".........2. Työmatkoilla Länsi-Lapissa.
Oli kulunut vuosia tästä kesäisestä itsetutkistelun hetkestä ja olin työmatkalla Muonion suunnalla Äkäsjärvellä. Tämä Jumal’kaipuuni oli ollut taustalla näiden vuosien aikana, niin kuin koko elämäni ajan ollut oli. Aina kun vain tuli hiljainen hetki, tämä ikävä nousi sydämelleni ja vaikutti kaipuuna Jumalan puoleen ja yhteyteen hänen kanssaan.
Tällä työmatkalla ajoin katerpillaria ja aurasin jo hakattuja alueita, niin että ne voitiin sitten joko kylvää tai istuttaa. Muistan erään päivän, joskus heinäkuun alkupäivinä 1975, jolloin olin jo aamupäivän näitä hakkuu-alueita aurannut. Tuli keskipäivän aika ja oli aika keittää päiväkahvit. Kun sitten asentopaikalle tulin, sain harmikseni huomata, että korpinhyväkkäät olivat käyneet vierailulla ja syöneet kaikki minun eväsleipäni. Siinä tätä hävitystä katsellessani muistin, kuinka Raamatun mukaan Herra antaa ruuan kaarneen pojillekin. Siinä ajattelin myös että: "Hyvähän se on, että Herra kaarneet ruokkii mutta ei hänen minun leipiä tarttis niille syöttää". Sen enempää asiaa harmittelematta keitin kahvit ja pidin paastopäivän sinä päivänä.
Kun illalla tulin asunnolleni, oli tämän pienen talon yksin asuva isäntä tullut sairaalasta ja tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hämmästyin suuresti kun hän heti ensimmäiseksi alkoi puhumaan: "Sanoppa kun sinä olet uskovainen, niin mitä uskoa sinä kannatat"? Olin hämmästynyt tämän vähän kaljoissaan olevan isännän puheista enkä oikein osannut vastata hänen kysymykseensä. Jo toki olisin halunnut olla uskovainen ja Jumalalle kelvollinen, mutta en oikein osannut pitää itseäni uskovaisena, varsinkaan kun en kuulunut mihinkään herätysliikkeeseen. Olin paljon rukoillut ja etsinyt yhteyttä Jumalaan. Samoin olin usein rukoillut syntejäni anteeksi, mutta en tiennyt, oliko ne anteeksi annettu. Jäin kuitenkin miettimään tämän isännän esittämää ajatusta. "Olenkohan minä sittenkin uskossa? Näkevätköhän kaikki muutkin, että olen uskovainen?".
Tästä tämän isännän ensitapaamisesta kului muutama päiviä ja olin illalla, heinäkuun 9 päivänä jälleen ajossa. Joskus kymmenen lopulla pysäytin katerpillarin pienen puron luona keittääkseni kahvit. Kun tämän koneen sammutin, tuli syvällinen hiljaisuus ja luonnonrauha. Pieni puro solisi hiljalleen vieressäni ja linnut lauloivat. Aurinko oli laskeutumassa puiden latvojen taakse ja minun oli valtavan hyvä olla. Siinä kahvin kiehumista odotellessani pistin käteni ristiin ja kiitin Jumalaa kaikesta hyvästä. Kiitin Jumalaa siitä, että minulla oli työtä ja saisin raha-asioitani paremmalle tolalle. Kun sitten pannu kiehui ja sain kahvin juotuani, heräsi mieleeni kuitenkin epäilys: "Onkohan minun asiat sittenkään Jumalan kanssa kunnossa? Minun pitäisi olla niin kuin muutkin uskovaiset. Mitenkähän minä siihen pääsisin?" Ja tämän itsetutkistelun jälkeen pistin käteni uudelleen ristiin: "Oi Herra! Johda minut sisälle uskonelämään"........."
Jatkuu
http://www.aretalogia.com/vapautus.htm
Oli kulunut vuosia tästä kesäisestä itsetutkistelun hetkestä ja olin työmatkalla Muonion suunnalla Äkäsjärvellä. Tämä Jumal’kaipuuni oli ollut taustalla näiden vuosien aikana, niin kuin koko elämäni ajan ollut oli. Aina kun vain tuli hiljainen hetki, tämä ikävä nousi sydämelleni ja vaikutti kaipuuna Jumalan puoleen ja yhteyteen hänen kanssaan.
