On turha kuvitella, että vuoden 1918 tapahtumista, syistä ja seurauksista vallitsisi laaja yhteisymmärrys maassamme. Ja on yhä ilmeisempää, että perinteinen vapaussotanäkemys on täynnä ristiriitaisuuksia.
Esim. jääkärien toiminta on nähty vain suomalaisesta näkökulmasta, vaikka koko liikettä ohjasi pääasiassa Saksan asevoimien ja ulkoministeriön omat päämäärät. Jääkärit olivat kaikkea muuta kuin yhtenäinen joukko. Noin 30% jääkäreistä ei palannut Suomeen kuin vasta sisällisodan jälkeen. Syy: näiden jääkäreiden pelättiin siirtyvän punaisten puolelle.
Niiden, jotka väittävät, että sota oli valkoisten kannalta alun perin tai kokonaan tai pääasiallisesti venäläisiä joukkoja vastaan käyty vapaussota, olisi syytä tutustua valkoisen ylipäällikkö Mannerheimin venäläisille antamaan julistukseen: "Urhoolliset venäläiset sotilaat. Emme taistele teitä vastaan." Ja oli myös kiistattomia näyttöjä, että ylipäällikkö kävi alkuvuonna 1918 neuvotteluja venäläisten upseerien kanssa - mikä käy yhteen sen tosiasian kanssa, että venäläiset upseeriensa kehoituksesta suorastaan luovuttivat aseensa valkoisille. Lars Westerholmin tutkimukset osoittavat, että venäläisille upseereille maksettiin senaatin toimesta palkkoja pitkälle kevääseen 1918, koska nämä toimivat yhteistyössä valkoisten ylijohdon kanssa E-Pohjanmaalla. Aikalaiskuvaukset eivät todista mistään "vapaussodasta" edes Pohjanmaalla.
Kysymys Suomen "vapaudesta" kesällä 1918 on kiintoisa. Todellisuudessa Suomi oli näet joutunut ulkopoliittisesti täysin Saksan vasallin asemaan. Maan ulkomaankauppa oli myös alistettu Saksan valvontaan. Useimmat länsimaat eivät halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä, jopa Ranska uhkasi vetää tunnustuksensa pois. Oikeiston tavoite hakea Suomeen kuningas Saksasta kruunasi kaiken. Voimme sanoa - kesällä 1918 Suomi oli kaikkea muuta kuin vapaa ja itsenäinen. Vasta Saksan keisarikunnan romahdus marraskuussa 1918 muutti tilanteen.
Näin ollen sisällissota lienee paras termi kuvaamaan vuoden 1918 katastrofia. Sen taustalla oli suhteellisen takapajuisen maan yhteiskunnallinen tilanne, joka kärjistyi erityisesti etelän kartanoalueella, missä laajoilla alueilla jopa yli 80% maasta oli vuoralla ja jossa luokkaristiriidat olivat erityisen suuret. Edelleen on tutkimatta myös, miten sitoutuneita voittaneet valkoisen armeijan sotilaat olivat. On lukuisia viittauksia siitä, kuinka valkoisen puolen rivisotilaat tunsivat itsensä petetyiksi huomatessaan joutuneensa sotimaan venäläisten sijasta oman maansa kansalaisia vastaan.
Esim. jääkärien toiminta on nähty vain suomalaisesta näkökulmasta, vaikka koko liikettä ohjasi pääasiassa Saksan asevoimien ja ulkoministeriön omat päämäärät. Jääkärit olivat kaikkea muuta kuin yhtenäinen joukko. Noin 30% jääkäreistä ei palannut Suomeen kuin vasta sisällisodan jälkeen. Syy: näiden jääkäreiden pelättiin siirtyvän punaisten puolelle.
