Viime vuonna 3.600 henkilöä vonkasi turvapaikkaa Suomesta, joista reilulle kolmannekselle sellainen myös järjestyi. Ruotsiin tuli melkein yhtä monta tulijaa pelkästään viime viikolla. Nyt feministihallituksen tulevaisuusministeri Kristina Persson (S) kehottaa suomalaisia avaamaan rajansa.
”Tietenkin Suomen pitää kaikkien muiden maiden lailla olla mukana auttamassa”, ministeri opastaa Hufvudstadsbladetissa julkaistussa haastattelussa.
Kristina Persson on Stefan Löfvenin feministihallituksen tulevaisuusministeri, jonka vastuualueeseen kuuluu myös Pohjoismaiset asiat. Tässä roolissa Persson on saapunut täksi päiväksi vierailulle keskustellakseen ”yhteistyökysymyksistä” Suomen hallituksen kanssa.
”Minusta koko Euroopan pitäisi nyt auttaa. Tämä on tyypillinen asia, missä Euroopan pitää tehdä yhteistyötä. Tietenkin Suomen pitää kaikkien muiden maiden lailla olla mukana auttamassa. Nyt tulijat jakautuvat epätasaisesti, kun väkilukuun suhteutettuna kovin monet änkeävät Ruotsiin ja Saksaan”, hän selittelee.
Tulijoiden vastaanotto on pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin maksava investointi.
Kristina Perssonin mukaan tulijoiden vastaanotto on pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin maksava investointi. Maan väki vanhenee ja vuonna 2030 sen asukkaista yli puolen lasketaan olevan yli 65-vuotiaita.
”Ruotsin lailla Suomessa tarvitaan maahanmuuttoa demografisen kehityksen vuoksi”, Persson sanoo.
Ruotsilla ja Suomella on hyvin pitkään ollut hyvin läheiset välit. Vuosina 1939 – 1944 Ruotsi vastaanotti 72.000 sotalasta talvi- ja jatkosodan vuoksi. Nyt maat tekevät yhteistyötä monissa kysymyksissä, muun muassa puolustukseen liittyvissä kysymyksissä.
Mutta kun puhutaan tulijoista, maat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
LÄHDE Aftonbladet
”Tietenkin Suomen pitää kaikkien muiden maiden lailla olla mukana auttamassa”, ministeri opastaa Hufvudstadsbladetissa julkaistussa haastattelussa.
Kristina Persson on Stefan Löfvenin feministihallituksen tulevaisuusministeri, jonka vastuualueeseen kuuluu myös Pohjoismaiset asiat. Tässä roolissa Persson on saapunut täksi päiväksi vierailulle keskustellakseen ”yhteistyökysymyksistä” Suomen hallituksen kanssa.
”Minusta koko Euroopan pitäisi nyt auttaa. Tämä on tyypillinen asia, missä Euroopan pitää tehdä yhteistyötä. Tietenkin Suomen pitää kaikkien muiden maiden lailla olla mukana auttamassa. Nyt tulijat jakautuvat epätasaisesti, kun väkilukuun suhteutettuna kovin monet änkeävät Ruotsiin ja Saksaan”, hän selittelee.
Tulijoiden vastaanotto on pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin maksava investointi.
Kristina Perssonin mukaan tulijoiden vastaanotto on pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin maksava investointi. Maan väki vanhenee ja vuonna 2030 sen asukkaista yli puolen lasketaan olevan yli 65-vuotiaita.
”Ruotsin lailla Suomessa tarvitaan maahanmuuttoa demografisen kehityksen vuoksi”, Persson sanoo.
Ruotsilla ja Suomella on hyvin pitkään ollut hyvin läheiset välit. Vuosina 1939 – 1944 Ruotsi vastaanotti 72.000 sotalasta talvi- ja jatkosodan vuoksi. Nyt maat tekevät yhteistyötä monissa kysymyksissä, muun muassa puolustukseen liittyvissä kysymyksissä.
Mutta kun puhutaan tulijoista, maat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
LÄHDE Aftonbladet
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tanskan maahanmuuttoministeri Inger Støjberg (V) ei lämpene Politiken -lehden haastattelussa alkuunkaan ajatukselle yhteisestä taakanjaosta, kun Eurooppaan lampsii historiallisen suuri määrä elintasosurffareita.
Voidaan vain todeta, että kaikki maat – paitsi Ruotsi – tekevät jotain tulvan tukkimiseksi.
Tanskan parlamentti hyväksyi äskettäin lakipaketin, minkä tarkoitus on saada asyylinvonkaajat etsimään taikaseiniä muualta kuin Tanskasta. Maahanmuutto- ja kotoutusministeri Inger Støjberg alkaa heti luettelemaan, mitä muut Euroopan maat täkevät tukkiakseen tulijoiden tulvaa, kun häntä pyydetään puolestelemaan tanskalaisten päätöstä, jota parin viikon päästä vielä terästetään mainoskampanjalla ulkomaisissa lehdissä ja sosiaalisessa mediassa.
”Makedoniassa tulijoille jaetaan 72 tunnin viisumeita ja tarjotaan ilmaisia bussimatkoja pohjoiseen”, ministeri alkaa luettelemaan.
Hän lisää, että Ranska lisää poliisivoimia Calaisissa ja että Unkari rakentaa aitaa pitääkseen tulijat loitolla.
