Saatoin äitini muutama kuukausi sitten hautaan.
Hän sairasti yli parikymmentä vuotta reumaa, käyttäen särkylääkkeitä ja kortisonia.
Lääkityksen seurauksena syntyi munuaisten toiminnanvajavuus, jota paikallinen keskussairaala seurasi vuosikausia.
Munuaisten toiminnan heikentyessä hemoglobiini ei pysynyt enää aisoissa, joten turvauduttiin verensiirtoihin.
Toki hän, kuten hänen omaisensakin, toimintakyvyn pikkuhiljaa heiketessä, tiesivät odottaa lähestyvää kuolemaa.
Koitti sitten viimeinen matka sairaalassa, joka kesti parisen viikkoa. Turvotusta oli kaikkialla, keuhkoissa jälleen vettä ja reumaattisten kipujen yltyessä särkylääkkeiden/kortisonin määrää täytyi suurentaa.
Seurauksena mahaverenvuoto, jonka takia hänet siirrettiin hoitosairaalasta paikallisen keskussairaalan kirurgiselle poliklinikalle.
Omaisten viestintä oli kuitenkin paikallissairaalalle, että on kysymys saattohoidosta ja tarkoitus on pitää kivut hallinnassa.
Saatuani yhteyden kirurgisen plk:n päivystävään lääkäriin; heidän suunnitelmissaan oli suorittaa mahaverenvuodon takia leikkaus.
Kysyin, että mitä apua siitä olisi,koska heillä on tiedossa hänen kokonaistilanteensa ja mikään leikkaus ei sitä tee paremmaksi, ja hänen terveydentilanteensahan on sellainen, että hän kuolee leikkauspöydälle.
Kirurgi lupasi ottaa yhteyttä takapäivystäjään.
Yhteydenoton jälkeen hän kertoi, että leikkauksesta on luovuttu ja hänet siirretään kirurgiselle osastolle.
Omaisina saimme keskusteluaikaa vielä yhden lisävuorokauden, sen jälkeen hän ei pystynyt enää kommunikoimaan ja kuolema seurasi toisena vuorokautena.
Sairaalan ilmoitettua varhain aamulla hänen kuolemastaan, kerrottiin myös, että hänelle tehdään ruumiinavaus.
Hämmästyin ilmoituksesta. Kerroin omaisena kieltäväni toimenpiteen, koska siihen ei ollut mitään lääketieteellistä perustetta kuolinsyyn ollessa selvä.
Kun osaston vastaava kirurgi vaati vain ruumiinavausta, otin yhteyttä lääninhallitukseen selvittääkseni mitkä todella ovat ruumiinavauksen perusteet.
Vasta ne kirjaimellisesti esitettyäni kirugille, ruumiinavauksesta luovuttiin.
Heräsi vain kysymys, millä ruumiilla tulevat kirurgit harjoittelevat?
Hän sairasti yli parikymmentä vuotta reumaa, käyttäen särkylääkkeitä ja kortisonia.
Lääkityksen seurauksena syntyi munuaisten toiminnanvajavuus, jota paikallinen keskussairaala seurasi vuosikausia.
Munuaisten toiminnan heikentyessä hemoglobiini ei pysynyt enää aisoissa, joten turvauduttiin verensiirtoihin.
Toki hän, kuten hänen omaisensakin, toimintakyvyn pikkuhiljaa heiketessä, tiesivät odottaa lähestyvää kuolemaa.
Koitti sitten viimeinen matka sairaalassa, joka kesti parisen viikkoa. Turvotusta oli kaikkialla, keuhkoissa jälleen vettä ja reumaattisten kipujen yltyessä särkylääkkeiden/kortisonin määrää täytyi suurentaa.
Seurauksena mahaverenvuoto, jonka takia hänet siirrettiin hoitosairaalasta paikallisen keskussairaalan kirurgiselle poliklinikalle.
Omaisten viestintä oli kuitenkin paikallissairaalalle, että on kysymys saattohoidosta ja tarkoitus on pitää kivut hallinnassa.