Niiden, jotka väittävät, että sota oli valkoisten kannalta alun perin tai kokonaan tai pääasiallisesti venäläisiä joukkoja vastaan käyty vapaussota, olisi syytä tutustua valkoisen ylipäällikkö Mannerheimin venäläisille antamaan julistukseen: "Urhoolliset venäläiset sotilaat. Emme taistele teitä vastaan." Ja oli myös kiistattomia näyttöjä, että ylipäällikkö kävi alkuvuonna 1918 neuvotteluja venäläisten upseerien kanssa - mikä käy yhteen sen tosiasian kanssa, että venäläiset upseeriensa kehoituksesta suorastaan luovuttivat aseensa valkoisille. Lars Westerholmin tutkimukset osoittavat, että venäläisille upseereille maksettiin senaatin toimesta palkkoja pitkälle kevääseen 1918, koska nämä toimivat yhteistyössä valkoisten ylijohdon kanssa E-Pohjanmaalla. Aikalaiskuvaukset eivät todista mistään "vapaussodasta" edes Pohjanmaalla.
Kysymys Suomen "vapaudesta" kesällä 1918 on kiintoisa. Todellisuudessa Suomi oli näet joutunut ulkopoliittisesti täysin Saksan vasallin asemaan. Maan ulkomaankauppa oli myös alistettu Saksan valvontaan. Useimmat länsimaat eivät halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä, jopa Ranska uhkasi vetää tunnustuksensa pois. Oikeiston tavoite hakea Suomeen kuningas Saksasta kruunasi kaiken. Voimme sanoa - kesällä 1918 Suomi oli kaikkea muuta kuin vapaa ja itsenäinen. Vasta Saksan keisarikunnan romahdus marraskuussa 1918 muutti tilanteen.
Näin ollen sisällissota lienee paras termi kuvaamaan vuoden 1918 katastrofia. Sen taustalla oli suhteellisen takapajuisen maan yhteiskunnallinen tilanne, joka kärjistyi erityisesti etelän kartanoalueella, missä laajoilla alueilla jopa yli 80% maasta oli vuoralla ja jossa luokkaristiriidat olivat erityisen suuret. Edelleen on tutkimatta myös, miten sitoutuneita voittaneet valkoisen armeijan sotilaat olivat. On lukuisia viittauksia siitä, kuinka valkoisen puolen rivisotilaat tunsivat itsensä petetyiksi huomatessaan joutuneensa sotimaan venäläisten sijasta oman maansa kansalaisia vastaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
monien perheiden kohdalla oli kyse konkreettisesti veljessodasta.
Olen kuullut lapsesta pitäen kertomuksia vuoden 1918 tapahtumista, ja aina ihmetellyt, kuinka tarinat poikkeavat toisistaan. Paljon riippuu siitä, missä kertoja on sotansa kokenut. Pohjanmaalla asuvat sukulaiset näkivät aivan erilaisia tapahtumia kuin Helsingissä asuvat. Väinö Linnan kuvaamia tapauksia olen kuullut Etelä- ja Keski-Suomessa asuvilta, ja ne ovat taas aivan erilaisia kuin edellä mainitut. Kun sitten näkökulma voi olla joko valkoinen tai punainen niin meillä on jo kuusi sotaa, ja kun vielä on puolueettomia ja välinpitämättömiä, niin näkökulmia tulee lisää.
Kun tapauksista on 86 vuotta, en aio ottaa tunteenomaisesti niihin kantaa, kun en ole aikaisemminkaan ottanut. On sitä ajankohtaisempaakin miettimistä. Historioitsijat voisivat vapautua ennakkoasenteistaan, ja tehdä kuivaa tiedettä vuoden 1918 tapahtumista.
Venäjäntaitoinen isoisäni riisui puheillaan venäläisen joukko-osaston aseista ja järjesti heidät pakoon sotatoimialueelta. Suomessa oli venäläistä sotaväkeä n. 70.000 miestä, ja luulen, että kukaan heistä ei halunnut osallistua suomalaisten keskinäiseen kahinointiin. Toinen isoisäni joutui piileskelemään punaisia, ja hänen kotonaan pidettiin useampia ratsioita. Muuan kauppias selvisi teloituksesta haavoittuneena mutta hengissä. Hän tiesi ampujat, mutta ei ilmiantanut heitä koskaan jälkeenpäin. Jos hän pystyi antamaan anteeksi, pystymme mekin ottamaan asiat rauhallisesti.