”Voidaan vain todeta, että kaikki maat – paitsi Ruotsi – tekevät jotain tulvan tukkimiseksi. Tanskassa meillä on ollut haasteena se, että täällä notkumisen ehdot ovat poikenneet muiden maiden vastaavista, mikä on tehnyt Tanskasta hyvin houkuttelevan kohteen”, Inger Støjberg sanoo.
Mutta mitä ideaa on siinä, että kaikki maat tekevät omia ratkaisujaan? Kuinka niiden avulla voidaan ratkaista yhteinen eurooppalainen haaste?
”Näin hillitään tunkua yksittäisiin maihin, mutta tämän lisäksi muista toimista keskustellaan EU-tasolla. On myös todettava, että Tanskaan, Saksaan ja muihin maihin tulevat, joilla ei ole oikeutta jäädä notkumaan tänne, tulee pistää kotimatkalle sukkelaan ja johdonmukaisesti – tämä on yksi tapa hillitä ryysistä taikaseinien ääreen”, hän sanoo.
Berlingsken tuoreen kyselyn mukaan 50% tanskalaisista haluaisi Tanskan osallistuvan EU-yhteistyöhön yhteisistä asyylisäännöksistä ja rajavalvonnasta. Vain 34% vastustaa ajatusta. Missä asiassa enemmistö on väärässä?
”En ota kantaa siihen, onko enemmistö oikeassa vai väärässä. Totean vain, että en ole heidän kanssaan samaa mieltä. Uskon, että me osaamme itse päättää parhaiten omasta tulijapolitiikastamme”.
Saksassa vedotaan siihen, että tulijoista on tullut yhteinen eurooppalainen haaste, mikä voidaan ratkaista vain yhdessä. Minkä vuoksi te ette ole samaa mieltä?
”EU:n yhteinen maahanmuuttopolitiikka ei sido meitä (kaukaa viisaat tanskalaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä Maastrichtin sopimuksen ja sille myönnettiin poikkeuksia muun muassa maahanmuuttoasioissa). Minusta me itse tiedämme, millainen maahanmuuttopolitiikka on Tanskalle paras. Juuri nyt täällä notkuu suhteellisen paljon asyylin vonkaajia ja koko ajan tulee lisää. Uskon, että pitkällä tähtäimellä Tanskaan saapuisi enemmän tulijoita, jos me ryhdymme johonkin yhteistyöhön. Sallikaa minun myös lisätä, että juuri äskettäin vastuuta yritettiin jakaa EU:n johdolla, mikä sujui hyvin takkuisasti”, Inger Støjberg sanoo.
Mutta miksi tulijatulvasta suoriudutaan parhaiten kansallisella tasolla?
”Joidenkin maiden mielestä näin ei ole ja he saavat sitten ajaa yhteistä politiikkaa. Me emme kuitenkaan ole siinä mukana”.
Mutta emmekö me sitten vain sysää ongelmia muiden maiden niskoille?
”Tilanne on nyt se, että me itse päätämme omasta osuudestamme ja minä vain toivon, että ottaisimme vähemmän asyylinvonkaajia”.
Kiertelitte juuri kaukomaiden pakolaisleireillä viime viikolla. Kuinka tämä vaikutti näkemykseenne siitä, mikä on oikea tapa auttaa miljoonia pakolaisia?
”Sain vahvistusta uskolleni siitä, että tulijoita pitäisi auttaa enemmän lähialueilla. Kun juttelee syyrialaisten kanssa pakolaisleireillä, ei synny pienintäkään epäilystä siitä, että he haluavat takaisin Syyriaan, ja että he haluavat jäädä sinne lähialueille. Tietenkin jos leireillä ei ole ruokaa, terveyspalveluita ja kouluttautumismahdollisuuksia, ihmiset lähtevät leireistä liikkeelle”, Inger Støjberg sanoo.
No kuinka tämä lähialueilla auttaminen onnistuu, kun samaan aikaan olemme leikkaamassa kehitysapuamme?
”Nythän on niin, että Tanskaan tulleen tulijan ensimmäisen vuoden notkunnasta aiheutuneet kulut katetaan kehitysapumäärärahoista. Pyöreästi yksi tulija maksaa valdelle ensimmäisenä vuonna 200.000 kruunua (27.000 euroa). Minä syytäisin paljon mieluummin kehitysapurahoja lähialueille kuin Sandholmn vastaanottokeskukseen. Minä kävin pakolaisleirillä, missä oli 81.000 pakolaista. UNHCR pyöritti leiriä kuukauden 5 miljoonalla dollarilla. Tämä antaa vähän kuvaa siitä, kuinka paljon enemmän ihmisiä voisimme auttaa lähialueilla”.
No miksei sitten laiteta lisää rahaa lähialueilla olevien auttamiseksi? Te kuitenkin haluatte leikata kehitysavuista.
Niin haluankin. Meidän pitää saada rahoille enemmän vastinetta. Osittain apua pitää kohdentaa uusiksi siten, että sitä käytetään Afrikkaan enemmän ja Aasiaan vähemmän. Tämä johtaisi siihen, että tulijoita saapuisi vähemmän, mikä puolestaan vapauttaisi lisää resursseja lähialueiden auttamiseen. Mitä enemmän
Eikö se olekaan rikkautta.
Suomessa on nollatoleranssi rasismille.
Ruotsissa on jo alueita, joihin palokuntakaan ei uskaltaudu ilman poliisisaattuetta. Tällaisen kehityksen estämiseksi Suomeen pyrkijät on pantava testiin. Jos rasismia ja suvaitsemattomuutta ilmenee, on välitön käännytys ainut vaihtoehto.