Tukholma, suo, käärme, kaksi valoa hohtavaa hahmoa

Unet muuntavat ajatukset ja niihin liittyvät tunteet visuaaliseen muotoon, olivat ne sitten mukavia taikka ikäviä. Ajatukset eivät yleensä esiinny kirjaimellisessa muodossa vaan ne tiivistyvät, sekoittuvat ja muuntuvat. Eräs syy muuntumiseen on torjunta. Tällöin unen aikana koettu ajatus ja tunne on niin vieras, että se täytyy visuaalisesti naamioida.

Lähdetään liikkeelle Tukholmasta. En tiedä unennäkijän yhteyksistä Ruotsiin tai sen pääkaupunkiin, mutta yleisellä tasolla se voisi merkitä erilaista, löyhää suhtautumista sukupuolimoraaliin. Edelleen linnoitus ja suoalue voisi viitata mielleyhtymään sukuelimistä feminiinisestä näkökulmasta.

Unennäkijällä on seurassaan henkilö jota hän ei kykene yksilöimään. Tämä voisi olla merkki torjunnasta. Tämä tuntematon henkilö voisi siis olla joku unennäkijän hyvin tuntema ja läheinen henkilö, mutta torjunta saa hänet näyttämään kasvottomalta ja tunnistamattomalta.

Käärme voisi viitata, kaikessa banaalisuudessaan, miehen sukuelimeen. Unennäkijä tuntee liikkeen jaloissaan ja kuulee sen äänen, muttei edelleenkään näe.

Käärme iskee tuntemattomaan, mutta unennäkijä ei edelleenkään näe keheen.

Seuraavaksi unennäkijä havaitsee kaksi omien sanojensa mukaan määrittelemätöntä hahmoa, joista toisella on hänen veljensä silmät. He katoavat ylös oikealle.

Sanoisin, että tässä unessa on toive sukupuolisesta kanssakäymisestä henkilön kanssa, joka saa aikaiseksi myös samankaltaisen ajatuksen liittyen unennäkijän veljeen.

Alitajunnassa mitkään suhteet eivät ole poissuljettuja, toisin kuin tietoisuudessa. Pienikin vihje tämänkaltaisiin ajatuksiin saa aikaiseksi vahvan torjunnan. Tässä tapauksessa toive lienee kohdistunut johonkuhun muuhun ja veli on vain pieni mieleenjohtuma, muutoin torjunta olisi vahvempi.

Loppujen lopuksi epämääräinen pariskunta katoaa ylös ja oikealle, kuten haaveet tekevät muutenkin. Uneen liittyvä ahdistus liittyy juuri ajatuksen epämiellyttävyyteen.

Kiitos unesi jakamisesta.