Katsoinpa tosiaan eilen veteraaniohjaaja Mike Newellin (Neljät häät yhdet hautajaiset, tekeillä oleva Harry Potter 4) vuonna 2004 valmistununeen ohjaustyön. Se on historiallista draamaa parhaimmillaan ja erityisesti 'elokuva naisille', jos niin voisi asiaa ilmaista. Mutta kyllä se toimi näin miesnäkökulmastakin katsottuna :D
Kysessä on siis 1950-luvun Amerikkaan sijoittuva tarina konservatiivisesta naisten yliopistosta, johon nuorekas ja uudistusmielinen taiteenopettaja saapuu luomaan muutoksia. Koulumaailma kokee uusia tuulia ja vanhoollisten johtajien on vaikea sulattaa uuden opettajan käyttäytymistä. Tärkeäksi osaksi tarinaa nousee oppilaiden ja opettajan välinen suhde, joka yltää myös luokkahuoneen ulkopuoliseen elämään. Luvassa on siis ystävyystarinoiden ja romantiikan myötä onnellisia ja ei-niin-onnellisia loppuja.
Pääosassa Julia Roberts, sivuosissa lauma erittäin hyviä nuoria naisnäyttelijöitä, mainittakoon esim. Kirsten Dunst ja Julia Stiles. Muutkin sivuroolien vetäjät tekevät hyvää jälkeä kautta linjan. Eli puitteet ja kokonaisuus toimivat, eikä tästä löydy kuin liian pituutensa ja paikoittaisen seesteisyytensä takia negatiivista sanottavaa.
Ja ehkä elokuva oli kuitenkin pikkasen liian tunnepohjalle rakennettu, joten allekirjoittaneen elokuvamakuun se ei sopinut aivan niin hyvin kuin varmasti monen muun katsojan. Mutta suositeltavaa katsottavaa jos puhtaasta ihmissuhde-elokuvasta pitää.
*** / *****
Kysessä on siis 1950-luvun Amerikkaan sijoittuva tarina konservatiivisesta naisten yliopistosta, johon nuorekas ja uudistusmielinen taiteenopettaja saapuu luomaan muutoksia. Koulumaailma kokee uusia tuulia ja vanhoollisten johtajien on vaikea sulattaa uuden opettajan käyttäytymistä. Tärkeäksi osaksi tarinaa nousee oppilaiden ja opettajan välinen suhde, joka yltää myös luokkahuoneen ulkopuoliseen elämään. Luvassa on siis ystävyystarinoiden ja romantiikan myötä onnellisia ja ei-niin-onnellisia loppuja.
Pääosassa Julia Roberts, sivuosissa lauma erittäin hyviä nuoria naisnäyttelijöitä, mainittakoon esim. Kirsten Dunst ja Julia Stiles. Muutkin sivuroolien vetäjät tekevät hyvää jälkeä kautta linjan. Eli puitteet ja kokonaisuus toimivat, eikä tästä löydy kuin liian pituutensa ja paikoittaisen seesteisyytensä takia negatiivista sanottavaa.
Ja ehkä elokuva oli kuitenkin pikkasen liian tunnepohjalle rakennettu, joten allekirjoittaneen elokuvamakuun se ei sopinut aivan niin hyvin kuin varmasti monen muun katsojan. Mutta suositeltavaa katsottavaa jos puhtaasta ihmissuhde-elokuvasta pitää.
*** / *****
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nais-versio upeasta "Kuolleiden runoilijoiden seura"-leffasta. Omaperäisyys kunniaan!
varmaan aikanaan, mutta ei siinä juurikaan niitä ihmissuhteita niin kummallisesti kuvattu... Ajan henkeen, vahän kuin rivien välistä. Paremminkin olisi voitu. Mutta ehkä pelättiin ylilyöntejä? Kauniita kuvia kuitenkin..
Kysyisin Mike Newellistä vain Donnie Brascon nähneenä, että mitä pidit miehen ohjaustyöstä elokuvassa. Itse tarina ei Mona Liisan hymyssä suuremmin kiinnosta, eikä muukaan elokuvassa vain ohjaajan työ. En ole Julia Roberts fani, että se voi osittain vaikuttaa kiinnostuksen puutteeseen. Eli pystytkö kertomaan jotain ohjaustyöstä ja voiko näkemiesi elokuvien perusteella Mike Newelliltä jo muodostaa veikkausta mitä on odotettavissa tulevalta potterilta, joka on tuleva ensi-iltaan marraskuun 18. päivänä. Nähtäväksi jää milloin se siintää "Pohjolan perille".
Kiittäisin myös arvosteluistasi, joita kaikilla on ollut ilo lukea näillä sivuilla. Minä ja sinä olemme kenties ainoat arvostelijat, jotka kirjoittavat tänne säännöllisesti. Molemmat kirjoitamme erityylisiä juttuja. Se on onni, että Suomi24 lukijoille on tarjota erillaisia arvosteluja luettavaksi. Kiitokset ja jatka samaan malliin!
Juha Nurmi