Harmaata

Minun täytyy kertoa sinulle pieni joulutarina, joka on totta. Ei mikään ihmeellinen, vaatimaton tapahtuma ulkoisesti tarkastellen, mutta itselleni joulumielen tuoja ja valon enkelin siipien kevyt kosketus.

Tunnen lapsuudestani lähtien erään Toivon, joka on nyt 80-vuotias. Niin kauan kuin muistan, puhelimeni on pirissyt vähän ennen joulua ja Toivo on kysäissyt nöyrällä äänellä, että kehtaako tarjota vaatimatonta kuusta, ei se kummonenkaan ole, harvakin ja toispuolinen, mutta jos kelpaa... Ja kelpaahan se. Ilman Toivon kuusta ei joulua tule. Toivon vaimo uskoi kerran minulle salaisuutena, että Toivo katsoo jo kesällä kuuseni valmiiksi, kulkee metsässä ja puntaroi ja keskustelee valinnasta vaimonsa kanssa. Käy sitten Raakelin-päivän kieppeillä kaatamassa kuuset, itselleen ja pojalleen ja minulle. Tuo ne talolleen, jossa vaimo ihastelee niitä vuolaasti ja Toivo myhäilee ja soittaa sitten puhelun. Täällä olisi tällainen vino jne., jos kelpaisi....

Juuri äsken Toivo soitti ja sanoi, että latvus on aika harva, ja minä sanoin hänelle, että ei se mitään, olen odottanut jo kuustasi. Sitten aina halaamme toisiamme lämpimästi ja joulumieli tulee sydämeeni. Jotain Toivokin saa tästä traditiostamme, koska hänellä on usein vedet silmissään. Ehkä hän muistaa äitiäni, jonka naapuri hän oli monet vuodet.- Tuolla se kuusi nyt seisoo vesiastiassa ja on säännöllinen ja suora ja symmetriset oksat kurottuvat somasti ylöspäin. Kauniimpaa kuusta ei olekaan.

Se joulu, jolloin minulla ei ole Toivon kuusta, tulee ehkä piankin. Mutta nyt vielä Toivon kuusi saa pallot ja nauhat ja siniristilippurivin koristeikseen - ja sen pahvisen enkelin, jonka äitini askarteli minulle aikoinaan. Haen sen aina ensin koristelaatikosta ja asetan kuusen runkoa vasten valaisemaan joulua.

Lämmintä joulumieltä kaikille tähän harmaaseen päivään! Tiistaina on talvipäivänseisaus ja siitä se valon voittokulku taas alkaa, kevättä kohden..