Näky - " ei ollut uskallusta ..."

Amen. Ihmispelko luo paulan.
Uskomattomat huutavat kovaan ääneen ja saavat arat etsijät vieläkin aremmiksi.
Mutta me Herran omat nostamme päämme ja näytämme etsijöille tietä.
Sitä tietä, jonka Herramme Jeesus Kristus on meille valmistanut.

Jesaja 54:
4. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä.
Nuoruutesi häpeän sinä olet unohtava, laskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
5.Sillä hän, joka sinut teki, on sinun avoimiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.

Jesaja 54. Luku (alaviitteillä)

1. Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra.

Jes. 49:20 Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua.
Gal. 4:27 Sillä kirjoitettu on: Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.

2. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.
3. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
4. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
5. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.

Luuk. 1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
Room. 3:29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,

6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
7. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.

Ps. 30:6 Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
Jes. 60:10 Ja muukalaiset rakentavat sinun muurisi, ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua; sillä vihassani minä löin sinua, mutta mielisuosiossani minä sinua armahdan.

8. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
9. Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.

1Moos. 9:11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.
1Moos. 9:15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

10. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Ps. 146:6 häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,
Matt. 24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

11. Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,

Tob 13:16 Sillä Jerusalem rakennetaan safiirista ja smaragdista, ja kalliista kivestä sinun muurisi, ja sinun tornisi ja suojavarustuksesi puhtaasta kullasta.
Ilm. 21:19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,

12. minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.

Jer. 31:34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.
Joh. 6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

14. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
15. Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.

Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

16. Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.
17. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.

Meillä uskovilla on Herralta saatu vanhurskaus, tuo vanhurskaus ei ole siis meistä, vaan Jumalalta ja Hänen rauhanliittonsa meidän kanssamme on horjumaton. Ennen Hänen armoaan ihmiset saava t kokea Jumalan vihaa heränneessä omassatunnossaan, mutta sitä seuraa iankaikkisen armon osallisuus. Siihen päässeet ovat Jumalan armonliitossa, ja saamme elää Hänen opetuslapsinaan, ja opettelemme vaeltamaan Hänen sanassaan viitoitetulla tiellä. Hänen sanansa, on meidän tien viittamme täällä uskon tiellä.

Amen. Kiitos näystä. Jotenkin tuli mieleen, että tuo olisi henkilökohtainen jollekin.

Mutta, rukoillaanko tuo kurkkijan puolesta, että uskaltaisi, saisi Jumalalta rohkeuden tulla ja puhua. Jumalan ajalla.

"Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. (Paavali)
Seurakunnan jäseneksi tuleminen merkitsee kaikille tapahtumaa, joka kokonaan muuttaa heidän elämänsä, niin että heistä voidaan sanoa: " Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa."

itseni kohdalla tuo ei pidä paikkaansa. työ kaverini tietävät että olen uskossa. mutta jostakin kumman syystä olen huomannut, että he aina jotenkin sen asian haluavat unohtaa minun kohdallani. kerran eräs työkaveri sanoi,kun sanoin, että olen uskova, niin silloin hän sanoi, että "älä sano että olet uskova"

Etsitkö uskoa?

Uskon on Jumalan lahja, jonka jokainen ihminen saa vastaanottaa. Uskon peruskysymykset liittyvät siihen, mitä Raamattu kertoo ihmisluonnosta ja Jumalan rakkaudesta.

