Kun puhutaan pakolaisista heidän hädästään ja verrataan siihen kuinka hyvin asiat ovat Suomessa... minusta asiat ovat Suomessa hyvin kaikille siipeilijöille, joihin kuuluu rutkasti pakolaisia. Haluaisin kertoa omasta lottovoitostani kantasuomalaisena nyt kaikille, jotta voidaan arvioida miten iso lottovoittoni on ollut.
Peruskoulutuksen oppikirjoineen maksoi valtio. Laki pakotti minut peruskouluun, pakolla saatu ei ole lahja, mutta olen verorahoilla maksanut jo alle 40 vuoden iästäni huolimatta sen ja jokaisen sen jälkeen käymäni koulun ja muun julkisen ”palvelun”, jota olen nauttinut. Tiedän mitä yksi lukukausi missäkin koulussa maksaa kunnalle, joten tämä ei ole mutua. Olen maksanut moninkertaisesti vaikka inflaatio otettaisiin huomioon. Terveydenhuollosta olen käyttänyt periaatteessa neuvolassa saamani rokotukset. Nekin minuun ruiskutettiin vasten tahtoani taaperoikäisenä.
Kun olin opiskelemassa peruskoulun jälkeen, kävin samaan aikaan töissä kun opiskelin. En ole koskaan nauttinut opintotukea, asumistukea, toimeentulotukea tai työmarkkinatukea tai mitään muutakaan ilmaista rahaa saanut sentin senttiä kunnalta tai valtiolta.
En ottanut opintolainaa. Kun olin köyhimmilläni, sain laskuni maksettua, mutta rahaa ei jäänyt ruokaan. Olin kaksi viikkoa syömättä. Näin nälkää. Yritin olla mahdollisimman liikkumatta, käveleminenkin sai huimaamaan. Tunsin kuinka kehoni alkaa syödä lihaksiani ravinnonpuutteen takia. Se oli hirvittävä tunne, jota en soisi pahimmalle vihamiehellenikään. Kuolemanpelko, koska en tiennyt, milloin saisin taas pikkuisen työtä, että saisin ostettua edes nakkipaketin kaupasta.
Asioita joihin en tuossa hirvittävässä tilanteessa turvautunut, ovat kaikenlaiset yhteiskunnan tuet, en mennyt sossuun, en pelastusarmeijasta tai muustakaan hihhulipaikasta hakemaan säälisäkkiä. En pyytänyt rahaa vanhemmilta, en lainaillut rahaa kavereilta, enkä alentunut dyykaamaan roskiksia, en alkanut näpistelemään lähikaupasta. Harkitsin kyllä jousen ja nuolien askartelua ja variksen pyydystämistä metsästä nuotiolla sen grillatakseni, koska armeijassa minulle opetettiin että kunnon sotilas löytää aina ruokaa.
Noh, sain taas muutaman työkeikan ja tervehdyin. Mutta karmiva muisto siitä on jäänyt. En myöskään vanhemmiltani ole saanut aikuisena kuin 50 markan setelin ja autokyydin pois muuttaessa. Sen olen monisatakertaisesti maksanut heille takaisin vanhempien tultua vanhoiksi ja vaivaisiksi ja aina ennättäessäni ja mitä vähäisistä työtuloistani liikenee.
Jos tänne tulisi sota, sellainen kuin Syyriassa, niin tekisin kuten jälkipolvet, en lähtisi mihinkään pakoon. Menisin rynnäkkökiväärin kanssa metsikköön taistelemaan ja luultavasti sinne kuolisin suolet pihalla ja ruumistanikaan ei varmaan koskaan löydettäisi, elukat söisi kun alkaisin mätänemään ja valtiovalta toteaisi minut kadonneeksi ja ehkä jopa leimaisivat rintamakarkuriksi. Tämän hyväksyn ja mikään muu vaihtoehto, kuten rikkaisiin maihin pakeneminen ei tulisi kysymykseenkään. En edes ajattele moista.
Työ mitä teen, ei edellytä Suomen kaltaista yhteiskuntarakennetta. Voisin tehdä työtäni yhtä hyvin freelancerina vaikka Syyriassa.
