Mä en enää jaksa ymmärtää... Vastoinkäymisiä kestää kyllä tiettyyn rajaan asti, mutta liika on aina liikaa. Kun matto vedetään alta aina kun vähänkin pääsee jaloilleen, murtuu se vahvinkin mieli lopulta... Alamäki vaan jatkuu, teki mitä tahansa.
En halua enää yrittää, toivoa, surra. Ilmeettömin kasvoin laahustan läpi jokaisen päivän. Tämä ei kai vaan oo oikea paikka mulle. Kunpa sitä saisi nukahtaa maailman kauneimpaan uneen, josta ei tarvitsisi enää ikinä herätä tähän synkkään maailmaan...
En halua enää yrittää, toivoa, surra. Ilmeettömin kasvoin laahustan läpi jokaisen päivän. Tämä ei kai vaan oo oikea paikka mulle. Kunpa sitä saisi nukahtaa maailman kauneimpaan uneen, josta ei tarvitsisi enää ikinä herätä tähän synkkään maailmaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Think positive..ei kaikkia maailman asioita tarvitse ymmärtää.Tsemppiä, kyllä se kevät vielä koittaa ja linnut taas laulaa.
hei kyllä kaikki järjestyy
Kyllä kaikki vielä tuntuu paremmalta. Ja täsä maalimassa ei kannata edes yrittää, kunhan vaan elellä eteenpäin. Silloin ei kukaan voi vetää mattoa pois jalkojen alta. Onhan se niinkin, että kaikki ei koe asioita samalla tavalla, ja jollekin toiselle joku asia on maailman loppu kun toinen ei olisi siitä milläänsäkkään. Kevät on tulossa.
Musta toi on surusilmä tosi hyvä ja oikee kysymys..sun silmäs on nyt maailmasta surulliset,
oikeesti ja musta sun on hyvä surra se pois, se mikä tässä jutussa lohduttaa on se että sun sisälläs on sellanen juttu joka on jotenki kaiken ton sivussa ymmäräkkö jossakin sun sisälläs on kohta joka ymmärtää mua ku mä sanon rakas surusilmä sä oot kaunis ja aito surussas ja joskus se väistyy koska se on luonnon laki niinku sade ja poutakin, jos sä oisit tässä lähellä niin ottasin sut syliin ja hymyilisin sulle ja sanoisin mä tiedän miltä susta tuntuu, ja sit sanoisin et toivo on totta, vaikka maailmassa on juttuja jotka yksinkertasesti vaan sattuu tosi paljon..mä sanon sulle et sä oot tosi upee tyyppi.
..surusilmät on kauniit...
mutta ilosilmät on kivempi katsella..!!
Tsemppiä..
Toi on niinku suoraan mun ajatuksista. Paitsi että mä jaksan surra. IKÄVÄKYLLÄ. Et tiiä miten toivon etten enää osais surra, mut vaikka oon surru miljoona vuotta aina, joka päivä eteen tulevia suruja/pahuuksia/vaikeuksia niin tuntuu etten ikinä opi olemaan silleen vahva että ei tarttis itkee koko ajan! Suoraan sanoen mua VITUTTAA oma itteni! Nyt oon varmaan eniten elämässäni siinä tilasa että meinaan hajota. Mutta mähän oonki vasta pikkupentu, kyllä kerkeen varmaan vielä pahempiakin kokea.
Nyt on vaan niin, että ei ole oikein ketään kelle kertoa näitä ongelmiani, ja kun rupeen kirjottamaan ajatuksiani, rupee vaan itkettään, ja jos itken, en ikinä lopeta.... kuka osaa auttaa? EI KUKAAN!
Jos susta tuntuu tolta niin et ole ykisin.Sun nimi merkki tuo mieleen yhen ihmisen.Ei mullakaan ole ollut helppoa siis ihan samalta tuntuu.Mutta silti en luovuta en ennen ku se ihminen jota rakastan on mun luona.T.Tino Ps.ei saa luovuttaa ja se matto on viel sun jalkojen alla katso vaikka.siis EI SAA LUOVOTTAA!!!ai niin laita E-mailii ois niin nastaa.