Hiippakuntadekaanin harhaanmenoja

Liimatainen myöntää, että kaikki samaa sukupuolta olevien suhteita käsittelevät kohdat Raamatussa ovat kielteisiä, mutta ei osaa tehdä tästä oikeaa johtopäätöstä. Sen sijaan hän väittää, ettei niissä puhuta toisiaan kunnioittavien tasavertaisten kumppanien suhteesta. Ikään kuin tällaisella distinktiolla olisi ratkaisevaa merkitystä.

Ensiksi, asian kannalta olennaisissa Uuden testamentin kohdissa ei ole mitään mikä osoittaisi niiden viittaavaan alistamiseen. Toiseksi, Paavalin aikana oltiin tietoisia tasavertaiseen kunnioitukseen perustuvista samaa sukupuolta olevien suhteista (kts. tästä ja tästä) ja Paavalikin on ollut niistä varmasti tietoinen aikalaistensa tavoin. Raamatun kritiikin kannalta olennaista on se, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tämän valossa samaa sukupuolta olevien suhteet ovat kaikissa muodoissaan vastoin Jumalan tahtoa (Room 1).

Liimatainen väittää seurailevansa Jeesuksen opetuksia ja tekoja ja sanoo: "Jeesus suomi aikansa uskonnollista eliittiä kovasydämisyydestä. Opillista puhtauttaan varjelleet papit ohittivat oikeudenmukaisuuden." Liimatainen yrittää valjastaa Jeesuksen oman moralisointinsa vetojuhdaksi. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. Jeesus myös suomi aikansa "hiippakuntaeliittiä" siitä, että nämä tekivät Jumalan sanan tyhjäksi omilla perinnäissäännöillään ja muistutti heitä siitä, että "ettekö ole lukeneet, että Jumala jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: Sen tähden mies erotkoon isästään ja äidistään ja yhtyköön vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (Matt. 19).

Liimataisen tekstistä ei lopulta jää käteen muuta kuin perinteistä "yhdenvertaisuusretoriikkaa" ja huonosti perusteltua moralisointia Jeesuksen nimessä. Uskontoa ja politiikkaa näköjään saa sotkea, kun se tapahtuu poliittisesti korrektiin suuntaan.

Liimatainen ei pysty löytämään Raamatusta ainuttakaan esimerkkiä samaa sukupuolta olevien avioliitoista ja myöntää itsekin, ettei Raamatulla ole mitään myönteistä sanottavaa samaa sukupuolta olevien suhteista. Vilpitön lukija osaa itsenäisesti tehdä tästä oikean johtopäätöksen Raamatun avioliittoteologiasta.

Lopuksi, Augsburgin tunnustuksen artiklassa 16 muistutetaan, että "evankeliumihan … ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt 5)”.