Mikä on minun lottovoittoni arvo? Millä tavalla tämä on ollut lottovoitto? Mitä olen saanut, kelle olen vielä velkaa ja paljonko siitä, että minunlaisteni ihmisten, joilla ylpeys estää siipeilyn, sisulla Suomi on se mikä nyt on. Olen syntymästäni asti ollut välillä rutiköyhä ja välillä suhteellisesti köyhä ja tehnyt töitä hiki päässä saaden joka päivä haavoja käsiin, jotka olen vain teipannut ja jatkanut työntekoa ja 0 päivää olen ollut sairaslomalla ja työkkäriä tai sossua en ole sisäpuolelta nähnytkään. En ole tarvinnut kenenkään apua tai tukia enkä edes seuraa koskaan. Kaiken minkä omistan, olen tienannut ilman apua.
Valtio saa tukea verorahoina minulta ja rutkasti saakin. Mielestäni oikein olisi, että minä saisin edes päättää, meneekö niistä rahoista pakolaisten elättämiseen rahaa vai ei. Antaisin mieluummin suomalaisille, huolimatta siitä että itse en tukiin turvaudu. Mieluummin ammun vaikka kuulan kallooni. Tuet eivät minua ole pitäneet hengissä vaan ylpeyteni. Eivätkä nekään ole tehneet rikkaaksi, lottovoitosta puhumattakaan.
Peruskoulutuksen oppikirjoineen maksoi valtio. Laki pakotti minut peruskouluun, pakolla saatu ei ole lahja, mutta olen verorahoilla maksanut jo alle 40 vuoden iästäni huolimatta sen ja jokaisen sen jälkeen käymäni koulun ja muun julkisen ”palvelun”, jota olen nauttinut. Tiedän mitä yksi lukukausi missäkin koulussa maksaa kunnalle, joten tämä ei ole mutua. Olen maksanut moninkertaisesti vaikka inflaatio otettaisiin huomioon. Terveydenhuollosta olen käyttänyt periaatteessa neuvolassa saamani rokotukset. Nekin minuun ruiskutettiin vasten tahtoani taaperoikäisenä.
Kun olin opiskelemassa peruskoulun jälkeen, kävin samaan aikaan töissä kun opiskelin. En ole koskaan nauttinut opintotukea, asumistukea, toimeentulotukea tai työmarkkinatukea tai mitään muutakaan ilmaista rahaa saanut sentin senttiä kunnalta tai valtiolta.
En ottanut opintolainaa. Kun olin köyhimmilläni, sain laskuni maksettua, mutta rahaa ei jäänyt ruokaan. Olin kaksi viikkoa syömättä. Näin nälkää. Yritin olla mahdollisimman liikkumatta, käveleminenkin sai huimaamaan. Tunsin kuinka kehoni alkaa syödä lihaksiani ravinnonpuutteen takia. Se oli hirvittävä tunne, jota en soisi pahimmalle vihamiehellenikään. Kuolemanpelko, koska en tiennyt, milloin saisin taas pikkuisen työtä, että saisin ostettua edes nakkipaketin kaupasta.
Asioita joihin en tuossa hirvittävässä tilanteessa turvautunut, ovat kaikenlaiset yhteiskunnan tuet, en mennyt sossuun, en pelastusarmeijasta tai muustakaan hihhulipaikasta hakemaan säälisäkkiä. En pyytänyt rahaa vanhemmilta, en lainaillut rahaa kavereilta, enkä alentunut dyykaamaan roskiksia, en alkanut näpistelemään lähikaupasta. Harkitsin kyllä jousen ja nuolien askartelua ja variksen pyydystämistä metsästä nuotiolla sen grillatakseni, koska armeijassa minulle opetettiin että kunnon sotilas löytää aina ruokaa.
Noh, sain taas muutaman työkeikan ja tervehdyin. Mutta karmiva muisto siitä on jäänyt. En myöskään vanhemmiltani ole saanut aikuisena kuin 50 markan setelin ja autokyydin pois muuttaessa. Sen olen monisatakertaisesti maksanut heille takaisin vanhempien tultua vanhoiksi ja vaivaisiksi ja aina ennättäessäni ja mitä vähäisistä työtuloistani liikenee.
Jos tänne tulisi sota, sellainen kuin Syyriassa, niin tekisin kuten jälkipolvet, en lähtisi mihinkään pakoon. Menisin rynnäkkökiväärin kanssa metsikköön taistelemaan ja luultavasti sinne kuolisin suolet pihalla ja ruumistanikaan ei varmaan koskaan löydettäisi, elukat söisi kun alkaisin mätänemään ja valtiovalta toteaisi minut kadonneeksi ja ehkä jopa leimaisivat rintamakarkuriksi. Tämän hyväksyn ja mikään muu vaihtoehto, kuten rikkaisiin maihin pakeneminen ei tulisi kysymykseenkään. En edes ajattele moista.
