Kuolleiden tila Raamatun valossa

"Jeesus opettaa Luukkaan evankeliumissa kuolleiden sielujen tietoista olotilaa fyysisen kuoleman jälkeen tuonelassa (joko vaivan puolella tai paratiisissa/Aabrahamin helmassa). Lue Luuk.16:19-31, joka ei ole vertausteksti, vaan Jeesus puhuu tietystä Lasarus-nimisestä henkilöstä ja tietystä rikkaasta miehestä. Sitä paitsi ristillä ollessaan Jeesus selvästi puhui siitä, että katuva ryöväri hänen vierellään oli oleva sinä päivänä kuoltuansa Jeesuksen kanssa paratiisissa eli tietoisessa autuaassa olotilassa (Luuk 23:43. Adventistit yrittävät epätoivoisesti päästä eroon tästä tekstistä kikkailemalla välimerkin kanssa, mutta mitään välimerkkejä ei alkutekstissä ole ja kun jakeen sanamuotoa tarkastellaan laajemmin evankeliumikirjojen yhteydessä niin on ilmeistä, että Jeesus tarkoitti ryövärin olevan sinä päivänä – kuoltuansa – paratiisissa Jeesuksen kanssa). Uuden testamentin mukaan kuolleet sielut ovat välitilassa tietoisessa tilassa, eivät vielä taivaassa eikä helvetissä, jonne kadotetut joutuvat vasta viimeisen tuomion jälkeen olemaan rangaistuksessa iankaikkisesti.

Apostoli Paavalin mukaan 2 Kor 4:16-5:10 uskova ihminen, toisin sanoen hänen sielunsa/minuutensa, on kotona tässä kuolevaisessa ruumiissa (eli majassa) ja kuoltuansa hän pääsee kotiin Herran luokse ja pukeutuu ikuiseen majaan eli saa eräänlaisen hengellisen ruumiin sielunsa kodiksi. Tässäkin tekstijaksossa nähdään, että kuolema on sielun, ihmisen varsinaisen minuuden, eroa katoavaisesta ruumiista maan päällä ja sitä seuraa tietoinen olemassaolo kotona Herran luona.

2 Kor.5:

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. Vrt. Heprealaiskirjeen mukaan ihmisen on kerran kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio.

Toinen samankaltainen teksti on Paavalin sanat ”…Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon” (Fil.1:23).

Myös Ilmestyskirjan mukaan (6:9-11) uskossa kuolleiden Kristuksen marttyyrien sielut ovat tietoisessa tilassa Jumalan luona taivaissa ja heillä on selvästikin hengellinen ruumis, koskapa he voivat pukeutua pitkiin valkoisiin vaatteisiin.

Apostoli Paavali osoittaa 2Kor 12:3-4, että ihminen voi mahdolliseti erkaantua ruumiistaan ja tulla temmatuksi paratiisiin Jumalan hengelliseen todellisuuteen. Tämäkin kohta on vastoin adventistista ihmiskäsitystä, jossa ihminen on holistinen yksi jakamaton kokonaisuus, joka kehon kuollessa lakkaa olemasta tietoisessa tilassa kokonaan ja jää niin sanotusti Jumalan muistiin."

Toinen ote linkin aineistosta:

"1 Piet 3:18-20 on kuuluisa kohta Raamatussa ja siihen perustuu apostolisen uskontunnustuksen maininta Jeesuksen astumisesta tuonelaan.

18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Jeesus siis kuoli fyysisesti ristillä, mutta tehtiin eläväksi hengessä ja Hän meni pois – ilmeisimmin tuonelaan – saarnaamaan siellä vankeudessa oleville hengille, jotka eivät olleet Nooan päivinä kuuliaisia Jumalalle. Lisäksi on syytä huomioida 1 Piet.4:5-6, josta ilmenee alkutekstin valossa, että kyse oli fyysisesti kuolleista (nekros), joille oli julistettu evankeliumi, että heillä olisi hengessään elämä. Jakeessa 5 viitataan tekstiyhteydessä ruumiillisesti kuolleisiin, ei hengellisesti kuolleisiin alkutekstin mukaan.

