Kansamme on muodostunut tänne aikojen kuluessa saapuneista väestöistä, jotka ovat sekoittuneet.
Perusväestö on suomalais-ugrilainen aines, joka kerran hallitsi koko itäistä Eurooppaa keskuspaikkanaan Ukraina. Tämä kulttuuri ulottui Uralilta Itämeren etelärannalle ja Pohjanlahteen.
Muualla kuin Suomessa se joutui indoeurooppalaisten kansojen vaikutuspiiriin ja alistamaksi ja omaksui siellä heidän kielensä tosin voimakkaasti suomalais-ugrilaisittain korostaen. Näin syntyivät germaaniset, balttilaiset ja slaavilaiset kieliperheet.
Huomaahan sen jo germaanisten ja suomalais-ugrilaisten kielten samanlaisesta ääntämistavasta. Varsinkin saksa muistuttaa ääntämiseltään suomea.
Suomalais-ugrilaiseen ainekseen sekoittui läntisestä Euroopasta tulleita ihmisiä Iberian kulttuurin alueelta. Tämän kulttuurin ihmiset ovat mm. nykyisten ranskalaisten, espanjalaisten ja pääosin brittien esi-isiä.
Länsi-Euroopassa indoeurooppalaiset alistivat iberit. Baskit ovat suhteellisen puhtaana säilynyt muinaisreliikki Iberian kulttuurista.
Historiankirjoituksessa on jo kauan ollut vallalla käsitys, että indoeuroopalaiset valloittivat Euroopan noin 2500 eKr. ja alistivat sen metsästäjäheimot.
Eli suomalais-ugrilaiset ja iberit olivat näitä metsästäjiä ja indo-eurooppalaiset paimentolaiskansa, joka tuli Balkanin-Mustanmeren tienoilta.
Tosin eivät ainakaan iberit mitään kehittymättömiä metsästäjiä olleet, vaan heillähän oli esim. korkeatasoinen megaliittikulttuuri, jonka jäänteitä ovat mm. Stonehengen kivet.
Indoeurooppalaisten ulkonäöstä sen verran, että heidän tiedetään olleen punahiuksisia tai kellanvaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä.
Esim. tokaarien haudoista Kiinan länsiosissa on löytynyt punertavatukkaisen pukuun puetun naisen ruumis. Indoeurooppalaisethan levittäytyivät keskusseuduiltaan Mustanmeren-Balkanin tienoilta joka suuntaan, mm. Intiaan, jossa he loivat kastijärjestelmän ja Lähi-Itään, jossa heistä muodostui Israelin kansa sekä tietenkin Eurooppaan, jossa heistä muodostui kaikkien nykyisten indoeurooppalaisia puhuvien kansojen esi-isiä.
Perusväestö on suomalais-ugrilainen aines, joka kerran hallitsi koko itäistä Eurooppaa keskuspaikkanaan Ukraina. Tämä kulttuuri ulottui Uralilta Itämeren etelärannalle ja Pohjanlahteen.
Muualla kuin Suomessa se joutui indoeurooppalaisten kansojen vaikutuspiiriin ja alistamaksi ja omaksui siellä heidän kielensä tosin voimakkaasti suomalais-ugrilaisittain korostaen. Näin syntyivät germaaniset, balttilaiset ja slaavilaiset kieliperheet.
Huomaahan sen jo germaanisten ja suomalais-ugrilaisten kielten samanlaisesta ääntämistavasta. Varsinkin saksa muistuttaa ääntämiseltään suomea.
Suomalais-ugrilaiseen ainekseen sekoittui läntisestä Euroopasta tulleita ihmisiä Iberian kulttuurin alueelta. Tämän kulttuurin ihmiset ovat mm. nykyisten ranskalaisten, espanjalaisten ja pääosin brittien esi-isiä.
Länsi-Euroopassa indoeurooppalaiset alistivat iberit. Baskit ovat suhteellisen puhtaana säilynyt muinaisreliikki Iberian kulttuurista.
Historiankirjoituksessa on jo kauan ollut vallalla käsitys, että indoeuroopalaiset valloittivat Euroopan noin 2500 eKr. ja alistivat sen metsästäjäheimot.
Eli suomalais-ugrilaiset ja iberit olivat näitä metsästäjiä ja indo-eurooppalaiset paimentolaiskansa, joka tuli Balkanin-Mustanmeren tienoilta.
Tosin eivät ainakaan iberit mitään kehittymättömiä metsästäjiä olleet, vaan heillähän oli esim. korkeatasoinen megaliittikulttuuri, jonka jäänteitä ovat mm. Stonehengen kivet.
Indoeurooppalaisten ulkonäöstä sen verran, että heidän tiedetään olleen punahiuksisia tai kellanvaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä.