Työ mitä teen, ei edellytä Suomen kaltaista yhteiskuntarakennetta. Voisin tehdä työtäni yhtä hyvin freelancerina vaikka Syyriassa.
Mikä on minun lottovoittoni arvo? Millä tavalla tämä on ollut lottovoitto? Mitä olen saanut, kelle olen vielä velkaa ja paljonko siitä, että minunlaisteni ihmisten, joilla ylpeys estää siipeilyn, sisulla Suomi on se mikä nyt on. Olen syntymästäni asti ollut välillä rutiköyhä ja välillä suhteellisesti köyhä ja tehnyt töitä hiki päässä saaden joka päivä haavoja käsiin, jotka olen vain teipannut ja jatkanut työntekoa ja 0 päivää olen ollut sairaslomalla ja työkkäriä tai sossua en ole sisäpuolelta nähnytkään. En ole tarvinnut kenenkään apua tai tukia enkä edes seuraa koskaan. Kaiken minkä omistan, olen tienannut ilman apua.
Valtio saa tukea verorahoina minulta ja rutkasti saakin. Mielestäni oikein olisi, että minä saisin edes päättää, meneekö niistä rahoista pakolaisten elättämiseen rahaa vai ei. Antaisin mieluummin suomalaisille, huolimatta siitä että itse en tukiin turvaudu. Mieluummin ammun vaikka kuulan kallooni. Tuet eivät minua ole pitäneet hengissä vaan ylpeyteni. Eivätkä nekään ole tehneet rikkaaksi, lottovoitosta puhumattakaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mikä se semmonen homma on missä joka päivä tulee haavoja käsiin?
Olen tehnyt useampaakin hommaa... mitä milloinkin on ollut tarjolla. Hyvin monessa niistä tulee haavoja käsiin kaiken aikaa, ei nykynuorista niihin hommiin olekaan, ei heille voi antaa edes puukkoa tai kirvestä käteen etteivät telo itseään liian pahasti ja moottorisahaakaan eivät taida saada käyntiin.
Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Kysymys kuului pikemminkin, että mitä minä olen velkaa a) suomalaisille ja mistä ja B) Syyrian tai minkään muunkaan maan pakolaisille ja mistä tämä velka on kertynyt, kun en ole eläessäni lainannut pankeilta tai kavereilta tai keltään muultakaan euroakaan, 0€ velkaa otettu tähän asti. Maksettu on kyllä vaikka kuinka paljon, etenkin veroina.
Mikä on se lottovoitto, jonka olen saanut?
No sulla varmaan sitte 3 varanumero, eli jotain 80 centtiä.
Mun kohdalla vois puhuu isommasta voitosta. Olisin nimittäin kuollut jo vuosia sitten ilman erinomaista terveydenhuoltojärjestelmää mikä Suomessa on.
Minä mietin että mitkä tuntemukset olisi jos saisin vaikka sydänkohtauksen ja sitten heräisin sairaalasta terveydenhuoltojärjestelmämme pelastamana. Ensinmainittu tuntui hyvin lämpimältä ajatukselta, hymyilin pitkästä aikaa. Niin hieno ja miellyttävä tämä "hyvinvointiyhteiskunta" on.
Oikeastaan sama, kelle rahaa lykkääkseen valtio ottaa hirmuverotuksen lisäksi 5 miljardia taas velkaa tänä vuonna. Samoja lieroja, veteliä selkärangattomia kunniattomia lurjuksia kaikki kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tuntuvat olevan vain harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Viekää tuhkatkin pesästä, en minä tähänkään asti ole pyytänyt enkä saanut kuin ruokaa ja katon pään päälle ja huonekalut ja jonkun kulkuneuvontapaisen jolla pääsee töihin. En aina saanut kaikkia niitäkään työnteon määrästä riippumatta. Otetaan heti miljoona pakolaista tänne ja otetaan velkaa 10 miljardia lisää ja laitetaan se kehitysapuun. Sitä parempi, mitä nopeammin se vääjäämätön konkurssi ja muu rappio tulee, vasta sen jälkeen täällä näköjään ollaan valmiina tekemään muutoksia.
