--------------------------------------------------------------------------------
RAHVAAN PELKO ON VIISAUDEN ALKU
Kertomuksia kapinoista ja kansalaisista
Suomalainen on aina kapinoinut toimeentulonsa puolesta. Varsinkin kadoksissa ollut poliittinen valta on luonut kapinoinnille otollisen tilanteen. Suomen historian dosentti Kimmo Katajalalta on ilmestynyt suomalaista kapinaa käsittelevä teos, joka kertoo talonpoikien kapinasta, protesteista ja tottelemattomuudesta politiikanteon keinoina. Kirjan tapahtumat alkavat Lallin verityöstä 1150-luvulla ja päättyvät 1800-luvulla.
Katajalan kirja on ensimmäisiä erityistutkimuksia, joka tarkastelee ilmiötä pitkäkestoisesta perspektiivistä. Pitkän aikavälin tarkastelulla on saatu esiin eri nopeuksilla eteneviä yhteiskunnan muutosprosesseja.
- Minua häiritsi se, että talonpoikaislevottomuuksia on aina tulkittu samanlaisen teoreettisen viitekehyksen sisällä, oli kyse sitten keskiaikaisista tai 1700-luvun tapahtumista, Katajala kuvaa kirjansa lähtökohtia.
- Siinä ei ole kuitenkaan mieltä, koska yhteiskunnan tilanne ja politiikanteko on aina tulkittava aikakauden ja ihmisten toimintaan vaikuttavien monenlaisten tekijöiden mukaisesti.
Hän kritisoi voimakkaasti erityisesti 60-70-luvulla historiantutkimuksessa ollutta kausaalisen selittämisen tapaa, jossa tapahtumat perustellaan jollain yksittäisellä asialla. Uudessa kirjassaan Katajala kehitteleekin monien tasojen ymmärtämiseen perustuvaa heuristista selitystapaa.
- Erilaiset selittämisen tasot voivat antaa keskenään ristiriitaisiakin vastauksia, mutta tähän inhimillisen toiminnan ristiriitaisuuksien hyväksymiseen juuri sisältyy historiallisten tapahtumien selittämisen rikkaus.
- Pyrin asettamaan tässä kirjassa toisenlaisen vaihtoehdon historialliselle tulkinnalle.
Katajala on noudattanut kirjassaan nykyisin yhteiskuntatieteissä käytettyä ajatusta toimijoiden ja heidän arkensa esiintuomisesta. Lähes tuhannen nimen henkilöhakemistosta maallikkolukija voi löytää tuttuja nimiä vaikkapa sukututkimukseensa. Toisaalta kirja myös keskustelee auktoriteettien kanssa, joten tapahtuma-analyysien perustelutkin ovat esillä.
Teema ja muunnelmia
Valtakunnan sisäinen suomalaisen ja ruotsalaisen kapinoinnin vertailu on Katajalan mukaan hedelmällistä. Ruotsalainen liikehdintä kiinnittyi voimakkaasti päivänpolitiikkaan ja vaalikuninkuuden vuoksi myös kuninkaan henkilöön. Suomalaiset kapinat puolestaan liittyivät usein paikallisten luonnonresurssien käyttöön.
- Täällä ne liittyivät leivän hankkimiseen, maan hallintaoikeuteen sekä metsien ja niittyjen käyttöön, Katajala kertoo.
- Varsinkin luonnonniittyjen merkitys oli suuri, koska karjan rehu kerättiin luonnonniityiltä, joista oli Pohjanmaata lukuun ottamatta pula.
Kirjassa tuodaan esiin myös kapinoiden luonteeseen vaikuttanut poliittisen kulttuurin muuttuminen. 1500-luvulle asti kapinat olivat väkivaltaisia joukkoliikkeitä, koska talonpoikaisarmeijoilla oli tärkeä rooli politiikanteossa. Varsinkin kuninkaaksi pyrkivät yrittivät huijata talonpoikia sotaväkeensä lupaamalla mm. verohelpotuksia.
- Ihmiset olivat hyvin kunnianarkoja henkilökohtaisissa suhteissaan, Katajala kuvaa 1400-luvun kulttuuria.
- Ei tarvinnut toista juurikaan solvata, kun sai nyrkistä ja haasteen käräjille. Väkivaltaa onkin tarkasteltava senaikaisen kulttuurin näkökulmasta.
1600-luvulla tapahtui nopea muutos ja väkivalta alkoi hävitä politiikanteosta ja yleensäkin jokapäiväisestä elämästä.
