Menestyneet pataljoona/psto-komentajat 1941-44

Vipataan tuolta ja lisätään Hetemäen osalle, että ainoa reservin upseeri pataljoonan komentajana 1944 kesän taisteluissakin.

http://kemppinen.blogspot.fi/2011/01/sata-suomalaista.html?m=1


Hetemäki, Päiviö, (1913-1980), Suomen paras pataljoonan komentaja, reservin upseerina. 

Hetemäki oli ainoa reservin upseeri pataljoonan komentajana.

Hynninen, Jouko Untamo, (1909-1973), Suomen paras pataljoonan komentaja (kadettiupseerina). Kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari.

Päiviö Hetemäki

Erittäin hyvä kuvaus Talin ja Ihantalan taisteluista ja mm. kapteeni Hetemäestä on Joppe Karhusen kirjassa Kärkimiehet, Otava, 1970.

Tuossa kirjassa on silloisen JP3:n komentajan majuri Hynnisen haastattelu ja hänen kirjoittama omakohtainen taistelukertomus Talin ja Ihantalan taisteluista.

Hän kertoo kuinka kapteeni Hetemäki pelasti hänen henkensä ampuen pistoolillaan venäläissotilaan kun Hynnisen aseesta oli panokset loppuneet ja vihollinen oli yllättäin suoraan hänen edessään.

Tämä kertomus tai tapahtuma on yllättäen jätetty pois Jukka Koiviston kirjoittamasta Päiviö Hetemäen elämänkerrasta, "Päiviö hetemäki. Sovinnontekijä." ,vuodelta 2006.

Kirjassa kerrotaan muuten melko tarkkaan hänen vaiheensa sodassa ja 1944 taisteluista Kannaksella.

Päiviö Hetemäki haavoittui Lapin sodassa ja pataljoonankomentajana häntä seurasi myöskin reservin upseeri, joka haavoittui hänkin hetimiten. Taisipa vielä kuolla vammoihinsa myöhemmin.

Kapteeni Hetemäki palveli JR 50:ssä, hän ampui pistoolillaan vihulaisen ja pelasti konepistoolinsa tyhjäksi suolanneen Hynnisen hengen. Metsästä astui rauhallisesti esiin Parabellum kädessään kapteeni, joka esittäytyi: Päiviö Hetemäki. Eteneminen jatkui. Mutta sitä ei Tali-Ihantala elokuvassa näytetty kun kapteeni Hetemäki ja majuri Väänänen menivät venäläisten puolelle 4.9-44 selvittämään miksi naapuri ei ollut lopettanut sotimista. Minkäänlaista käskyä rauhasta ei venäläiset olleet saaneet. Rauhantunnustelijat vangittiin ja kuljetettiin Viipuriin Markkovillan entiseen taistelukouluun kuulusteltavaksi. Iltapäivällä asioiden selvittyä heidät kuljetettiin takaisin JR 50:n linjoille.

Tuossa on eräs virhe. "historian-faktat" kuvittelee että kaikki jolla on ruotsinkielinen nimi tai vaikka vain sukunimi, ovat automaattisesti ruotsinkielisiä. Näinhän ei tietenkään ole.
Ruotsinkielisiä oli 1939 vajaa 10% väestöstä, mutta etulinjan sotilaista heitä oli vain 5%. Myöskin ruotsinkielisten tappiot olivat pienemmät kuin heidän väestöosuutensa.

Suhteellisesti jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta olikin karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa!

Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella.

Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 kovissa taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!

Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!

Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html

Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809.

Ripatin tutkimuksessa on maininta jonka mukaan 1/4 pataljoonien komentajista siirrettiin muihin tehtäviin kesän 1941 jälkeen koska epäonnistuivat tehtävissään.

Talvelasta totuuksia.

http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/08/paavo-talvela-jalkavaen-kenraali

Patteristojen komentajien sivistystaso (koulutustaso) oli merkittävästi parempi kuin pataljoonien komentajilla. Jatkosodan vuosina sekä pataljoonien että patteristojen komentajien keski-ikä laski. Esim. patteriston komentajista huomattava osa oli 30-35 vuotiaita sodan loppuvaiheessa. Tykistön suorituskyky oli myös hyvä. Tutkimuksessa havaittiin että hyvä koulutustaso, nuoruus ja rintamakokemus oli menestyksellisen komentajan eräs salaisuus. Samoin merkittävällä tavalla maaseutulähtöisyys (agraaritausta) oli silmiinpistävästi juuri menestyneillä komentajilla.

Ruotsinkielisyys ja parempi koulutustaso (ylioppilas) ovat myös osittain päällekkäisiä.