Alkuperäinen kirjoittaja ei näköjään ajatellut ollenkaan seuraavia asioita:
-Olet syntynyt kehittyneen maan sairaalassa, josta syystä todenäköisyys saada esimerkiksi hapenpuutteesta syntyviä vammoja, on huomattavan pieni. Myös äitisi jäi ilmeisesti eloon eikä vammautunut synnytyksessä, jolloin hän pystyi käymään töissä ja huolehtimaan sinusta.
-Sait elää lapsuutesi maassa, jossa ei sodita. Tämä on vaikuttanut positiivisesti mm. sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteesi. Olet saanut nauttia myös puhtaasta vedestä, toimivasta infrastruktuurista, mikä mahdollistaa esimerkiksi koulutuksen tarjoamisen. Olet oppinut lukemaan ja kirjoittamaan sekä päässyt kouluttautumaan ammattiin. Myös ne rokotukset ovat olleet hyödyksi, et ole mm. rampautunut polion seurauksena.
Toisaalta on myös omaa tyhmyyttäsi, että et ole käyttänyt valtiomme tarjoamaa tukea ja kärsinyt näin nälkää opiskeluaikoinasi. Maksat kuitenkin nyt veroja, joten olisit ihan hyvin ja ilman tunnontuskia voinut mennä sinne sossun/kelan luukulle; tulethan kuitenkin maksamaan rahat takaisin veroina.
Se, mihin maahan sattuu syntymään, on täysin sattumankauppaa, eikä kukaan voi ottaa sitä omaksi ansiokseen. Omasta mielestäni Suomessa on asiat valtavan hyvin; jostain syystä valtamedia kuitenkin haluaa maalailla asiat kurjiksi. Ehkä tällä keinolla saadaan meidät köyhät tappelemaan keskenään niistä murusista, joita herrojen pöydältä tippuu. Toisin sanoen, eivät pakolaiset Suomea vie konkurssiin, vaan kyllä ne rahat menevät ihan tuonne isojen herrojen kukkaroihin.
"Olet syntynyt kehittyneen maan sairaalassa, josta syystä todenäköisyys saada esimerkiksi hapenpuutteesta syntyviä vammoja, on huomattavan pieni. Myös äitisi jäi ilmeisesti eloon eikä vammautunut synnytyksessä, jolloin hän pystyi käymään töissä ja huolehtimaan sinusta."
Maailmassa syntyneistä ihmisistä suurin osa on syntynyt jossain muualla kuin sairaalassa. Syntyy edelleen, länsimaat on vähemmistö maailmassa ja Suomen osuus promilleluokassa. Niin hyvät henkiinjäämismahdollisuudet synnytyksessä tuolla maailmalla on. Käytännössä kaikki eläimet karhuista kärpäsiin, koiriin ja kissoihin syntyvät sairaalan ulkopuolella. Isoisäni syntyi saunassa ja jäi eloon kuten äitinsäkin. Nuo tänne pakolaisena tulevat sällit ovat myös hengissä, lapset rokotetaan varsin hyvin afrikassakin, arvaa kenen verorahoilla? Samalla tavalla kun porataan kaivoja täyteen. Äitini lapsuudenkodissa juotiin kaivosta, sillä erotuksella että sitä ei ulkomaisten tarvinnut tulla kaivamaan ja maksamaan, ne rakennettiin itse ja torpat talkootyöllä. Isoisäni varttui sodan aikana, ja oli sekä psyykkisesti että fyysisesti minua vahvempi. Isäni aikana ei maksettu työttömyyskorvauksia sellaisille jotka eivät olleet koskaan töissä olleet. Ei opintotukia myöskään, vaikka itse koulu oli ilmainen. Eikä meillä sellaisia olisi huolittukaan. Minä en niitä jättänyt tyhmyyttäni nostamatta, minä vaan en ota almuja sellaisilta joita inhoan sydämeni pohjasta. Siihen voi lukea lähes koko yhteiskunnan, jopa osan sukulaisistani. Eipä sillä että parilla naurettavalla satasella kuussa voi itseään pitää lottovoittajana, minun tuillani elävät vanhempani nauttivat nyt sitä lottovoittoa eläkkellä eläen kädestä suuhun. Hammaslääkärin lasku meinaa viedä heidät perikatoon. Onneksi sentäs pakolaiset saa sen hammashuollon ilmaiseksi.