Tällä työmatkalla ajoin katerpillaria ja aurasin jo hakattuja alueita, niin että ne voitiin sitten joko kylvää tai istuttaa. Muistan erään päivän, joskus heinäkuun alkupäivinä 1975, jolloin olin jo aamupäivän näitä hakkuu-alueita aurannut. Tuli keskipäivän aika ja oli aika keittää päiväkahvit. Kun sitten asentopaikalle tulin, sain harmikseni huomata, että korpinhyväkkäät olivat käyneet vierailulla ja syöneet kaikki minun eväsleipäni. Siinä tätä hävitystä katsellessani muistin, kuinka Raamatun mukaan Herra antaa ruuan kaarneen pojillekin. Siinä ajattelin myös että: "Hyvähän se on, että Herra kaarneet ruokkii mutta ei hänen minun leipiä tarttis niille syöttää". Sen enempää asiaa harmittelematta keitin kahvit ja pidin paastopäivän sinä päivänä.
Kun illalla tulin asunnolleni, oli tämän pienen talon yksin asuva isäntä tullut sairaalasta ja tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hämmästyin suuresti kun hän heti ensimmäiseksi alkoi puhumaan: "Sanoppa kun sinä olet uskovainen, niin mitä uskoa sinä kannatat"? Olin hämmästynyt tämän vähän kaljoissaan olevan isännän puheista enkä oikein osannut vastata hänen kysymykseensä. Jo toki olisin halunnut olla uskovainen ja Jumalalle kelvollinen, mutta en oikein osannut pitää itseäni uskovaisena, varsinkaan kun en kuulunut mihinkään herätysliikkeeseen. Olin paljon rukoillut ja etsinyt yhteyttä Jumalaan. Samoin olin usein rukoillut syntejäni anteeksi, mutta en tiennyt, oliko ne anteeksi annettu. Jäin kuitenkin miettimään tämän isännän esittämää ajatusta. "Olenkohan minä sittenkin uskossa? Näkevätköhän kaikki muutkin, että olen uskovainen?".
Tästä tämän isännän ensitapaamisesta kului muutama päiviä ja olin illalla, heinäkuun 9 päivänä jälleen ajossa. Joskus kymmenen lopulla pysäytin katerpillarin pienen puron luona keittääkseni kahvit. Kun tämän koneen sammutin, tuli syvällinen hiljaisuus ja luonnonrauha. Pieni puro solisi hiljalleen vieressäni ja linnut lauloivat. Aurinko oli laskeutumassa puiden latvojen taakse ja minun oli valtavan hyvä olla. Siinä kahvin kiehumista odotellessani pistin käteni ristiin ja kiitin Jumalaa kaikesta hyvästä. Kiitin Jumalaa siitä, että minulla oli työtä ja saisin raha-asioitani paremmalle tolalle. Kun sitten pannu kiehui ja sain kahvin juotuani, heräsi mieleeni kuitenkin epäilys: "Onkohan minun asiat sittenkään Jumalan kanssa kunnossa? Minun pitäisi olla niin kuin muutkin uskovaiset. Mitenkähän minä siihen pääsisin?" Ja tämän itsetutkistelun jälkeen pistin käteni uudelleen ristiin: "Oi Herra! Johda minut sisälle uskonelämään"........."
Jatkuu
http://www.aretalogia.com/vapautus.htm
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kirjoituksesi on etsikkoajassa elävän ihmisen vilpitöntä halua Jumalan luokse. Siis puhdasta ja kaunista sekä myös oikeaoppista rukouksen painottamista itsensä ulkopuolelle,--eli viestejä Jumalalle.
Rukous oli silloin vielä voimissaan, mutta mitä tapahtui, kun hypnoosi/itsesuggestio alkoivat ajaa
rukouksen edelle?
Tuli vain mieleen, että oletkohan koskaan rukoillut varsinaista uskon rukousta, tai onko sinun puolestasi sitä rukoiltu, johon olet sydämestäsi yhtynyt? Siis, että olisit luovuttanut kaikki syntisi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä Jumalalle?
No tiedä häntä, mutta tällaiset kommenttisi ovat kuitenkin Raamatun sanan vastaisia;
>>>>>Olen monta kertaa esittänyt sen rohkean väitteen, että ihmisen itsensä ulkopuolella ei ole sellaista "Korkeampaa" voimaa, joka voi parantaa ihmisen. Kaikki paranemisprosessit toimivat ihmisen itsensä sisällä ja nämä sisäiset voimavarat on ihmisen itsensä herätettävä aktiiviseen toimintaan.
Ensinnäkin. Jos olisit klikannut ylläolevan linkin ja lukenut kyseisen artikkelin loppuun, sinulle olisi kirkastunut monta asiaa menneisyydestäni ja uskoni perusteista.
Toiseksi. Kysyit mitä meni pieleen jota rukoukseni vaihtui hypnoosi/suggestioiksi.
