Kai me ollaan kaikki perhosia, kaikki jotenkin omalla tavallaan värikkäitä ja kauniita. Me jokainen halutaan aina etsiä kauniimpaa kukkaketoa. Välillä tuntuu, että haluaisi lentää ylös siivillään, joita ei olekaan. Ja aina vaan haetaan jotain, mitä ei löydy, luullaan löydettävän aina kauniimpaa. Ei osata kunnolla nauttia tästä hetkestä. Kunnes sitten siipien värin haihduttua ja tuntosarvien pudottua huomataan, että kauneutta on koko elämän käyrä täynnä. Mutta silmät ovat olleet koko ajan harmaan harson peitossa. Ne perhoset, jotka löytävät kauneuden tällä hetkellä ympäriltään, löytävät sen, miksi ovat syntyneet.
........*
*Siipirikko*
2126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ajatus.
Osaisimpa elää sen mukaan...
Sitä pittää osata naatiskella kulunpiällä olosta
ei vuan jatkuvasti vurnata perillepiäsyä