Osasin lukea, kirjoittaa, yhteen- vähennys- kerto- jako- ja prosenttilaskua ennen peruskouluun menoa. Tietääkseni täällä olevat pakolaiset myös ovat pääsääntöisesti lukutaitoisia. Painotettakoon, että minä en tarvinnut varsinaisesti kouluja mihinkään ammattiini. Suomen laki vain edellyttää tiettyihin töihin pakollisia opintoja.
"Omasta mielestäni Suomessa on asiat valtavan hyvin.."
-Ei paljon huonommin voisi olla. Kun se kolmas maailmansota alkaa, niin siinä on edes se hyvä puoli, että kaikenlainen perseily loppuu ja kaikenlaiset ämmät ja byrokraatit saavat pitää nassunsa kiinni.
...lisättäköön, että ammatti- ja ammattikorkeakoulun käynyt naapurini tekee pätkätöitä ja ei ole pitkä kun näin hänet viemässä tyhjiä pulloja kauppaan saadakseen 300e autonrämäänsä tipan bensiiniä päästäkseen töihin. Tarjosin rahaa lainaksi, ei huolinut. Hänellä on vielä jotain toivoa.
Samaan aikaan kun hän kulkee töihin pelkät juurut bensatankissa, pakolaisten lapset tuosta vastapäisestä talosta menevät valtion kustannuksella ilmastoidulla ja alkolukolla varustetulla taksilla kouluun.
Sylettää ilmastoidut taksit(!)
Ja alkolukko (!) Kännisen (taksi)kuskin aiheuttaman kolarin takia neliraajahalvaantunut tulee muuten todella halvaksi yhteiskunnalle.
Maksaa lähes saman kuin pakolaisen elättäminen, mut ei ihan.
Jännä miten pieleen voi toisen kirjoittamaa tulkita, koetanpa tässä nyt vähän selventää:
Suomalaisilla menee hyvin siihen rutiköyhään pakolaiseen verrattuna. Kaikki ne asiat, jotka sinä olet saanut syntyessäsi tähän maahan saattavat puuttua siltä tänne saapuneelta. En nyt tajua miten mitkään isoisäsi kaivot liittyvät itse aiheeseen, aika moni suomalainenkin eli vielä 50-luvulla ilman juoksevaa vettä tai sähköä, myös omat vanhempani?
Sinä olet kuitenkin _saanut_ sen koulutuksen ilmaiseksi, olet _saanut_ syntyä maahan, jossa voit harjoittaa tiettyä ammattia. Meillä on toimiva(hko) pankkijärjestelmä, tieverkosto, tietoliikenneverkot, sähkö- ja vesiverkot. Yhteiskuntamme toimii.
Se, että ne pakolaislapset pääsevät sillä (kunnan/kaupungin kustantamalla) taksilla kouluun muiden lasten mukana ei ole syy siihen, että sillä naapurillasi ei ole rahaa bensaan. Pakolaiset ja lama / taantuma ovat kaksi täysin eri asiaa.
Luinkohan nyt ihan oikein, että inhoat tasapuolisesti aika lailla kaikkia ihmisiä ja mielestäsi ihmisen pitäisi vaan tulla itsekseen toimeen, ilman mitään yhteiskunnallista tai muiden ihmisten tarjoamaa apua?
Ikävä että asenteesi on tuo, todellisuutesi vaikuttaa minusta aika ahdistavalta ja kylmältä.
"Suomalaisilla menee hyvin siihen rutiköyhään pakolaiseen verrattuna."
Ei tosiaankaan täällä asuviin pakolaisiin verrattuna. En minä mennyt taksilla kouluun... Asunnot ja elanto ja kaikki muukin itse hankittu. En ole tarvinnut MITÄÄN mitä yhteiskunta on minulle pakottanut. Pakolla survottu ei ole "saatua".
"En nyt tajua miten mitkään isoisäsi kaivot liittyvät itse aiheeseen, aika moni suomalainenkin eli vielä 50-luvulla ilman juoksevaa vettä tai sähköä, myös omat vanhempani?"