Minulla ei ole mennyt mitään pieleen missään vaiheessa. Sen sijaan pieleen on mennyt koko kotoinen kristillisyys kaikkine utopistihaihatteluineen. Edelleen on myös niin, että sellainen ihminen, joka viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen turhaan hädässään apua huttaa, oppii viimein kunnioittamaan elämän kovia realiteetteja. Eli viikot ja kuukaudet rukoilin lähes puhe- ja liikuntakyvyttömänä neliraajahalvausinvalidina, että Jumala lähettäisi jonkun. Mutta sodankylässä ei ollut ketään, jonka Jumala olisi voinut lähettää. Kaikki muuttui kun marraskuussa 1990 pistin Lapin Kansaan hypnoosikurssi-ilmoitukseni. Se ilmoitus muutti kaiken ja ilman tätä muutosta en olisi jaksanut enää elää. Rukoilemisista huolimatta.
>>>>>Olen monta kertaa esittänyt sen rohkean väitteen, että ihmisen itsensä ulkopuolella ei ole sellaista "Korkeampaa" voimaa, joka voi parantaa ihmisen. Kaikki paranemisprosessit toimivat ihmisen itsensä sisällä ja nämä sisäiset voimavarat on ihmisen itsensä herätettävä aktiiviseen toimintaan.
Kahlasin kiireessä läpi linkin jonka annoit, mutten niistä löytänyt, kuin osa vastauksia selkeisiin kysymyksiini.
Miksi kiertelet ja kaartelet vastaa selvästi selviin kysymyksiin? Kirjoituksesi oli vuodelta 1988 ja sinänsä löysin itseni monista vastaavista pohdinnoista ja noin äkikseltään voin allekirjoittaa lähes kaiken, mutta mikä on tilasi nykyään?
>>>Minulla ei ole mennyt mitään pieleen missään vaiheessa. Sen sijaan pieleen on mennyt koko kotoinen kristillisyys kaikkine utopistihaihatteluineen.
todella vuodelta 1988. Julkaisin sen silloin ilmestyneessä ja jokaiseen kotiin Sodankylässä jaettavassa Aretalogia-lehdessäni, josta skannasin sen kotisivuilleni.
Kyllä totuus on juuri se, että kotoinen kristillisyytemme on ajautunut ennennäkemättömään utopistihaihatteluun, josta käytännön teot ja toiminta lähimmäisten, jopa uskon veljien ja sisarten, hyväksi puuttuvat. Paavali kirjoittaa: "Kantakaa toistenne kuormia niin te TÄYTÄTTE KRISTUKSEN LAIN".
Missä ovat nämä lähimmäisten kuormien kantajat tämän päivän kristillisyydestä kun en näitä mistään löydä? En kirkosta enkä kirkon ulkopuolelta.
Silloin kun olin tapahtuneen kolarini jälkeen eri hoitolaitoksissa, olin satojen hoitajien ja terapeuttien hyvässä hoidossa ja täysin puhe- ja liikuntakyvyttömänäkin letkuissa maatessani elin kenties elämäni onnellisimpia päiviä. Mutta sitten.
Minut kotiutettiin Käpylän kuntoutuskeskuksesta huhtikuussa 1884 ja tästä alkoi elämän kovaakin kovemmat realiteetit. Niihin aikoihin yritin viestittää monillekin uskovaisille ja uskonsuunnille, että kävisivät vaikka vain kahvikupin kanssani ryppäämässä, mutta ei ketään. Ei helluntailaisia, ei vapaakirkollisia, ei vanhoillisia eikä uusheränneitä eikä muitakaan uskovaisia ja niinä vuosina meni uskoni uskovaisiin: "Olkoot, missä lystäävät ja pysyköön siellä. Mutta ennen kuin menevät mihinkään muualle, menkööt itseensä".
Ratkaisut löytyivät syksyllä 1990 aloittamastani hypnoosikurssitoiminnasta ja nykyään kuulun Suomen Hypnoosiyhdistykseen ja tämä on minulle enemmän kuin kaikki Suomen uskonsuunnat yhteensä.
Tämä on realismia niin kuin on sekin, että "Tyhjän saa pyytämättäkin", sanoi vanha kansa lapsuudessani.
Siinäpä se. On helppoa siteerata kuolleita lauseita, mutta niin vaikeata on toimia niiden mukaisesti. Elämä kun on pienten konkreettisten asioiden toimittamista ja toteuttamista päivästä toiseen. Ei ne suuret puheet vaan ne pienet teot. On enemmän kuin harmillista - joskus jopa masentavaa - että Raamatunkin nimissä jaetaan paljon hyviä neuvoja ja tyhjiä puheita, mutta edes pienintäkään epäitsekästä tekoa ei olla valmiita uhraamaan. Tällaisia ulkokultaisia sieluja sitä maailma on pullollaan - huomattavasti vähemmän niitä, jotka ovat valmiit jotakin tekemäänkin - ja itsestään sen suurempaa ääntä pitämään. Hyvää jatkoa Sinulle ja valitsemallesi tielle, sinä olet oivaltanut inhimillisyyden perustan...