Esim. tokaarien haudoista Kiinan länsiosissa on löytynyt punertavatukkaisen pukuun puetun naisen ruumis. Indoeurooppalaisethan levittäytyivät keskusseuduiltaan Mustanmeren-Balkanin tienoilta joka suuntaan, mm. Intiaan, jossa he loivat kastijärjestelmän ja Lähi-Itään, jossa heistä muodostui Israelin kansa sekä tietenkin Eurooppaan, jossa heistä muodostui kaikkien nykyisten indoeurooppalaisia puhuvien kansojen esi-isiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitään "suomalais-ugrilaisia" kansoja tai väestöä ei ole ikinä ollut olemassakaan, ei myöskään kieltä. Koko myytti on pelkkää erehdystä, ja niitäkin on peräti kaksin kappalein, se vanhempi, jota Setälä julisti, ja uudempi, jota saksalainen Gustava Kosinna julisti.
Suomenkielestä löytyy muutama (n.250) sana, jotka löytyy myös unkarista, ja joistain muistakin itäisistä kielistä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä nekin ovat lännestä itään levinneitä indoeurooppalaisia sanoja.
Arkeologiset ja geneettiset todisteet jonkin "ugrilaisen" kansanaineksen olemassaolosta puuttuu täysin.
Esi-isämme ovat siirtyneet tänne Pohjolaan Pohjanmeren rannoilta (friisiläiset), ja Veikselin tienoilta (sotakirveskansa/vasarakirveskulttuuri). Tutkitusti lähin geneettinen sukukansamme on Belgian germaaniset flaamit.
Pitää paikkansa, että suomalaisten kielelliset ainekset ovat läntistä perää. Eli nyk. Saksan, Tanskan ja Pohjanmeren rannikolta hyvin laajalta alueella puhuttiin kanta-suomea yli 10 000 vuotta sitten. Mannerjäätikön vetäytyessä nämä metsästäjä / keräilijät siirtyivät pohjolaan, jonne vuosituhansien aikana saapui väkeä idästä ja lännestä. Suomalaiset ovat geneettiisesti sillisalaattia, mutta erikoista on että kieli on kaikesta huolimatta säilynyt näinkin kauan, vaikka onkin muuttunut moni tavoin.
Se kieli ei ollut kantasuomea, (siis väärä nimike) vaan indoeurooppalaista protogermaania. Nykyinen suomi on edelleen hyvin lähellä tuota muinaista alkukieltä. Saame ehkä vieläkin lähempänä.
Geneettisesti emme nyt ihan sillisalaattia ole, mutta tämän hetken käsityksen mukaan yhdellä neljäsosalla (1/4) suomalaisista, lähinnä koillissuomalaisilla, on joitain vieraita geenejä joita kutsutaan yleensä itägeeneiksi.
En tiedä miten hyvin nuo em. itägeenit on tutkittu, saattaa nimittäin olla niin, että ne ovatkin lappalaisgeenejä. Tiedetään Savon suunnalla asuneiden suomalaisten sekaantuneen osin lappalaisiin.
Nykyisin tiedetään lappalaisten saapuneen tänne pohjolaan pitkin Norjan rannikkoa Biskajan lahden tienovilta, siis samalta suunnalta kuin suomalaisten friisiläis-esi-isätkin. Lappalaiset ovat kuitenkin geenipooliltaan täysin erilaisia kuin pohjoiseen rotuun kuuluvat suomalaiset.
Sotakirveskansahan toi vasarakirveskulttuurin Suomeen noin 2400 eKr. ja levittäytyi linjan Kokkola- Viipuri eteläpuolelle.
Tämä sotakirveskansa oli indoeurooppalaista. Sotakirveskansasta ja suomalais-ugrilaisista (lappalaisista) syntyi hämäläisten heimo.
Ko. rajan pohjoispuolella lappalaiset eli suomalais-ugrilaiset säilyivät puhtaana.
tässä yhteydessä on kuitenkin ehkä syytä eroittaa kaksi erilaista ryhmittymää lappalaisten kansassa.
Pohjoisessa eli nykyisen Lapin ja ehkä osin Oulun läänin puolella asuvat lappalaiset saivat perimää Iberian kulttuurin Komsan kulttuurin ihmisiltä.
Mutta eteläsaamelaiset eteläisessä Suomessa säilyivät puhtaina suomalais-ugrilaisina.
Näin on. Sotakirveskansa/t levittäytyivät ilmeisesti aika nopeasti noihin aikoihin, aina mainitsemillesi Suomen alueille asti. Lappalaisten ei tiedetä -käsittääkseni- koskaan suoranaisesti sekaantuneen hämäläisiin. Sen sijaan savolaisten tiedetään. Hämäläiset kyllä pitivät valtansa alla jonkinlaisia "lappalaiskuntia" jotka maksoivat heille veroa.