Puhuin äitini lapsuuskodin kaivosta, juuri silloin 50-luvulla. Ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Autojakin oli vain harvalla. Isoisäni koki lapsuudessaan sodan, muisteli että kerran tipahti pommi läheiseen karkkikauppaan ja oli koko paikan lapset mielissään kun karkit levisi ympäri kyliä. Mutta ei lähtenyt kukaan pakolaiseksi mihinkään. Eli tämä ei ole ollut mikään lottovoitto, ei lähtenyt isovanhemmat eikä vanhemmat mihinkään pakolaiseksi ajelemaan taksilla valmiiden lihapatojen ääreen. Tämä maa on s*atana RAKENNETTU verellä ja hiellä ja Syyrian sodat eivät ole MITÄÄN verrattuna Neuvostoliiton suurhyökkäykseen. Tämä maa rakennettiin minun ja vanhempieni ja isovanhempieni toimesta pelkästä köyhästä sodan runtelemasta periferiasta argaariyhteiskunnasta siihen mitä tämä nyt on ja ainoana maana maksettiin kaikki epäreilut sotakorvauksetkin. Verellä ja hiellä. Ja kaikki mitä isoisäni ja isäni on rakentanut, katson perinnökseni, tämän maan lähinnä. Mikään ei ole tullut lottovoittona. Ei saatu sodan jälkeen edes jenkkien Marshall-apuja, toisin kuin Ruotsi, joka ei edes osallistunut sotaan.
"Ikävä että asenteesi on tuo, todellisuutesi vaikuttaa minusta aika ahdistavalta ja kylmältä."
Kyllä se varmaan kaikenlaisille ties kuinka monennen polven pummeille ja siipeilijöille on varmaan ahdistavaa ja pahin painajainen, että joutuisi itse tienaamaan elantonsa ilman että ollaan koko ajan käsi ojossa yhteiskunnan holhottavana. Meille muulle itse ansaitulla rahalla ostettu elintaso on eteenpäin ajava voima. Isäni nuoruudessa se oli vielä itsestäänselvyys koko yhteikunnassa ja pakolaisille olisi tullut välitön kalossinkuva persuksiin.
Isoisäni oli kiviporari ja rakensi tätä kaupunkia ja vaikka eläke oli melko pieni ja oli lapsena sodan kauhut kokenut, niin pysytteli psyykkisesti ja fyysisesti terveenä ja välillä kävi eläkkeellä marjassa ja sienessä kyykkimässä ja maksoi myyntituotoilla kanarianmatkan ja uuden pesukoneen ja talvella pisti pontikat keittymään ja myi pois, jos oli akuuttia rahantarvetta. Missään luukulla ei käyty, ei käynyt moinen edes mielessä.
Kai se on ahdistavaa ja masentavaa pillereitä popsiville ja sosiaalisektorin turvaverkoissa roikkuville vetelyksille. Helsingin lattehippien ja hipsterisosialistien nostellessa tukia tai nauttiessa julkisen sektorin (vero)rahoista apurahalaiskottelijana.. ehkä heille oikea työ tekisi hyvää ja kysyttäisiin sitten kun on känsät kourissa ja selkäranka huutaa hoosiannaa, että pitäisikös ottaa muutama afrikassa sambaa tanssiva rikollinen tänne elätettäväksi tällä meidän työllä, voimme sitten naama norsunpiparilla vaihtaa heidän jälkikasvunsa särkemiä ikkunoita ja puhdistaa heidän töherryksiään siwan seinästä ja kantaa lasarettiin heidän puukottamiaan kantasuomalaisia ja viedä purettavaksi heidän polttamiaan autoja maksaen veroilla heidän orvimisensa ja taksisuhailunsa, että oikein ehdollistuvat moiseen, kuten jo iso osa kantasuomalaisista, joille työnteko ja itsensä elättäminen kuulostaa ahdistavalta ja kylmältä? Niin, oikeaa työtä, joka ei ole erikoiskahvien hörppimistä pikkusormi pitkällä yliopiston tunneilta lintsatessa argumentoiden ajasta ja olemisesta muiden tofua ja kikhernehummusta ja linssejä nätöstävien outolintujen, ahdistavasta todellisuudesta vieraantuneiden pässinpäiden kanssa.
Lisättäköön, että minulla todella on monella tapaa erilainen ajatusmaailma, joka kukkahattutätien mielestä on kamala ja hirmuinen. Minun mielestäni reilu ja rehti, yksinkertainen ja kaikkein toimivin. Erona on se, että minä tiedän miten muutkin ajattelee, enkä ahdistu, vaikka välillä olenkin lopen kyrpiintynyt.