Kotoinen kristillisyytemme on täynnään toinen toistaan autuaampaa super-autuasta, jotka itsensä ihailun sädekehä päänsä päällä kulkevat ympäriinsä, jotta kaikki näkisivät kuinka autuaita he ovat.
Samoin nämä super-autuat käskyttävät Jumalaa kuin renkipoikaa: "Herra tee sitä", "Herra tee tätä" jne. mutta koskaan he eivät kysy: "Herra. Mitä minun pitää tekemän". Ja tämä on se piirre, jossa nykyinen kristillisyytemme on pahemman kerran harhassa; ja ellei henkistä heräämistä ja silmien avautuista sekä parannuksentekoa tapahdu, jää taivaan portit iäti näiltä superautuailta avautumatta.
Tätä taustaa vasten ymmärrän katkeruutesi.
Katkeruus on muuten kuin syöpä, joka vyöryy lumipallon lailla ja kasvaa kasvamistaan ja muuttaa jopa suhteellisuuden tajun aivan tajuttomaksi.
Katkeruuden kanssa et voi elää täydellistä jumalyhteyttä Jumalasi kanssa ja siksi turvaudut mitättömiin korvikkeisiin, kuten hypnoosi.
Taistele mies itsesi irti katkeruudesta ja nouse taistelemaan lopunajan pahuutta vastaan Jeesuksen nimissä. Minä uskon, että sinä nouset ja herra vahvistaa sinut sellaisella voimalla, ettet olisi
koskaan edes uskonut sellaista olevan. Muista, että timantitkin hioutuvat kovassa kuumuudessa ja Jumalan eturintamaan ei huolita mitään hyvinvointiyhteiskunnan etuoikeutettuja kähmiöitä!
Se, ettei sinulta saa vastausta esittämiini kysymyksiin, kertoo minulle aivan riittävästi, mutta haluan Leo sitoutua rukoilemaan puolestasi, että hyppäisit jälleen niihin kehiin, joissa peli ratkaistaan.
Kaikkea mahdollista hyvää sinulle toivottaa Juudas. Kuin myös Jumalan siunausta!
Näyttää siltä, että lahkolaisten sanavarastosta löytyy vai yksi sana: "Katkeruus", joka on jo niin loppuunkulunut, että vaikuttaa jo säälittävältä typeryydeltä jauhaa vuosikymmenestä toiseen tätä yhtä ja samaa sanaa.
Joten suosittelen, lahkolaiset, että laajentaisitte sanavarastoanne. Haukkukaa vaikka terroristiksi, se kun on niin muotisana nykyään.
>>>Joten suosittelen, lahkolaiset, että laajentaisitte sanavarastoanne. Haukkukaa vaikka terroristiksi, se kun on niin muotisana nykyään.
Todellisella jumalanpalvelijalla on ikuinen huoli ja murhe Jumalan tahdon toteutumisesta ja totuuden ja oikeuden voittoonviemisestä kuin myös niistä ajan hasteista, joihin hän haluaisi vilpittömästi vastata ja luoda sellaisia toimintamuotoja, joista vastaukset ajan haasteisiin löytyvät. Samoin todellisen jumalanlapsen tunnusmerki on jatkuva pyrkimys pyhitykseen ja halu tehdä parannusta omista vioistaan ja virheistään.
Näin siis todellisen Jumalan lapsen, van näin ei ole lahkolaisen.
Galatalaiskirjeen 5 luvussa Paavali luettelee lihan teot, jossa yhteydessä mainitaan myös eriseurat ja lahkot. Lihantekona lahkolaisuus merkitsee tiettyjä sielullisperäisiä kokemuksia, joiden taustalla ovat suggestiiviset tekijät eikä Jumalan Pyhä Henki, vaikka juuri tätä lahkolaiset omassa hypnoottisessa olotilassaan uskonsa ja autuutensa takuumiehiksi huutavat.
Yksi lahkolaisuuden varmimpia tunnusmerkkejä on siinä, että kun todellinen Jumalan lapsi pyrkii korjaamaan omia vikojaan ja virheitään, niin lahkolainen hyökkää kuin ampiainen piikit pystyssä kaikkia niitä kohtaan, jotka vähänkään arvostelevat heikäläisten uskoaan. Hyökkäys on paras puolustus, sanottiin armeijassakin ja lahkolaisten hyökkäysase on se, että leimataan "katkeraksi" kaikki ne, jotka yrittävät lahkolaisten silmiä avata, hypnoottisesta unestaan herättää ja parannukseen johdattaa.