En käyttäisi missään yhteydessä sellaisia termejä kuin ugrilainen tai suomalais-ugrilainen, niille ei näytä olevan selkeää perustetta. Puhuisin mieluummin pohjoisesta rodusta, indogermaanisesta kielestä, ja lappalaisista (=etninen ryhmä)
Tuo lappalaisten geenipooli ja rotuominaisuudet on muuten aika mysteeri vielä, eikä pelkästään sen vuoksi, että lappalaisilla on yhteisiä geenejä baskien kanssa. On mielestäni outoa, että pohjoislappalaiset ovat tummempia kuin etelälappalaiset. Ainut järkeenkäypä selitys sille olisi se, että proto-lappalaiset olisivat olleet suht tummaa ainesta, ja vaalentuminen olisi tapahtunut etelämpänä liikkuvien sekaannuttua osin suomalaisiin ja mahdollisesti myös muihin pohjoisen rodun pohjoismaalaisiin. Silti geneettinen ero nykysuomalaisten ja lappalaisten välillä on yhä valtava.
tulivat vasta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen syntymän jälkeen.
He jäivät Varsinais-Suomeen, mutta Ruotsin vallan aikana Mikael Agricolan syystä heidän murteensa vaikutti valtavasti Suomen kirjakieleen.
En tiedä mitä Varsinais-Suomen alueelle tapahtunutta väestönsiirtymää tarkoitat. Friisiläisiä on ainakin saapunut melko myöhäisinäkin aikoina sille suunnalle, mutta heidän kielensä on silti samaa vanhaa proto-germaanista kielten perhettä.
On muuten outoa tuo friisiläisten kiinnostus pohjoisia korpimaitamme kohtaan. Mikä täällä heitä on kiinnostanut? Historiallisella ajalla on mainintoja friisiläisistä kauppiaista, mutta ilmeisesti heitä on saapunut jo paljon varhemminkin. Onko se kysynnän laki joka on heitä tänne muinoin tuonut? Heillä on ollut jotain pohjolan asukkeja kiinostavaa, tai sitten täällä on ollut jotain heitä kiinnostavaa, kuten turkikset.
tarkoitin Baltiasta siirtyneitä kantasuomea puhuneita ihmisiä.
No friisit ja heidän jälkeläiset hollantilaiset ovat aina jostain syystä olleet kiinnostuneet tästä ilmansuunnasta.
Esim. Barents oli tietääkseni hollantilainen ja hollantilaisia kauppiaita oli Kuolan niemimaalla jo 1500-luvulla.
Ehkä myös Bering oli hollantilainen.
Sotakirveskansaa vaelsi maahamme mainitsemasi Baltian kautta, mutta he puhuivat proto-germaanista kieltä. Jo ennen heitä oli maahamme saapunut samalta ilmansuunnalta väkeä jotka olivat sotakirveskansan (ja mm. friisiläisten) esi-isiä. Siis sitä samaa kansanainesta joka vaelsi Dneprin ja Volgan tienovilta itään Intiaan, ja länteen Keski- ja Pohjois-Eurooppaan.
Tuo kantasuomi on käsitteenä sellainen, että sitä tuskin voi käyttää muussa yhteydessä kuin noiden aiemmin mainittujen kansanheimojen kielten yhteen sulautumisena vasta täällä Suomenlahden ympäristössä. Kronologisesti olemme silloin jo ajanlaskun alun jälkeisissä vuosisadoissa, 100-700 jaa. Tämä aikamääritys on vain oma arvioni, sitä ei pidä ottaa tieteellisenä faktana.
Jos nyt ymmärsin oikein, niin tarjoat lappalaisinvaasion kohdalla kahden aallon mallia, jossa Pohjolaan olisi saapunut ensin "puhdasrotuiset" proto-lappalaiset, ja myöhemmin johonkin tummempaan ainekseen sekaantunut proto-lappalaisten toinen aalto.
Käsittelin tuolla jo aiemmin samaa asiaa, eli pohjoista tummempaa, ja eteläistä vaaleampaa populaatiota. Ottaen huomioon suuren geneettisen eron suomalaisten ja lappalaisten välillä, sinun teoriasi kuullostaa kyllä ihan loogiselta. Ilmeisesti lappalaisten geenikartoitusta ei ole kunnolla ja tyhjentävästi vieläkään tehty, mikä kansantieteelle on vahinko. Perusteellisemmat geenitutkimukset valaisisivat vielä monia avoimia kysymyksiä.
kieliasioista ovat todella matalaa tasoa.
Tarkoitin tietysti, että hämäläiset eivät sekaantuneet lappalaisiin, vaan savolaiset. En siis puhunut savolaisten sekoittumisesta hämäläisiin kuten virheellisestä kirjoituksestani saattoi päätellä.
Kolmannen vuosituhannen alkuun asti valtaosa Suomen väestöstä oli valkoihoisia kristittyjä ja pääkielet olivat suomi ja ruotsi.
Seuraavan vuosituhannen aikana väestöön sekoittui voimakkaasti aluksi venäläisiä ja jossain määrin afrikkalaisia ja lähi-idän väestöä. Puolivälissä vuosituhatta muuttö kasvoi myös esim Intiasta, Kiinasta, Turkista ja Kauko-iddästä.
Viimeisen tilaston (vuodelta 3106) mukaan pääuskonnot ovat: Hindu 25%, Islam 21%, Ortodoksit 17% ja Kristityt 12%. Alkuperäiskieltä puhuu enää alle 5% vähemmistö...