Voin antaa havainnoillistavan esimerkin minun ajatusmaailmani ja kukkahattujen ajatusmaailman välillä. Kun olin hetken sijaisena opettamassa teineille miten putkitöitä tehdään, alkoi yksi kiusaaja nälvimään vähän huonommin menestyvää ja käsirysyä tuli, kävin repimässä pojat erille ja läppäsin kipakasti avokkaalla molempia päin pläsiä. Molemmilla oli silmät vesikaljamalla ja hyvä kun ei kusi simahdellut housuun. Sanoin että nyt voitte tirauttaa muutaman kyyneleen lisää ja mennä kertomaan rehtorille kuinka opettaja hakkaa teitä tai sitten voitte käydä paskahuusissa niistämässä nokkanne ja mennä takaisin hommiin. Molemmat valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon. Toinen, tämä kiusaaja tuli jokunen vuosi myöhemmin kertomaan että on perustanut oman firman ja että minä olin paras opettaja koko koulussa, vaikka olinkin vain pienen hetken. Hänen firmansa on yhä pystyssä.
Kukkahattu-erikoiskahvihipstereillä menisi varmaan tofut kurkkuun ja heidän mielestä minä kuuluisin varmaan vähintään kaltereiden taakse. Mutta jos heidän metodeillaan oltaisiin kaikessa menty, niin olisi tuokin nuori yrittäjä varmaan sossutätien ja toiminterapeuttien hyysättävänä, joka on saanut yleisen ahdistuneisuushäiriön ja elinikäisen pillerikuurin silkasta ajatuksesta työnteosta ilman tukia ja elinikäistä pällilomaa.
No hohhohhoijaa, ihan kuin yrittäisi sen kuuluisan pulun kanssa keskustella.
Ja hieman huti meni nuo heittosi lattea lipittävästä, yliopistopiireissä pyörivästä ja sossurahalla elävästä helsinkiläisestä; olen omaa firmaa pyörittävä ja sillä itsensä sekä muita ihmisiä elättävä aikuinen, joka asuu Weberin pisteen pohjoispuolella alle 10 000 ihmisen pikkukunnassa. Saman sodan ovat omatkin isovanhempani kokeneet, ja tämän maan jälleenrakentaneet. Silti toistan; se, mitä sinä olet kulttuurisena, sosiaalisena ja (vaikka tähän vastaan väitätkin) rahallisena perintönä saanut, ei ole omaa ansiotasi, vaan vain hyvää tsäkää.
Minun maailmassani ne, joille on sattunut enemmän, pitävät huolta niistä, joille on sattunut vähemmän. Siksi sinun maailmasi kuulostaa todella ahdistavalta; kuka tahansa voi vammautua pahasti, sairastua tai muuten joutua työkyvyttömäksi. Jotta tällainen henkilö ei joutuisi katuojaan kuolemaan, on meillä yhteiskunnassamme vielä (jonkinlaiset) turvaverkot.
Suomeen tuli viime vuonna n. 20 000 maahanmuuttajaa, joista vain osa pakolaisia. Täällä on kyllä ihan varmasti tilaa meille kaikille, jos vain haluamme.
Mitä antamaasi esimerkkiin tulee, voin vain todeta, että kun sanat loppuvat, väkivalta alkaa. Paljonhan tuolla kulkee niitä terveeksi hakattuja lapsia ja nuoria.
"Suomeen tuli viime vuonna n. 20 000 maahanmuuttajaa, joista vain osa pakolaisia. "
-no huh huh mitä huttua taas...
"olen omaa firmaa pyörittävä ja sillä itsensä sekä muita ihmisiä elättävä aikuinen"
Päässäkö sätii niin pahasti että kuvittelet minua kiinnostavan että kuka luulet olevasi? En minä puhunut sinusta, mutta olet vissiin niin hemmoteltu pikku äpärä että kuvittelet että maailma pyörii ympärilläsi, ja kun joku puhuu yleisellä tasolla, niin universumin energiavirrat kertovat, että nyt puhutaan sinusta, tuntuu sielussa peräaukkoon sätien. Ja jeesustelu on minulle sama kuin oksentaisit sappesi tiiliseinälle. Jos sanot minua väkivaltaiseksi, niin minä sanon että annan kyllä jos oikein vaatimalla pyydetään ihonväriin katsomatta asennekasvatusta sinne missä oikaisua tarvitaan. En saa siitä mitään kiksejä, päinvastoin. Kotona jo olisi pitänyt näiden lattehippien tofunkäryisten mätisäkkien kakaroiden pakarat paukkua.