Saatuani yhteyden kirurgisen plk:n päivystävään lääkäriin; heidän suunnitelmissaan oli suorittaa mahaverenvuodon takia leikkaus.
Kysyin, että mitä apua siitä olisi,koska heillä on tiedossa hänen kokonaistilanteensa ja mikään leikkaus ei sitä tee paremmaksi, ja hänen terveydentilanteensahan on sellainen, että hän kuolee leikkauspöydälle.
Kirurgi lupasi ottaa yhteyttä takapäivystäjään.
Yhteydenoton jälkeen hän kertoi, että leikkauksesta on luovuttu ja hänet siirretään kirurgiselle osastolle.
Omaisina saimme keskusteluaikaa vielä yhden lisävuorokauden, sen jälkeen hän ei pystynyt enää kommunikoimaan ja kuolema seurasi toisena vuorokautena.
Sairaalan ilmoitettua varhain aamulla hänen kuolemastaan, kerrottiin myös, että hänelle tehdään ruumiinavaus.
Hämmästyin ilmoituksesta. Kerroin omaisena kieltäväni toimenpiteen, koska siihen ei ollut mitään lääketieteellistä perustetta kuolinsyyn ollessa selvä.
Kun osaston vastaava kirurgi vaati vain ruumiinavausta, otin yhteyttä lääninhallitukseen selvittääkseni mitkä todella ovat ruumiinavauksen perusteet.
Vasta ne kirjaimellisesti esitettyäni kirugille, ruumiinavauksesta luovuttiin.
Heräsi vain kysymys, millä ruumiilla tulevat kirurgit harjoittelevat?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja nyt olet sitten täällä kehumassa kuinka sait estettyä ruumiinavauksen, mikä on pointtisi? ai se kun siitä ei ole SINULLE mitään hyötyä niin ei siitä saa lääketiedekään hyötyä tai kandit?
Jos kerran vanhuksen kunto oli niin huono että potilasta ei voinut pelastaa leikkaamalla niin miksi vanhus siirrettiin hoitopaikastaan? Siinä ei ole mitään järkeä lähteä kuolemaan toieen paikkaan kun on kerran sovittu menettelytavat että leikkauksiin ei lähdetä. Vai eikö hoitopaikassa ollut tiedossa vanhuksen/potilaan tahto tai eikö hän ollut sitä kertonut? Sinällään kirurgi pyrkii potilaan pelastamaan jo hänet on siinä mielessä lähetetty sairaalaan sillä jos hän ei niin tee niin omaiset syyttävät helposti virkavirheen tekemisestä.
Kirurgiaan erikoistuvat valmiit lääkärit, jotka harvemmin leikkelevät ruumiita. Ruumiita leikellään peruskoulutuksessa, ja tällöinkin vain luvalla. Yleensä henkilö on itse testamentannut ruumiinsa lääketieteen opetukseen.
Lääketieteelliseen ruumiinavaukseen on varmasti ollut jokin ihan hyvä peruste, ja se on enemmänkin palvelua omaisille kuin lääkäreiden omaksi ilokseen harrastamaa leikkelyä. Lääketieteellisellä ruumiinavauksella on tarkoitus tarkentaa potilaan kuolinsyytä, ja se palvelee siten kaikkien osapuolten oikeusturvaa. Jos avausta puoltavat erityisen painavat syyt, se voidaan tehdä oikeuslääketieteellisenä, jolloin omaisten tahto ei vaikuta avauksen suorittamiseen.
Olen jo vuosia sitten sopinut omaisteni kanssa siitä, että jos minua kohtaa tilanne vaikkapa liikenneonnettomuus, aivoverenvuoto, paha infarkti tms. ja en itse pysty ilmaisemaan tahtoani, ja jos on vähäisintäkään epäilystä siitä, että en tilanteen jälkeen pysty pitämään itse itsestäni huolta, pidätte huolen siitä, että letkut vedetään irti.
Ja näin he ovat luvanneet tehdä.
En näköjään kaikkia tilanteita ole pystynyt huomioimaan.