Eli valkoisten selustaan jääneiden punakapinallisten kukistaminen mm. Varkaudessa, Kuopiossa ja Oulussa.
sekä yhteenotot Koillis-Lapissa Sallassa.
Kahdeksas sota on vielä ns. Läskikapina Koillis-Lapissa vuonna 1922, jolloin yritettiin punaista vallankumousta pohjoisesta käsin.
Suomen korkeimman vallan haltija, eduskunta hyväksyi joulukuussa Suomen julistautumisen itsenäiseksi ja suvereeniksi valtioksi. Eduskuntaan nojannut Suomen hallitus eli senaatti ryhtyi itsenäisyyden ja toimintavapauden turvaamiseksi riisumaan aseista ja karkottamaan vanhan emämaan Venäjän joukkoja ja Venäjän hallitus puolestaan julisti sodan Suomen hallituksen "vastavallankumouksellisia" joukkoja vastaan. Näin syntyi 28.1. 1918 vapaussota.
Eduskunnassa vähemmistöön jääneen työväenliikkeen edustajat puolestaan tekivät Venäjän lokakuun vallankumouksen esimerkkiä noudattaen ja turhautuneina parlamentaarisen vaikutusvaltansa vähäisyyteen 27.1. 1918 vallankumouksen ja onnistuivat venäläisten joukkojen tuella saamaan haltuunsa maan eteläosan. Näin syntyi kansalaissota. Senaatin valta keskittyi Vaasaan, vallankumouksellisten perustaman kansanvaltuuskunnan taas Helsinkiin. Eduskunta ei sodan takia pystynyt toimimaan.
Poliittista kriisiä oli syksyn 1917 mittaan kiihdyttänyt aseellisten kansalaisjärjestöjen muodostaminen. Itsenäisyysmiehet ja perinteistä järjestystä kannattavat perustivat suojeluskuntia eli valkokaarteja (vastustajien nimityksin "lahtarikaarteja") ja työväestön eri suuntaukset järjestyskaarteja eli punakaarteja. Hallitus yritti näiden tilalle vahvistaa valtiollista järjestysvaltaa, ja eduskunta myönsi tammikuussa 1918 valtuudet lujan järjestysvallan perustamiseen, jolloin työväestö syytti hallitusta aikomuksista rajoittaa kansalaisvapauksia.
Senaatti muodosti järjestysjoukkoja, kiireessä suojeluskuntien pohjalta. Niiden johtoon nimitettiin kenraaliluutnantti (sitten ratsuväenkenraali) Gustaf Mannerheim. Vallankumousarmeijan päällystötehtävissä käytettiin venäläisten upseerien asiantuntemusta (mm. eversti Mihail Svetshnikov), mutta punakaartin ylijohtoon pyrittiin saamaan suomalaisia työväenaktivisteja. Huhtikuussa punaisen puolen ylijohdon otti diktaattorina Kullervo Manner.
punaisten sotataitohan oli huomattavasti heikompi kuin valkoisten.
punaisten johdossa tosiaan taisi olla työväenaktiiveja.
valkoisillahan olivat jääkärit.
Sujuvaa tekstiä on mukva lukea, varsinkin, kun se on vielä hyvin perusteltuakin.
"Oikeiston tavoite hakea Suomeen kuningas Saksasta kruunasi kaiken. Voimme sanoa - kesällä 1918 Suomi oli kaikkea muuta kuin vapaa ja itsenäinen. Vasta Saksan keisarikunnan romahdus marraskuussa 1918 muutti tilanteen. "
Tästä Suomen historian vaiheesta juontuu mieleeni kuuluisa teoria ajopuusta, joka "vain ajautuu" onnettomuuteen historian virtojen saattelemana.