- Vanha weberiläinen näkökulma korostaa väkivallan monopolisoitumista, jossa valtio on ainoa joka saa käyttää väkivaltaa.
Toisaalta väkivalta ei ole enää mielekäs ratkaisu, koska asiat voidaan hoitaa rauhanomaisinkin keinoin, Katajala sanoo.
- Mutta kyllä 1700-luvullakin herrat vielä pelkäsivät rahvasta, koska nousun mahdollisuus oli mentaalisesti taustalla.
Köyhä ei kapinoi
Kapinat syntyvät usein tilanteissa, joissa poliittinen valta on ollut epäselvä. Poliittisen valta- ja turvallisuustyhjiöön on ollut otollista iskeä epäkohtiin tarttuvilla kysymyksillä.
- Kapinointi käynnistyy poliittisena toimintana, mutta tilanteen kärjistyessä kapinan poliittisten johtajien tilalle astuvat aggressiivisen vaiheen johtajat, Katajala kuvaa liikehdinnän jaksottaisuutta. Kapinaliike ei ole koskaan ollut yhteiskunnan köyhimpien liike, vaan johdossa ja perusvoimana ovat aina olleet parempiosaiset.
- Köyhä on kyykyssä, mutta ylempi keskiluokka liikkuu, kun sen hyvinvointi on uhattuna, Katajala sanoo.
- Tämän vuoksi kylien kapinajohtajia olivat vauraimpien talojen isännät, vaikka ruohonjuuritason työhön vedettiinkin vähempiosaisia. -pr
Kimmo Katajala, Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla (n. 1150 - 1800). Historiallisia tutkimuksia 212. SKS. Helsinki
RAHVAAN PELKO ON VIISAUDEN ALKU
Kertomuksia kapinoista ja kansalaisista
Suomalainen on aina kapinoinut toimeentulonsa puolesta. Varsinkin kadoksissa ollut poliittinen valta on luonut kapinoinnille otollisen tilanteen. Suomen historian dosentti Kimmo Katajalalta on ilmestynyt suomalaista kapinaa käsittelevä teos, joka kertoo talonpoikien kapinasta, protesteista ja tottelemattomuudesta politiikanteon keinoina. Kirjan tapahtumat alkavat Lallin verityöstä 1150-luvulla ja päättyvät 1800-luvulla.
Katajalan kirja on ensimmäisiä erityistutkimuksia, joka tarkastelee ilmiötä pitkäkestoisesta perspektiivistä. Pitkän aikavälin tarkastelulla on saatu esiin eri nopeuksilla eteneviä yhteiskunnan muutosprosesseja.
- Minua häiritsi se, että talonpoikaislevottomuuksia on aina tulkittu samanlaisen teoreettisen viitekehyksen sisällä, oli kyse sitten keskiaikaisista tai 1700-luvun tapahtumista, Katajala kuvaa kirjansa lähtökohtia.
- Siinä ei ole kuitenkaan mieltä, koska yhteiskunnan tilanne ja politiikanteko on aina tulkittava aikakauden ja ihmisten toimintaan vaikuttavien monenlaisten tekijöiden mukaisesti.
Hän kritisoi voimakkaasti erityisesti 60-70-luvulla historiantutkimuksessa ollutta kausaalisen selittämisen tapaa, jossa tapahtumat perustellaan jollain yksittäisellä asialla. Uudessa kirjassaan Katajala kehitteleekin monien tasojen ymmärtämiseen perustuvaa heuristista selitystapaa.
- Erilaiset selittämisen tasot voivat antaa keskenään ristiriitaisiakin vastauksia, mutta tähän inhimillisen toiminnan ristiriitaisuuksien hyväksymiseen juuri sisältyy historiallisten tapahtumien selittämisen rikkaus.
- Pyrin asettamaan tässä kirjassa toisenlaisen vaihtoehdon historialliselle tulkinnalle.
Katajala on noudattanut kirjassaan nykyisin yhteiskuntatieteissä käytettyä ajatusta toimijoiden ja heidän arkensa esiintuomisesta. Lähes tuhannen nimen henkilöhakemistosta maallikkolukija voi löytää tuttuja nimiä vaikkapa sukututkimukseensa. Toisaalta kirja myös keskustelee auktoriteettien kanssa, joten tapahtuma-analyysien perustelutkin ovat esillä.