"........ Suggestiiviset autuaallisuudet eksyttäjinä
Jo alussa sivusin ekstaattisia kokemuksia uskonnoissa ja käytännössä on niin, että kaikki suggestiiviset autuaallisuudet voidaan liittää ekstaattisten kokemusten piiriin. "On niin hyvä olla" on kokemus, joka saavutetaan suggestioiden avulla niin hypnoosin piirissä kuin monissa uskonnoissakin. Ja uskonnoissa tämä on vaarallinen harha sikäli, että suggestiovaikutteisena tällaiset kokemukset toimivat riippumatta siitä, oliko mukana Pyhää Henkeä vaiko ei ja riippumatta siitä, miten uskollisesti Raamatun opetuksia noudatetaan. Nyt kun asiantuntemus näiltä alueilta puuttuu kristillisyydestämme lähes täysin, on tällaisia pelkästään suggestiovaikutteisia autuaallisuuksia erehdytty luulemaan Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksiksi ja näin illuusio: "Näin Jumala meitä siunaa" on valmis. Edelleen merkillepantavaa on se, että tällaiset autuaalliset kokemukset kytkeytyvät tiettyihin asioihin kuten herätysliikkeen nimi, tietyt laulut, tietty ympäristö, tietty joukko, tietty kuva jne. joista muodostuu ns. suggestiivinen symboli, joka synnyttää aina saman autuaallisen kokemuksen silloin kun ihminen on tämän suggestiivisen symbolin kanssa tekemisissä. Aina silloin kun jostain asiasta muodostuu suggestiivinen symboli ihmiselle, siitä asiasta on muodostunut epäjumala sille ihmiselle. Nyt näitä suggestiovaikutuksia synnyttävänä "epäjumalana" voi olla mm. herätysliikkeen nimi tai vaikka alttaritaulu tahi kastemalja kirkon alttarilla.
Katso Kuva Jeesuksesta
Nyt jos verrataan todellista hengen intuitiota ja suggestiovaikutteista autuaallisuutta toisiinsa näillä on niin suuri ero kuin on radion YLE.n I.n ohjelmilla radio-mafiaan nähden. Niin kuin on radio-mafiaa kuunteleva täysin kuuro sille, mitä tulee samaan aikaan YLE.n I.ltä, niin on myös suggestiivisen autuaallisuuden vallassa oleva täysin kuuro ja sokea sille hengen intuitiolle, jolla Jumala tahtoisi palvelijoitaan johdattaa. Suggestiovaikutukset liittyvät aina ihmisen piilotajunnan alueelle, siis lihan tekoihin, kun taas Jumalan toimintakenttänä on ihmisen henkinen minuus, johon yhteyden ihminen saavuttaa vain silloin kun kaikki sielulliset vaikutteet ovat vaienneet. Siis myös suggestiiviset autuaallisuudet. "He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole", kirjoitetaan Juudan kirjeessä.
Nyt kun lahkolaisuus rakentuu yksinomaan suggestiivisten vaikutteiden varaan, tulee jäsenistä hyvin pian riippuvaisia juuri tästä yhdestä lahkosta ja juuri tietystä saarnamiehestä tai paimenesta, jotka pitävät jäseniään lähes hypnoottisessa vallassaan. Tämän lisäksi on varmaa se, että tällaiset suggestiivisesti autuaat eivät ole Jumalan palvelijoita ja tässä on yksi syy siihen, että todelliset hengen johdossa olevat jumalanpalvelijat ovat niin äärettömän harvassa nykyisen kristillisyytemme keskeltä ja niinpä Jumalalla ei ole ketään jonka voisi lähettää vaikkapa ahdingoissaan rukoilevan ihmisen luokse. Jumala kyllä kuulee rukouksen mutta on voimaton auttamaan sen vuoksi, että häneltä puuttuvat täysin todelliset palvelijat. "Autuaat" elävät omassa autuaallisuudessaan täysin kuuroina ja sokeina Jumalan johdatuksille. Otan esimerkin hengen kuuliaisuudesta: ....."
http://www.aretalogia.com/puhdistus_3.html
Ei Juudas kyllä mitenkään pahasti sinulle ilmoittanut tästä katkeruudesta.
Se, kun makasit siellä sairasvuoteella, niin olihan Jeesus sinun kanssasi siellä ja sehän on tärkeintä.