"Silti toistan; se, mitä sinä olet kulttuurisena, sosiaalisena ja (vaikka tähän vastaan väitätkin) rahallisena perintönä saanut, ei ole omaa ansiotasi, vaan vain hyvää tsäkää."
Omistan osakeasuntoni, autoni ja irtaimistoni, jonka olen itse tienaamillani rahoilla ostanut olematta koskaan mitään velkaa kenellekään, pankille vähiten, itse remontoinut kylppärini palatsikuntoon, kuten myös keittiöni. Ei minulle täällä mikään ole tullut "hyvällä tsäkällä", kuten helsinkiläiset ystävämme leikkisästi sanovat.
Kokisin paljon parempana tsäkänä, kun olisin elänyt isoisäni aikana, kun ämmät piti päänsä kiinni ja jeesustelijoista ja kukkahatuista ei ollut tietoakaan, pakolaisista puhumattakaan ja päivisin porattiin kalliota ja illat istuttiin krouvissa työkavereiden kesken ja ei todellakaan alettu kuuntelmaan mitään iniseviä ämmiä missään kohtaa vuorokaudesta. Olisin elänyt sitä aikaa mieluummin ja nauttinut vanhempana niistä (rakennetun yhteiskunnan) työn hedelmistä kanarianmatkoilla kun sellaista ei nuorempana voinut haaveillakaan tavallinen siviili ja se oli jotain aivan uskomatonta.
sinä se varmaan raivaat korpeen oman tiesikin, jos sattuisi kylille olemaan jotain asiaa ja miinottaisit sen, ettei muut sitä sitten kulje, ainakaan montaa metriä.
Nerokasta(!)
"sinä se varmaan raivaat korpeen oman tiesikin, jos sattuisi kylille olemaan jotain asiaa ja miinottaisit sen, ettei muut sitä sitten kulje, ainakaan montaa metriä."
Jännä juttu sinänsä, minä olen saaristossa dynamiitilla räjäytellyt kantoja traktoritietä varten. Isoisä porasi ja räjäytti peruskallion läpi moottoritielle väylää kilometritolkulla ja hänen lisäksi kaikki kolme olimme armeijassa pioneeripuolella. Että ei arviosi kauas heittänyt.
Suomalaisia riistetään ja orjuutetaan omassa maassaan,kestääkö tämä niin kauan kun täälläkin alkaa sisällissota?
sitä suunnitellaan. kuumottavaa luettavaa http://islamqa.info/en/110455 jotain pitää tehdä ja äkkiä!
Se on EUROJACKPOT voitto syntyä Suomeen!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441344316675.html
Voi miten minun käy aloittajaa sääliksi :) Varmasti on kovan työuran tehnyt ja siitä onnittelen-sitä mahdollisuutta emme me kaikki täällä saa...Kirjoituksistasi päätellen on sinut työllä,huudolla ja remmillä "kasvatettu"... Jos sinua aloittaja kiinnostaa todella pelkän pahan olosi purkamisen sijaan vaikkapa auttaa pitkäaikaistyötöntä,nuorehkoa henkilöä löytämään työtä,niin tässäpä olis sellainen-työtä pelkäämätön,mutta yhteskunnan liian usein lannistama ihminen. Olen kanssasi samaa mieltä monesta asiasta,se vain on niin,että elämme yhteiskunnassa,jossa pienen ihmisen mielipide hukkuu kuin hyttysen ininä maailman meteliin. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon nyt vaikkapa yritys,jonka uusyrityskeskus minulta aikoinaan varasti-annoin idean,he haukkuivat sen tapaamisessamme pystyyn ja antoivat sitten täysin kopioituna ystävilleen liiketiloja myören :) että näin täällä suomessa hoidetaan meitä hyysättäviä,jos oma-aloitteisuutta on vähänkään..Kyllähän se pistää mielen hiukan mustaksi-Ps.Tämän allekirjoittaneen "loiseläjän" firma on ollut pystyssä jo kymmenisen vuotta;sääli vain,että minä en tule koskaan siitä ropoakaan hyötymään,joten ilolla otan irti tästä pas-ka järjestelmästä kaiken hyödyn mitä saan..