Suomen ortodoksisessa kirkossa suositaan ensisijaisesti ja yleensä poikkeuksetta ainoastaan.
*evakkotaustaisia
*pappissukuja
*yhteiskunnan kiipijöitä
*akateemisia
*teologisessa opiskeleviä ja siellä olleita
*aatelissukuja
*julkkiksia
*arkkipiispan liehittelijöitä
*lampaita jotka ei koskaan kritisoi eikä valita vaan ovat ortodoksisuudestaan ylenmäärin kiitollisia
*uranohjuksia
*tekosiveitä
Muut ovat heille paskaa.
*evakkotaustaisia
*pappissukuja
*yhteiskunnan kiipijöitä
*akateemisia
*teologisessa opiskeleviä ja siellä olleita
*aatelissukuja
*julkkiksia
*arkkipiispan liehittelijöitä
*lampaita jotka ei koskaan kritisoi eikä valita vaan ovat ortodoksisuudestaan ylenmäärin kiitollisia
*uranohjuksia
*tekosiveitä
Muut ovat heille paskaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Unohdit laihat ja kauniit. Ja hyvin, lue tylsästi ja sovinnaisesti ja kalliisti, pukeutuneet. Kaikki jotenkin keskittyy pinnallisuuteen. Kumma miten nämä kanonit ovat toisten kohdalla ehdottomia, toisten taas ei.
Eikös tuossa edellä olekin jo mainittu kaikki kirkon jäsenet? Minulle ei tule mieleen ketään, joka ei sopisi mihinkään noista ed. mainituista ryhmistä. Erityisesti tuo evakkojen määrä näyttää olevan kiihtyvässä kasvussa voimakkaasti lisääntäneen maahanmuuton ansiosta.
Et viitsis vetää maahanmuuttajia tähän.
Tärkein, vaikutusvaltainen ja kuvattavin ryhmä unohtui, homot. Heitä on piispoista lähes kaikki ja papistotakin yksi kolmasosa.
Mihinkä tutkimukseen tämä perustuu? Mikä niissä homoissa on niin pelottavaa? minusta meillä on paljon järkevämpiäkin asioita pelättävänä kuten köyhyys, piittaamattomuus, penseys ja oman voiton tavoittelu.
Homoissa ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Jokin islamin usko murhaa heitä: ISIS heittää kalliolta, Pakistanin ja Iranin muslimivaltio laittaa vankilaan yms. Mutta kristitty maailma ei tee näin. Maailmassa on paljon erilaisia sairauksia ja viettihäiriöitä. Ihminen ei valitse sitä, mihin sairastuu. Aviolitto on miehen ja naisen välinen liitto; se on eri asia, rekisteröinti riittäisi hyvin perinnönjakoon ja sosiaaliviranomaisille asiointiin. Mutta tämä ei tietenkään minua kauheasti häiritse, toisten valintoja.
Ortodoksikirkkoon ovat tervetulleita kaikki. Ovi on auki! Palveluksia on paljon. Mihinkään kerhoon ei tarvitse mennä eikä tavoitella asemia. Parasta kun on omissa oloissaan. Minä olen akateeminen, evakkotaustainen ja laiha (mikä ansio tuokin muka on) sekä arkkipiispa Paavalin vanha "liehittelijä", ahkera pyhiinvaeltaja eri maissa sekä äärimmäisen tekosiveä heterorouva, mutta yhtään ortodoksista ystävää minulla ei ole eikä kukaan sano minulle päivää, jos menen kirkkoon. Parempi se onkin, voi rauhassa keskittyä ikoneihin, kun muut eivät häiritse höpinöillään. Viimeinen lause paljasti sen, miksi ei päivitellä. Loukattu ylpeys on paha asia, kunpa siitä pääsisin pois. Avoin ja iloinen ihminen kelpaa kaikkiin paikkoihin, vaikka olisi paimentyttö Keuruulta. Tylsä ja nokkava jää ilman kättelyitä. Ja kuitenkin tuo nokkava tarvisi sitä pientä huomiota kaikkein kipeimmin...siksi yksi ikoni iskee minulle aina silmää kirkossa. Se ikkunan vieressä oleva Marian kuva, jolla on valkoinen viitta. Ainoa ortodoksiystäväni tuossa kaupungissa 28 vuoden ajan! Tämä tarina on tosi.
Jaa, kannattaisiko sitten ryhtyä ortodoksiksi ja mennä Valamoon munkiksi. Olen 50% karjalasta ja akateminen vaikka olenkin luterilainen. Siittä sitten ponkkarilta piispaksi. :)
Noinko se on, että yksilöllisyyden kokemus. Ja siihen liittyvä yhteisöllisyys edellyttävät jo tiettyjä taustatekijöitä heti aluksi, että ne olisivat mahdollisia?
Kyllä ortodoksit ovat kauheita riitelemään ja siinä riitelyssään häpeämättömiä. Seurasin Valamossa Trapesan aamupalalla, kun yksi talkoolaisnainen (oikeauskoinen) läksytti munkkia (pullea oikeauskoinen) ja esti munkkiparkaa läksytyksellään syömästä aamupalaansa.
Olisi sen voinut hoitaa hienotunteisemmin, eikä kaiken kansan kuulleen moittia munkki-parkaa, joka loukkaantui perinjuurin saamastaan läksytyksestä. Kristittyjen välisestä rakkaudesta ei siinä näkynyt enkelin höyhenen vertaa.
Mitä on tämän päivän näkyvä ortodoksisuus. Papisto ylpeydedssään ja esiintymisiinsä kuvittelee olevansa jotain ylitsemuiden lähempänä Jumalaa. Rahvas raahautuu kirkkoon, sydäntä särkeivinä laittavat roponsa kolehtiin. Ei herunut papilta, ei kanttorilta
roposta kolehviin.
Valamon luostaria on koeteltu monella tavalla historiansa aikana;nykyisin sitä riivaavat nuo hirvittävät talkoolaisakat, jotka eivät sitä perkeleellistä suuvärkkiään osaa pitää kiinni koskaan. He eivät nöyryydestä tiedä mitään, on merkillistä, että kuuluisaa miesluostaria johtaa tuollainen hillitsemätön akkalauma, kaikki miehenkipeitä puutteessa olevia kalkkunoita. On ollut toki kiva olla Valamossa talkoissa, mutta välillä on hankalaa kiertää tuota fereseihin sonnustautunutta igumeeeeenia laumaa.