Kaupungistumisen megatrendi jatkuu meillä Suomessa vilkkaana. Mallia yhteiskunnan kehitykseen olemme yleensä tottuneet hakemaan länsinaapurimme Ruotsin suunnalta, mutta tällä kertaa kaupungistumisen malli on kopioita itänaapurimme Venäjän kaupungistumisen kehitystä mukaillen. Venäjällä kaupungistumisen aste on tällä hetkellä lähes 80% ja suomalaisten hengenheimolaisten mielikuvissa haluaisimme päästä samaan 2050 vuoteen mennessä.
Voisin toki itse myös ylpeillä olevani kaupunkilainen, koska kuntaliitosten mukana kehityskulku on ollut vääjäämätön ja kaupunkilais-status lyödään otsaan automaattisesti poliittisilla päätöksillä vaikka asuinpaikka pysyy ennallaan.
Henkilökohtaisesti suhtaudun kaupunkilaisuuteeni hyvin pragmaattisesti, se luonto ympärillä on entisenlainen, ihmiset jatkavat askareitaan entiseen tapaansa, muutos ei päälle päin näy muutoin, kuin kieltotaulujen ilmestymisen muodossa ja eri taksojen korotuksina.
Kaupunkilaisuus ei ole muutenkaan sekoittanut päätäni samalla tavalla, kuin Rautavaaralta muuttaneiden pääkupolille on kaupunkilaistumisen seurauksena tapahtunut. Elämä soljuu omaa rataansa arkisissa asioissa ilman, että täytyy olla jatkuvaa itsensä korostamisen tarvetta kuvin ja kertomuksin. Asuinpaikka olkoon siellä, missä itsekukin parhaiten viihtyy tai missä saa omasta mielestä parhaimmat asumistuet ja sosiaalipalvelut. Henkilökohtaisesti pärjään ilman niitäkin, joten voin yhtä hyvin hengittää raitista ilmaa vaikka Lapin erämaan Mulkkujärvellä ahvenkörilöitä narraillen ilman tressiä.
Voisin toki itse myös ylpeillä olevani kaupunkilainen, koska kuntaliitosten mukana kehityskulku on ollut vääjäämätön ja kaupunkilais-status lyödään otsaan automaattisesti poliittisilla päätöksillä vaikka asuinpaikka pysyy ennallaan.
Henkilökohtaisesti suhtaudun kaupunkilaisuuteeni hyvin pragmaattisesti, se luonto ympärillä on entisenlainen, ihmiset jatkavat askareitaan entiseen tapaansa, muutos ei päälle päin näy muutoin, kuin kieltotaulujen ilmestymisen muodossa ja eri taksojen korotuksina.
Kaupunkilaisuus ei ole muutenkaan sekoittanut päätäni samalla tavalla, kuin Rautavaaralta muuttaneiden pääkupolille on kaupunkilaistumisen seurauksena tapahtunut. Elämä soljuu omaa rataansa arkisissa asioissa ilman, että täytyy olla jatkuvaa itsensä korostamisen tarvetta kuvin ja kertomuksin. Asuinpaikka olkoon siellä, missä itsekukin parhaiten viihtyy tai missä saa omasta mielestä parhaimmat asumistuet ja sosiaalipalvelut. Henkilökohtaisesti pärjään ilman niitäkin, joten voin yhtä hyvin hengittää raitista ilmaa vaikka Lapin erämaan Mulkkujärvellä ahvenkörilöitä narraillen ilman tressiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noinhan se asia aika monen kohdalla on. Kaupungissa tulee käytyä useinkin eri syistä, mutta asuinympäristöni luontoa en mistään hinnasta hylkäisi.
Myös elementaariset suhteet ovat täällä ihan jotakin muuta kuin kaupungeissa yleisesti vallitsevat.
Lääkäri Kiminkinen sen kiteytti hyvin haastettelussa.
Suomlaisten suurin tervesyongelma on yksinäisyys ja syrjäytyminen. Kuapaungeissa on löydetty vanhus joka oli ollut kuolleena yli viisi. kaupungissakukaan ei tunne ketään kenellekään ei sanota huomenta ja ketään ei päästetä kylään. Tällainen sairastuttaa imiset.
Maalla kun menee taloon jossa jossa väki henänteossa talon väki lopettaa heinänteon ja lähtee keittämään vieraalle kahvit. Tällainen yhteisöllisyys pitää ihmiset terveenä.
Vaikka nykyisinhän sadan kilometrin päässä kaupungista asuva saattaa olla väestörekisterin mukaan kaupunkilainen .