Elämäni pysähtyi noin viisi vuotta sitten, kun jouduin omasta mielestä melko raa'an raiskauksen uhriksi. Tai aina kai se on raakaa touhua..
En nyt pysty tähän kirjottelemaan tarkemmin siitä, miten kaikki kävi. En ole vielä niin vahva, että pystyisin käsittelemään ja puhumaan edes netissä asiasta tarkemmin. Mä meen ihan lukkoon jo pelkästään siitä, että joku puhuu, että joku on raiskattu ihan yleisellä tasollakin. Mä haluisin puhua asiasta terapiassa, jossa käyn. Ongelma on vaan se, etten pysty ja alan aina puhua jostain ihan muusta aiheesta, vaikka tiedän että pitäis puhua siitä kaikkein pahimmasta ongelmasta, mistä se suurin paha olo mun kohdalla kumpuaa.
Nyt ajattelin karaista itseäni ja pyytää tätä kautta apua, vertaistukea ja sellaista. Miten siitä voi päästä yli, kun se hävettää ja nöyryyttää, nujertaa itsetuntoa, sattuu, kuvottaa (sekä tapahtuma, että oman itsen ajattelu) ja se kaikki vaikuttaa vielä nykyiseenkin niin voimakkaasti.
Kiitos, jos saan asiallisia vastauksia..
En nyt pysty tähän kirjottelemaan tarkemmin siitä, miten kaikki kävi. En ole vielä niin vahva, että pystyisin käsittelemään ja puhumaan edes netissä asiasta tarkemmin. Mä meen ihan lukkoon jo pelkästään siitä, että joku puhuu, että joku on raiskattu ihan yleisellä tasollakin. Mä haluisin puhua asiasta terapiassa, jossa käyn. Ongelma on vaan se, etten pysty ja alan aina puhua jostain ihan muusta aiheesta, vaikka tiedän että pitäis puhua siitä kaikkein pahimmasta ongelmasta, mistä se suurin paha olo mun kohdalla kumpuaa.
Nyt ajattelin karaista itseäni ja pyytää tätä kautta apua, vertaistukea ja sellaista. Miten siitä voi päästä yli, kun se hävettää ja nöyryyttää, nujertaa itsetuntoa, sattuu, kuvottaa (sekä tapahtuma, että oman itsen ajattelu) ja se kaikki vaikuttaa vielä nykyiseenkin niin voimakkaasti.
Kiitos, jos saan asiallisia vastauksia..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oho, tein aiheesta näköjään kaksi keskustelua, kun luulin, että vahingossa poistin tämän..
Eikö kenelläkään ole kokemuksia asiasta? Parempi niin..