"Maahanmuuttoa ei voi perustella muutaman vuoden tai vuosikymmenen näkökulmasta taloudellisten indikaattorien valossa. Kysyntään ja työvoiman riittävyyteen perustuvat argumentit ovat itsekkäitä".
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194996694173/artikkeli/puheenaihe maahanmuuton puristuksessa.html
Eurooppa ei voi ratkaista yksin maailman pakolaisongelmaa. Maanosamme kantokyvyn rajat tulevat vastaan. Kehitysavun ehdoiksi on asetettava naisten aseman ja koulutuksen parantaminen ja erityisesti perhesuunnittelu. Jos maa haluaa väestönkasvua, sen on myös pystyttävä vastaamaan sen seurauksista.
Pakolaistulvan perimmäinen syy liittyy maailman väestönkasvuun. Afrikassa väkiluku kasvaa 90 000:lla joka päivä, ja maailman väkiluku kasvaa vuorokaudessa Tampereen väestöä vastaavalla määrällä. Väestönlisäys on yhteydessä maaperän köyhtymiseen, eroosioon, makean veden loppumiseen, ravinnon riittämättömyyteen, ilmastonmuutokseen, merenpinnan nousuun sekä poliittiseen epävakauteen. Kilpailu resursseista johtaa sotiin ja konflikteihin. Ihmiset etsivät epätoivoisesti turvallista elinympäristöä ja varmempaa toimeentuloa.
Väestönkasvun hallittu väheneminen pitäisi olla maailman valtioiden ja YK:n yhteinen tavoite. Valitettavasti aihe on uskonnollisista syistä arkaluontoinen. Afrikan väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä jopa 1,3 miljardilla. Euroopan näkökulmasta tilanne on ajautumassa kaaokseksi pelkästään Välimeren yli suuntautuvan muuttoaallon vuoksi, joka ei ole vielä edes kunnolla alkanut.
YK:n arvion
mukaan maailman pakolaisten määrä on 60 miljoonaa. Jos heidät jaettaisiin tasan maailman 200 valtioon, jokaisen maan tulisi vastaanottaa 300 000 ihmistä. Osa maista ei poliittisista syistä, pienen kokonsa, köyhyytensä tai sotatilan vuoksi voi olla vastaanottaja. Oikeampi luku olisi noin 500 000 maahanmuuttajaa jokaista vastaanottajamaata kohden. Määrä on niin iso, ettei kysymystä voi ratkaista edellä kuvatulla tavalla. Pakolaisjonojen poistumisesta tulisi myös kännyköiden välityksellä uusi vetovoimatekijä potentiaalisille lähtijöille.
Rooman valtakunta
kukistui kansainvaelluksiin. Imperiumin rapistuminen oli noin 200–300 vuoden tapahtumaketju. Talous oli ajautunut vähitellen kaaokseen, raha menettänyt arvonsa, korruptio ja poliittinen juonittelu mädänsivät hallinnon ja armeijan. Rajat olivat osin murtuneet. On myös arvioitu uskonnollisten muutosten vaikuttaneen taustatekijänä koituneeseen tuhoon. Perusarvoihin menevät muutokset ovat aina vaikeasti ennustettavia riskejä.
Suomi sijoitti sotien jälkeen yli 400 000 henkilöä uusille asuinseuduille. Muuttajat olivat oman maan kansalaisia tapoineen ja kieleltään, joten sulautuminen muihin maakuntiin sujui. Rajojen siirtyessä yleensä kansat pysyvät paikallaan. Suomi kantoi vastuunsa asuttamalla kansalaisensa.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194996694173/artikkeli/puheenaihe maahanmuuton puristuksessa.html
Eurooppa ei voi ratkaista yksin maailman pakolaisongelmaa. Maanosamme kantokyvyn rajat tulevat vastaan. Kehitysavun ehdoiksi on asetettava naisten aseman ja koulutuksen parantaminen ja erityisesti perhesuunnittelu. Jos maa haluaa väestönkasvua, sen on myös pystyttävä vastaamaan sen seurauksista.
Pakolaistulvan perimmäinen syy liittyy maailman väestönkasvuun. Afrikassa väkiluku kasvaa 90 000:lla joka päivä, ja maailman väkiluku kasvaa vuorokaudessa Tampereen väestöä vastaavalla määrällä. Väestönlisäys on yhteydessä maaperän köyhtymiseen, eroosioon, makean veden loppumiseen, ravinnon riittämättömyyteen, ilmastonmuutokseen, merenpinnan nousuun sekä poliittiseen epävakauteen. Kilpailu resursseista johtaa sotiin ja konflikteihin. Ihmiset etsivät epätoivoisesti turvallista elinympäristöä ja varmempaa toimeentuloa.
Väestönkasvun hallittu väheneminen pitäisi olla maailman valtioiden ja YK:n yhteinen tavoite. Valitettavasti aihe on uskonnollisista syistä arkaluontoinen. Afrikan väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä jopa 1,3 miljardilla. Euroopan näkökulmasta tilanne on ajautumassa kaaokseksi pelkästään Välimeren yli suuntautuvan muuttoaallon vuoksi, joka ei ole vielä edes kunnolla alkanut.
YK:n arvion
mukaan maailman pakolaisten määrä on 60 miljoonaa. Jos heidät jaettaisiin tasan maailman 200 valtioon, jokaisen maan tulisi vastaanottaa 300 000 ihmistä. Osa maista ei poliittisista syistä, pienen kokonsa, köyhyytensä tai sotatilan vuoksi voi olla vastaanottaja. Oikeampi luku olisi noin 500 000 maahanmuuttajaa jokaista vastaanottajamaata kohden. Määrä on niin iso, ettei kysymystä voi ratkaista edellä kuvatulla tavalla. Pakolaisjonojen poistumisesta tulisi myös kännyköiden välityksellä uusi vetovoimatekijä potentiaalisille lähtijöille.
Rooman valtakunta
kukistui kansainvaelluksiin. Imperiumin rapistuminen oli noin 200–300 vuoden tapahtumaketju. Talous oli ajautunut vähitellen kaaokseen, raha menettänyt arvonsa, korruptio ja poliittinen juonittelu mädänsivät hallinnon ja armeijan. Rajat olivat osin murtuneet. On myös arvioitu uskonnollisten muutosten vaikuttaneen taustatekijänä koituneeseen tuhoon. Perusarvoihin menevät muutokset ovat aina vaikeasti ennustettavia riskejä.
Suomi sijoitti sotien jälkeen yli 400 000 henkilöä uusille asuinseuduille. Muuttajat olivat oman maan kansalaisia tapoineen ja kieleltään, joten sulautuminen muihin maakuntiin sujui. Rajojen siirtyessä yleensä kansat pysyvät paikallaan. Suomi kantoi vastuunsa asuttamalla kansalaisensa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt ei ole kyse kantokyvyn rajoista, vaan hädänalaisista ihmisitä jotka hakevat turvaa !