Olen samaa mieltä, että paljon on uskovissakin porukkaa, jotka saisivat mennä itseensä ja ihmettelen, että miksi kukaan ei tullut sinua katsomaan. Siitäkään asiasta en tiedä tarpeeksi, että voisin jotain moittia penseydestä.
Anteeksiantaminen on yllättävän suuri voima, koska se todellakin poistaa katkeruuden.
Katkeruushan ei näivetä, kuin sitä, joka on katkera.
Muista, että haukkuessasi uskonsisarustasi, haukut itseään Jeesusta.
Hyvä, että otat rohkeasti armolahjasi esiin, koska yhteiseksi rakennukseksi ne on annettu. Uskon, mitä olet Leosta saanut Herralta tietää. Zemppiä ja voimia siunausten kanssa.
lopettaisitte höpisemisenne.
Paavali puhui aikanaan totuuden ja toimen sanoja. MINNE NÄMÄ OVAT KADONNEET NYKYKRISTILLISYYDESTÄMME?
Nykykristillisyys on aikas laaja käsite.
Katsotko puheeni höpöttämiseksi?
Mitä väärää sanoin?
1. Joh. 1.
7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Piet. 5.
14...Rauha teille kaikille Kristuksen yhteyteen liitetyille.
Kol. 2.
18. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, 19. eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
20. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21. "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22. Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. 23. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
elävästä elämästä vieraantunutta utopistihaihattelua, josta puuttuu kosketus elävän elämän realiteetteihin ja tämän vuoksi nykykristillisyys ei pysty mitenkään vastaamaan nykyisiin haasteisiin.
Kun Jeesus eli ja toimi, hän eli ja toimi oman sukupolvensa keskellä reaaliajassa ja pystyi ymmärtämään sen sukupolven ihmisten tarpeet ja myös niihin vastaamaan. Ei hän elänyt tuhansia vuosia vanhojen kirjoitusten luomissa mielikuvissa, vaikka Jumalan vanhurskautta edustikin. Näin pitäisi tehdä nytkin, mutta kun ei niin ei. "Raamattu sanoo niin ja sanoon näin" ja nykykristillisyys on juuri näiden mielikuvien orjuudessa tapahtuvaa roolielämää. Hurskaudestaan huolimatta.
Tänään kävi jälleen ei-uskovainen fysioterapeutti ja meillä oli mahtava parituntinen ja hänellä on minulle enemmän henkistä tukea ja rohkaisua annettavana kuin Suomen kaikkien uskonsuuntien uskovaisilla yhteensä. Jotain tämän pitäisi kertoa nykyuskovaisile ja edes muutamien olisi aika herätä tajuamaan jotain, mutta kun ei niin ei. "Se on katkeroinut eikä siitä tarvitse välittää", on ainut asenne, mitä nykykristillisys pystyy meikäläisille tarjoamaan ja näillä asenteilla ei tulevaisuuteenkaan liity toivoakaan paremmasta.
Ottakaa hyvät uskovaiset silmät käteenne ja katsokaa, ottakaa ymmärryksenne käyttöönne ja ymmärtäkää, mikäli sitä ymmärrystä on?
Niin Kaizu. Kirjoitit tuolla, että Jumala on ilmoittanut juudakselle jotain minusta. MUTTA KUN JUMALA EI OLE TÄSMÄLLEEN ILMOITTANUT JUUDAKSELLE MITÄÄN; JA JOS OLISI; HÄN KIRJOITTAISI KOKONAAN TOISENLAISTA TEKSTIÄ KUIN NYT. HÄN KIRJOITTAISI TOTUUDEN JA TOIMEN SANOJA EIKÄ OMIA KUVITELMIAAN NIIN KUIN NYT KIRJOITTAA:
"elävästä elämästä vieraantunutta utopistihaihattelua, josta puuttuu kosketus elävän elämän realiteetteihin ja tämän vuoksi nykykristillisyys ei pysty mitenkään vastaamaan nykyisiin haasteisiin."
K:
Yleistätkö kaikki kristityt nyt tämän haihattelun alle?
Mikä on nykymaailman haaste?
"Kun Jeesus eli ja toimi, hän eli ja toimi oman sukupolvensa keskellä reaaliajassa ja pystyi ymmärtämään sen sukupolven ihmisten tarpeet ja myös niihin vastaamaan. Ei hän elänyt tuhansia vuosia vanhojen kirjoitusten luomissa mielikuvissa, vaikka Jumalan vanhurskautta edustikin. Näin pitäisi tehdä nytkin, mutta kun ei niin ei. "Raamattu sanoo niin ja sanoon näin" ja nykykristillisyys on juuri näiden mielikuvien orjuudessa tapahtuvaa roolielämää. Hurskaudestaan huolimatta."