Kuoleman suhteen toivomukseni on, että kuolisin seisovilta jaloiltani. Kuolema saattaakin toimia toisin.
Mikäli joutuisin esim. nimimerkki omaisen äidin kaltaiseen tilanteeseen, en sallisi suoritettavan turhia leikkauksia ja sallisin ruumiini avattavan vain, mikäli siihen on lailliset perusteet.
Ovathan turhat toimenpiteet rasite myös veronmaksajille.
Nähtävästi viestini omaisille "letkut irti" ei ole riittävä.
Takaisiko ns. hoitotestamentti tahtoni?
Tekisi melkein mieleni väittää, että harvoinpa se kuolinsyy kliinikolle ilman avausta on täysin selvä. Ja avauksessahan voi paljastua löydöksiä, joista elämän aikana ei tiedetty mitään, ja jotka ovat voineet lopputulokseen vaikuttaa. Ruumiinavausluvut ovat Suomessa valitettavasti tipahtaneet roimasti, mikä varmaan osittain johtuu sairaaloiden rahatilanteesta, osittain omaisten asenteesta. Omaiset vaativat elinaikana vanhuksille kaiken mahdollisen hoidon, mutta avaukseen (joka varmistaisi, onko potilasta hoidettu oikein), ei suostuta. Onneksi sentään oikeuslääketieteellisiin avauksiin ei ole omaisillakaan mitään mahdollisuutta puuttua.
Olet kokenut niin, että omaiset vaativat elinaikana vanhuksille kaiken mahdollisen hoidon.
Näin saattaa vielä olla syystä että lääkäri ja pappi ovat olleet yhteiskunnassamme kansalaisten mielissä lähes jumal`olentoja eli kaikkivoipia.
Aikoinaan niin papit kuin lääkäritkin käyttivät tiedonvälityskielenään latinaa.
Me tulevat vanhukset elämme onneksi maassa, jossa tiedonvälitys on vapaata ja saamme ihmiskunnan kerryttämää globaalista tietoa myös lääketieteestä eli lääketieteen tuottamaa tietoa kirjojen, median ja nykyään myös internetin välityksellä.
Jostain syystä lääketieteen edustajat median palstoilla ovat tuottaneet ja tuottatavat yhä edelleen tietoa, että lääketiede pystyy tulevaisuudessa parantamaan kaikki sairaudet.
Sen seurauksena esim. USA:ssa oli ja on yhä kansalaisia, jotka pakastuttivat/antavat pakastuttaa itsensä, kunnes lääketiede pystyy parantamaan heidän sairautensa.
Samaa mielikuvaa luo ihmisille lääketieteen tuottamana myös geeniteknologia täsmälääkkeineen.
Geenitekniikan ja täsmälääkkeiden kustannukset veonmaksajille näyttävät rikkovan jo nyt kohtuullisuuden rajoja.
Kun tietomme karttuu ja sitä kautta ymmärryksemme lisääntyy, emme suinkaan kaikki tulevat vanhukset ole vaatimassa lääketietieteellisiä mahdottomuuksia, emmekä veronmaksajilta turhia lääketieteeseen kohdistuvia kustannuksia, pidentääksemme jonkin aikaa elinikäämme.
Toki välitämme tahtomme myös omaisillemme.
Tietyissä tilanteissa haluamme myös aktiivisen eutanasian. Miksi tarvitsee kärsiä pitkiä aikoja esim. sietämättömistä kivuista, jossa kivunhallinnassakin näyttää olevan ongelmia.
Mitä tulee ruumiinavauksiin, tuskin lääkärit antavat tietoa omaisille väärinhoidosta.
Voihan omainenkin pyytää oikeuslääketeiteellistä ruumiinavausta, mikäli on perusteltua syytä epäillä lääketieteelistä virhettä.
Kuitenkin meitä on olemassa kansalaisia, jotka pitävät arvossa perustuslakimme suomaa ruumiillista koskemattomuutta myös kuolemamme jälkeen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000005651846