Vai ajauduimmeko sittenkään onnettomuuteen? Jos ei oteta huomioon tuhoutuneita elämiä ja kuolleita ihmisiä, ja sitä, että heidät uhrattiin samalla tavoin, kuin alkukantaiset viidakkoheimot antavat uhreja pakanajumalilleen, voisi melkein uskoa, että "valtiolaiva Suomi" ajautui "vaikeuksien kautta voittoon" jos tällainen fraasi tähän pitää pistää.
Vuoden 1918 sota oli Mannerheimille nimen omaan vapaussota. Kansanvaltuuskunnan aloittama kapina oli Mannerheimin yleiseurooppalaisesta näkökulmasta vain osa Venäjältä levinnyttä anarkian ja vallankumouksen aaltoa, joka uhkasi Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisen Suomen hän halusi säilyttää puolueettomana, hän katsoi, että Saksan sotilaallinen apu heikentäisi riippumattomuutta, ja pyrki rajoittamaan saksalaisvaikutusta. Tampereen valloitusoperaatiota hän kiirehti osoittaakseen, että suomalaiset itse pystyivät ratkaisemaan tilanteen ennen saksalaisen apujoukon tuloa.
Isäni isä oli -18 kahakoissa mukana. Hän sanoi tienneensä että "kommunisteja vastaan lähdettiin".
Uskon että pohjanmaalta lähtevät miehet tiesi kyllä ketä vastaan tapellaan.
"Mannerheimin venäläisille antamaan julistukseen: "Urhoolliset venäläiset sotilaat. Emme taistele teitä vastaan."
Hän antoi mahdollisuuden anatautua ilman verenvuodatusta. Ei siinä mitään muuta ole hmeellistä! Päämäärähän oli riisua venäläiset aseista ja lähettää heidät takaisin Venäjälle. Lenin ei suostutunut kutsumaan heitä pois maasta vaikka usein hänellä asiaa esitettiinkin.
"Todellisuudessa Suomi oli näet joutunut ulkopoliittisesti täysin Saksan vasallin asemaan. Maan ulkomaankauppa oli myös alistettu Saksan valvontaan."
Anna nyt joku esimerkki väitteellesi. Suomessahan kapinan jälkeen on ollut edustuksellinen demokratia voimassa ilman poikkeuksia, aina näihin päiviin asti. Suomi oli vapaa itsenäinen maa joka kävi kauppaa mm. Saksan ja etenkin Englannin kanssa aivan normaalisti. Vaurastuminen 1918 kapinan jälkeen tapahtui varsin nopeasti.
"Näin ollen sisällissota lienee paras termi kuvaamaan vuoden 1918 katastrofia"
Jos Venäläiset ja Saksalaiset hallitusten joukot taistelevat Suomen maaperällä, niin kyseessä ei ole sisällissota, vaan on kyse maan vapaudesta.
Sisällistota on kaikissa kielissä määritelty selkeaästi vain omanmaan joukkojen keskinäiseen sotimiseen sopivaksi. Presidentti Mauno Koivisto otti asiaan kantaa Turussa keväällä 2004 näin!
http://tinyurl.com/6mdz3
Termit sisällissota, kansalaissota on otettu käyttöön, jottei koko rikollinen kauheus tulisi esiin yhdellä sanalla, vapaussota.
Sisällissota, kansalaissota yms. termeillä ei pystytä enään nykyoloissa pettämään ja hämäämään kansalaisia. Maa on vapaa ja sillä on hieno historia.
Kiitos kautta-aikain Suurimman Suomalaisen Marsalkka Mannerheimin!
Luen juuri Ehrnroothin elämänkertaa. Ja siellä hän toteaa mm. "Syntyi vapaussota, josta valitettavasti tuli myös kansalaissota; kaikkine veljessodan ikävine seurauksineen".
Viisaasti sanottu. Ei ole typerästi jumiuduttu yhteen näkemykseen sodasta.
Ajattelin tähän vielä lisätä että britit tuki punaisia koska pelkäsi saksalaisten saavan liikaa vaikutusvaltaa Suomessa. Murmanskissa oli vissii n.1000 miehen lössi brittiläisillä varusteilla. Että niin.