K:
Kyllähän moni kristitty tekee mm. lähetystyötä, katutyötä, rukoustyötä, avustustyötä nettievankeliointia ym.
Jos sanoudut irti keskinäisestä yhteydestä, niin sanoudut irti myös Jeesuksen ruumiista, jonka yhdessä muodostamme, me vaillinnaiset ja keskeneräiset ihmiset.
"Tänään kävi jälleen ei-uskovainen fysioterapeutti ja meillä oli mahtava parituntinen ja hänellä on minulle enemmän henkistä tukea ja rohkaisua annettavana kuin Suomen kaikkien uskonsuuntien uskovaisilla yhteensä. Jotain tämän pitäisi kertoa nykyuskovaisile ja edes muutamien olisi aika herätä tajuamaan jotain, mutta kun ei niin ei.
K:
Jos olet tuota mieltä, niin olet juuri perustanut oman lahkon ja olet ns. eriseurainen.
Muista, että minä hyväksyn sinut, sinä et minua.
Olen ihmeissäni tästä hypnoosijutusta ja "Jumalan puheesta", jotka olet saanut asian tiimoilta.
Eikö hypnoosilla ja suggestiolla ole hyvinkin läheiset välit?
"Se on katkeroinut eikä siitä tarvitse välittää", on ainut asenne, mitä nykykristillisys pystyy meikäläisille tarjoamaan ja näillä asenteilla ei tulevaisuuteenkaan liity toivoakaan paremmasta.
K:
Älä yleistä.
"Ottakaa hyvät uskovaiset silmät käteenne ja katsokaa, ottakaa ymmärryksenne käyttöönne ja ymmärtäkää, mikäli sitä ymmärrystä on?"
K:
Outoa, että saman Pyhän Hengen omistavat näin riitelevät?
Riiteleekö Henki itsensä kanssa?
Niin Kaizu. Kirjoitit tuolla, että Jumala on ilmoittanut juudakselle jotain minusta. MUTTA KUN JUMALA EI OLE TÄSMÄLLEEN ILMOITTANUT JUUDAKSELLE MITÄÄN; JA JOS OLISI; HÄN KIRJOITTAISI KOKONAAN TOISENLAISTA TEKSTIÄ KUIN NYT. HÄN KIRJOITTAISI TOTUUDEN JA TOIMEN SANOJA EIKÄ OMIA KUVITELMIAAN NIIN KUIN NYT KIRJOITTAA:
K:
Eikö Jumala olisi voinut ilmoittaa Juudakselle, että "rukoile Leon puolesta"?
yksi suurimmista nykypäivän haasteista on ihmisten henkinen jaksaminen. Tämän päivän Suomessa eletään taloudellisesta sellaista kukoistuskautta, jollaista tässä pettuleivän maassa ei ole koskaan aikaisemmin koettu. Mitalin toinen puoli on sitten se, ettei sellaista henkistä ahdinkoa ole koskaan aiemmin maassamme koettu kuin mitä nyt on. En käy näihin kysymyksiin sen tarkemmin kuin mitä eilen oli uutisissa, että jo kolmannes pienistä lapsista kärsii erilaisista henkisistä vaikeuksista.
Paavali opettaa Galatalaiskirjeessä, että pitää kantaa toistemme kuormia, silä näin me täytämme kristuksen lain. Tämä oli todellisuutta vielä lapsuudessani, jolloin naapurit kantoivat huolta toistensa selviytymisestä, käytiin napureissa ja puhumalla purettiin monet murheet ja ahdingot eivätkä ne jääneet mieleen patoutumaan. Nyt tällaiset vuorovaikutussuhteet puuttuvat huomattavalta osalta lähimmäisiämme. Pasiivinen TV:n katselu ei pysty näitä kontaktitarpeita tyydyttämään eikä näidä tyydytetä myöskään sillä, että mennään ihmisiä käänyttämään johonkin uskoon tai paasaamaan heille jotain erityisoppeja.
IHMISET TARVITSEVAT LUOTETTAVIA KORVIA, JOTKA HALUAVAT KUUNNELLA JA SYDÄMIÄ, JOTKA YMMÄRTÄVÄT. Tämä ihmisten elämäntilanteiden ymmärtäminen ja myötäeläminen oli keskeistä Jeesuksen toiminnassa ja näin pitäisi olla nytkin.
