Onko tyypillinen helluntailainen samanlainen henkilö joka kirjoittaa tänne?
Miten on
Nasse
10285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ellei heilaa helluntaina, niin ei AIDSia adventtina.
Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä!
Noin niinkuin tiedoksi tietämättömille ja tyhmille.
Oletpa viisas. Läpy-läpy.
on yksi ja sama peevelin nasu!
ateistilla keltaista korvien välissä kuten tämän ketjun avaajalla?
asiasta.
Helluntalaisia kun on laidasta laitaan.
Kuinka tuo "tyypillinen " määritellään. eri asiayhteyksissä .
Valaisen senverran että minusta henkilökohtaisesti on murhe ettei useinkaan enää montaa asiaa näe et olisko ihminen uskossa vai askossa.
Tällä lähinnä sitä ettei enää ole "raja-aitaa" ja jos onkin niin koitetaan aidan viertä kulkea eikä "viheriäsille niityille" astuta.
Olethan minusta jo tuon puolen nähnyt et hypin välillä sun "pellollas,vai eikö?
helluntailainen on tode.
Me muut olemme tyypittömiä.
Täällä saa helluntailaisista kärjistetyn kuvan, koska kasvottomuus antaa luvan riman alituksiin.
Täällä vallitseva tuomiohenki on joskus löydettävissä seurakunnissakin, mutta sitä eivät edusta kaikki, pikemminkin pieni vähemmistö.
minä kun olen aina yrittänyt tolkuttaa, että myös hellareita on moneen junaan ja nyt sitä sitten ollaan ypöyksin ja omassa vaunussa matkalla (oletan/toivon kuitenkin, etten matkusta bisnesluokassa, vaan I-luokassa, enintään).
ja sitäpaitsi, patriarkka:
olen tässä juuri jonkin aikaa mietiskellyt itsekseni (plus yhden toverin kanssa), mitä kaikkea voisimme/täytyisi voida seurakunnassamme alkaa tekemään muuta, kuin lähes perinteistä jumista ja nuorten iltaa.
nostaa helluntailaisuuden profiilia, ja siksi otin sinut esimerkiksi, vaikka oletkin oikeasti sieltä priimapäästä.
>>olen tässä juuri jonkin aikaa mietiskellyt itsekseni (plus yhden toverin kanssa), mitä kaikkea voisimme/täytyisi voida seurakunnassamme alkaa tekemään muuta, kuin lähes perinteistä jumista ja nuorten iltaa. >>
Tuttuja mietelmiä.
"Jottain tarttis tehrä"
Jälkikäteen omaa "uraa" muistellessa olen alkanut miettimään sitä, että alussa kun ei oikein tiennyt mitä tekisi, ja mitä pitäiisi tehdä, tukeuduin kavereihin ja aktiivisiin tyyppeihin.
Kuuntelin heidän ehdotuksiaan ja lähdin niihin mukaan. Nyt kun muistelen kaikkea, niin se oli oikeastaan järkevä linja.
Silloin monet kokivat olevansa mukana tärkeässä jutussa, ja ihmiset innostuivat, kun saivat luovasti ottaa osaa ja heidän ajatuksensa toteutettiin.
Lisäks se tapa kasvatti näitä ihmisiä enemmän kuin valmiin "ylhäältä" tulleen työmuodon läpivetäminen ennalta sovituilla tavoilla.
Ne jutut missä väsyin ja ajoin karille olivat niitä, joissa omat ideani työnsin toisten tehtäväksi.
Oma kunnianhimo ajoi "ruoskimaan" kaikkia, että juttu varmasti onnistuisi.
Jos(kun) ei onnistunut niin morkkiksessa etsin muista ihmisistä syyllistä.
En tiedä onko tämä nyt mitenkään kommenttiisi liittyvää, mutta tulipa sanottua.
värikästä sakkia, montaa väriä liputetaan.