5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

Tässä kohden Pietari viittaa ilmeiseti siihen, että Jumala tarjosi entisinä aikoina eläneille ja kuolleille ihmisille pelastuksen mahdollisuutta. Mutta muuten on selvää, että ihmisen ikuisuuskohtalo ratkeaa tämän elämän aikana eikä niin, että jokaiselle fyysisesti kuolleelle tarjottaisiin tuonelassa tilaisuus pelastuksen vastaanottamiseen. Adventistit väittävät, että tässä kohtaa puhe olisi ollut ihmisistä, joille olisi ennen heidän fyysistä kuolemaansa saarnattu evankeliumi ja että nyt sitten he olisivat kuolleita, mutta sellainen tulkinta ei vaikuta uskottavalta tekstiyhteydessä.

Kuolleiden tila Raamatussa: Johanneksen evankeliumin mukaan uskovalla on jo nyt ikuinen elämä ja hän elää, vaikka kuoleekin
Katso Joh.5:24;6:50-58;11:23-26

”Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh.11:25-26).

Uskova on jo siirretty kuoleman valtapiiristä ikuisen elämän valtapiiriin ja se, joka uskossa Jeesukseen elää ei menetä saamaansa ikuista elämää fyysisessä kuolemassa: hän elää, vaikka kuoleekin, eikä hän kuole ainiaaksi. Kehon kuolema ei katkaise uskovalla olevaa ikuista elämää Johanneksen evankeliumin mukaan.

Kuolleiden tila Raamatussa: loppusanat
Olemme siis nähneet, että adventismi ja jehovantodistajien kultti eivät edusta raamatullista totuutta kuolleiden tilasta. Raamatun mukaan kuolema tarkoittaa kolmea eri asiaa ja niihin kaikkiin liittyy ”jonkin ero jostakin”. Kehon kuoleman jälkeen sielu/minuus erkanee ruumiista ja siirtyy tietoiseen olotilaan niin sanottuun välitilaan, eikä raukea tyhjiin menettäen koko olemasaolonsa. Kuoltuansa uskova on, varsinkin nuorempien Raamatun kirjojen perusteella, kotona paratiisissa/taivaassa Herran luona pukeutuneena hengelliseen ruumiiseen eli majaan. Jumalattomat ovat tuonelan välitilassa vaivan paikassa odottamassa lopullista tuomiotaan maailmankauden viimeisenä päivänä (Matt.25, Ilm.20), jonka jälkeen vasta he joutuvat ”toiseen kuolemaan” eli helvettiin (Gehennaan varsinaisesti, helvetti on vierasperäinen sana Raamatun käännöksissä) ikuiseen eroon Jumalasta. Kukaan ei ole vielä helvetissä, se on eskatologista todellisuutta tulevaisuudessa.

On oleva myös ruumiin ylösnousemus kuolleista uskoville (kts. 1 Kor.15 luku) ja tuomion ylösnousemus jumalattomille, sillä ihmisen täyteen olemassaoloon kuuluu myös ruumiillisuus, mutta ylösnousemuksessa saatava ruumis on erilainen kuin tämä alennustilan vanheneva ja kuihtuva ruumis.

Joitakin kertoja Raamatussa puhutaan kuolemasta verraten sitä ”uneen”, mutta toisin kuin adventistit väittävät ei unitila ole mitään olemassaolon loppumista ja tiedottomuutta/ajatuksettomuutta, vaan unitilassahan ihminen esim näkee unia ja liikahtelee vuoteessansa ja hänen elintoimintonsa jatkuvat. Raamatun sanonta kuolemasta unena viittaa siihen lepoon, levollisuuteen, mikä varsinkin uskossa kuolleella sielulla on paratiisissa/taivaassa."