Sen, mitä itse vielä terveenä ollessa vierailin ihmisten kodeissa ja kansan parissa, en minä mennyt sinne tyrkyttämään mitään enkä käännyttämään ketään. Menin kohtaaman ihmiset heidän omissa tilanteissa, keskusteltiin ja etsittiin ratkaisuja, ja jatkuvasti tuli pyyntöjä käydä uudelleen ja uusissa paikoissa. "Aina kun sinä käyt, jää jokin merkillinen rauha siihen kotiin", oli yleinen arvio vierailuistani.
Jos suuri joukko palstalaisia on havainnut, että olet katkera, niin miksi sitä yrität kieltää?
92,8% Saksan kansasta havaitsi Hitlerin puoliksi jumalaksi (Suomen piispat lisäksi).
Saman aikaan Saksan kansan keskuudessa oli muutamia ns. paragnosteja, jotka jo silloin näkivät mihin ollaan menossa ja yrittivät herättää Saksan kansaa siitä hypnoottisesta - psykoottisesta - unestaan, johon Hitler oli heidät vaivuttanut. Mutta turhaan ja lopulta nämä paragnostit vaiennettiin lopullisesti. Myös Wolf Messing olisi vaiennettu ellei hän päässyt pakenemaan Varsovan poliisiputkasta.
Ja sitten. Oletko sinä suorittanut Gallupin tällä foorumila voidaksesi samaistua enemmistön? näkemyksiin. Totuus kun kuitenkin on, että vain muutama höyrypääuskovainen jauhaa tuosta katkerudesta ja hekin vain turruttaakseen syyttävää omaatuntoaan ja peittääkseen oma avuttomuuttaan.
Että näin. Opettele sinäkin tekemään parannusta ja tule Totuuden Hengellä valaistuksi ettei sinunkin tarvitsisi soopaa jauhaa ja häpäistä koko kristillistä uskoa. Jumalan mielikarvaudeksi ja saatanan riemuvoitoksi. Ketähän sinä oikein palvelet ja kenen asiaa edistät? Jumalan vai saatanan?
Kovat on pojalla puheet.
ja kovemmaksi tulee. Vaan kovat oli puheet mestarillanikin. Jopa niin, että valtaosa hänen seuraajistaan lähti lipettiin kun eivät kestäneet Jeesuksen puhetta kuulla.
Tämän jälkeen mestarini kääntyi Pietarin ja kumppanien puoleen: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Mutta Pietari vastasi: "Herra. Kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämät sanat".
Sama se on nytkin. Harhautuneet lahkolaiset tärisevät ja vapisevat edessäni kun taas todelliset "Pietarit" ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että kerrankin joku uskalta puhua asiat niin kuin ne ovat ja vielä oikeilla nimillä.
rinnastat itsesi Mestariin?
"minun mestarini". Jeesus itse sanoi: "Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi. Täysin oppineena jokainen on mestarinsa kaltainen".
Niinhän se on, että pirun sontaluukkua (TV)kaikki vaan katsovat hypnoottisesti.
Siihen asiaan voimme toki vaikuttaa ja esim. meidän seurakunta on ns. kotiryhmä-srk, joka koostuu lukuisista kotiryhmistä. Kokoonnumme viikoittain jakamaan asioitamme, tutkimaan Sanaa ja rukoilemaan.
Et kuitenkaan voi syyllistää kaikkia sisaruksiasi penseydestä, jos on tullut ihmisten puolesta takkiin.
Jeesus on aina sinun kanssasi, silloinkin, kun ihmiset kääntävät sinulle selkänsä. Eikö se olekin tärkein asia?
Muuta Tampereelle ja tule porukoihin. Olet tervetullut, kuten muutkin.
Itseasiassa olisin muuttanut jo aikapäiviä sitten Sodankylästä mikäli se olisi ollut mahdollista. Tilanne on kuitenkin se, että vaimoni on opettajana täällä kirkonkylän ala-asteella. Täällä hänellä on vakituinen virka ja nyt jos olisimme vaihtaneet paikkakuntaa, vaimoni olisi menettänyt kaikki vakituiseen virkasuhteeseen liittyvät edut ja palkka olisi tipahtanut monta tuhatta kuukaudessa.
Toisalta myös täällä Sodankylässä tarvittaisiin todellista ja syvähekistä sielunhoitoon panostavaa hengellistä työtä. Valitettavasti vain uskovaisten karsinoitumiset ja pinttyneet kaavat estävät näihin ajan haasteisiin vastaamisen.
Mitä niihin kotiryhmiin tulee, niin yritin tätä Sodankylässä heti raamattukoulusta palattuani ja ennen kuin olin kuullut mitään Paul Yonggi Chon kotisolutoiminnasta. Nämä pienet kotiryhmät ovat parhaita mahdollisia sielunhoitoyksiköitä silloin kun nämä toimivat terveellä ja puhtaalla pohjalla.