskontokunnan asia päättää saako jäsen olla toisenkin yhdyskunnan jäsen vai ei. Asia ei kuulu valtiolle.

Ja ei enää ole monta vuotta, kun Jeesus Kristus noutaa omansa maan päältä ja sitten saatte täydennellä kalenterijanne, jos siihen sitten on enää mielenkiintoa.

Uudessa Vapaa Ajattelija -lehdessä on Jori Mäntysalon hyvä juttu maallistumisesta lainsäädännössä tällä vuosituhanella.

Ei-uskonnollisten kansalaisjärjestöjen laaja toiminta Suomessa on osa maallistumista:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/12/16/uskonnotonta-apua-ja-tukea/

Uskonnollinen hyväntekeväisyystoiminta ei ole samassa roolissa kuin jossain muualla.