Teema ja muunnelmia
Valtakunnan sisäinen suomalaisen ja ruotsalaisen kapinoinnin vertailu on Katajalan mukaan hedelmällistä. Ruotsalainen liikehdintä kiinnittyi voimakkaasti päivänpolitiikkaan ja vaalikuninkuuden vuoksi myös kuninkaan henkilöön. Suomalaiset kapinat puolestaan liittyivät usein paikallisten luonnonresurssien käyttöön.
- Täällä ne liittyivät leivän hankkimiseen, maan hallintaoikeuteen sekä metsien ja niittyjen käyttöön, Katajala kertoo.
- Varsinkin luonnonniittyjen merkitys oli suuri, koska karjan rehu kerättiin luonnonniityiltä, joista oli Pohjanmaata lukuun ottamatta pula.
Kirjassa tuodaan esiin myös kapinoiden luonteeseen vaikuttanut poliittisen kulttuurin muuttuminen. 1500-luvulle asti kapinat olivat väkivaltaisia joukkoliikkeitä, koska talonpoikaisarmeijoilla oli tärkeä rooli politiikanteossa. Varsinkin kuninkaaksi pyrkivät yrittivät huijata talonpoikia sotaväkeensä lupaamalla mm. verohelpotuksia.
- Ihmiset olivat hyvin kunnianarkoja henkilökohtaisissa suhteissaan, Katajala kuvaa 1400-luvun kulttuuria.
- Ei tarvinnut toista juurikaan solvata, kun sai nyrkistä ja haasteen käräjille. Väkivaltaa onkin tarkasteltava senaikaisen kulttuurin näkökulmasta.
1600-luvulla tapahtui nopea muutos ja väkivalta alkoi hävitä politiikanteosta ja yleensäkin jokapäiväisestä elämästä.
- Vanha weberiläinen näkökulma korostaa väkivallan monopolisoitumista, jossa valtio on ainoa joka saa käyttää väkivaltaa.
Toisaalta väkivalta ei ole enää mielekäs ratkaisu, koska asiat voidaan hoitaa rauhanomaisinkin keinoin, Katajala sanoo.
- Mutta kyllä 1700-luvullakin herrat vielä pelkäsivät rahvasta, koska nousun mahdollisuus oli mentaalisesti taustalla.
Köyhä ei kapinoi
Kapinat syntyvät usein tilanteissa, joissa poliittinen valta on ollut epäselvä. Poliittisen valta- ja turvallisuustyhjiöön on ollut otollista iskeä epäkohtiin tarttuvilla kysymyksillä.
- Kapinointi käynnistyy poliittisena toimintana, mutta tilanteen kärjistyessä kapinan poliittisten johtajien tilalle astuvat aggressiivisen vaiheen johtajat, Katajala kuvaa liikehdinnän jaksottaisuutta. Kapinaliike ei ole koskaan ollut yhteiskunnan köyhimpien liike, vaan johdossa ja perusvoimana ovat aina olleet parempiosaiset.
- Köyhä on kyykyssä, mutta ylempi keskiluokka liikkuu, kun sen hyvinvointi on uhattuna, Katajala sanoo.
- Tämän vuoksi kylien kapinajohtajia olivat vauraimpien talojen isännät, vaikka ruohonjuuritason työhön vedettiinkin vähempiosaisia. -pr
Kimmo Katajala, Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla (n. 1150 - 1800). Historiallisia tutkimuksia 212. SKS. Helsinki
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisi voimaa jo köyhän nousta- sillä köyhyyden kasvot ovat muuttuneet nekin! Emme ole enää tietämättömiä ja kouluttamattomia suinkaan!Me köyhät.
Nouskaamme typerää rahanmahtia vastaan ja sivistäkäämme Suomi!
luulet muka EU:n kriisinhallintajoukkoja perustetun? Jos ei rikkaiden tueksi ns.rakennemuutoksessa...
Niinpä. Meidän ei tarvitse nähdä nälkää täällä että meillä olisi varaa toisten sotia käydä sotimassa. Asioilla pitää olla kohtuusjärjestys edes!
Laittakaa lisää kapina esimerkkejä/analyysejä.
Kyllä se siitä lähtee tämäkin kansannousu.
sopisko ehkä enemmän historiapalstalle? siellä joku vastaava....
testiä....
Suomessa on ainakin viisi kansalaistottelemattomuusliikettä ollut kulttuurin ja ympäristöaasioitten tiimoilta 1960 alkaen, olenko oikeassa?
No tuohan on kaikkein karmein esimerkki siitä kun kansa jaettiin kahtia.