Jumala rakastaa sinua ja haluaa siunata elämääsi. Jos haluat keskustella lisää uskonasioista, ota rohkeasti yhteyttä seurakunnan työntekijöihin.
Usko on Jumalasta

Pelastustapahtuma on alusta loppuun Jumalan työ, jonka hän toteutti lähettämällä oman Poikansa tähän maailmaan. Tämä Jumalan työ huipentuu sovitukseen Jeesuksen ristinkuolemassa. Kaiken perustana on Jumalan rakkaus, jota ihminen ei ole hyvyydellään eikä millään muullakaan ominaisuudellaan herättänyt tai ansainnut. Jumalan rakkaus on ollut olemassa ennen ihmisen luomista, ennen meitä ja pysyy muuttumattomana.
Uskon herääminen

Jumalan Sana, joko saarnattu tai luettu, herättää ihmisen näkemään oman tilansa. Ihminen tiedostaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jumalaa; hän itse ei pysty vapauttamaan itseään synnin alta. Kyse ei ole yksittäisistä rikkomuksista, vaan kokonaisvaltaisesta syntisyydestä, joka erottaa ihmisen Jumalasta.

Kaikki ihmiset eivät koe herätyksen tilaa samalla tavalla. Jotkut kokevat lyhyen ja ahdistavan synnintunnon jakson ja toisissa usko alkaa herätä hiljaa ja vähitellen. Kaikissa muodoissaan tämä vaihe avaa ihmisen sisimmän Jumalan pelastavalle työlle.

Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta, on toivon sanoma. Ihmisen sisimmän pimeimpään kohtaan säteilee sovituksen ja lunastuksen kirkkaus. Evankeliumi synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen.
Uudestisyntyminen

Pelastuksen osallisuuteen pääsemistä nimitetään uudestisyntymiseksi. Uudestisyntymisessä Jumalan ja ihmisen rikkoutunut suhde uudistuu. Jeesuksen sovitustyön perusteella syntinen ihminen vanhurskautetaan ja pyhitetään. Vanhurskauttaminen on syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Jumala ottaa ihmisen yhteyteensä ja ihminen alkaa puhutella Jumalaa Isänä. Ennen uudestisyntymistä ihminen pakenee Jumalaa. Nyt hän kääntyy Jumalan puoleen.

Uudestisyntyminen vaikuttaa sekä nykyiseen että tulevaan elämään. Nykyisessä elämässä se kannustaa seuraamaan Jumalan tahtoa ja löytämään sopusoinnun totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Tämä merkitsee sekä syntien anteeksisaamista että tietoisen synnin hylkäämistä.

Tulevan elämän kannalta vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen merkitsevät kadotustuomion poistamista ja Jumalan valtakunnan osallisuutta. Ihminen saa luottaa siihen, että elämä Jumalan luona jatkuu kuoleman jälkeenkin.

Jotkut ihmiset pystyvät kertomaan tarkalleen uskoontulonsa ajankohdan. Toiset taas eivät osaa nimetä tiettyä hetkeä, vaan usko on kasvanut heissä pikku hiljaa, jopa vuosien aikana. Molemmat uskon alkuvaiheen muodot ovat Jumalan lahjaa ja yhtä arvokkaita.
Pelastusvarmuus

Kun ihminen on ottanut vastaan Jumalan tarjoaman uskon lahjan, hän saa olla varma pelastuksestaan. Monet kuvaavat pelastusvarmuutta sisäiseksi rauhaksi. Pelastusvarmuus ei merkitse sitä, että ihminen tulisi uudestisyntymisessä täydelliseksi tai synnittömäksi. Ihminen on edelleen epätäydellinen ja kohtaa erilaisia kiusauksia. Uskova saa kuitenkin luottaa Jumalan armoon ja apuun joka päivä. Jumala antaa ihmiselle myös voimaa elää tavalla, joka edistää hyvää hänen itsensä ja muiden elämässä.

Pelastusvarmuus on myös sitä, että uskova tulee yhä vakuuttuneemmaksi Kristuksessa lahjoitetusta pelastuksesta sekä Jumalan rakkauden ja armon täydellisyydestä. Ihminen ei voi lisätä tähän lahjaan mitään omilla ansioillaan. Uskon laatu tai määrä ei ratkaise, vaan ainoa merkittävä asia on Jumalan työ ihmisen hyväksi.

JESAJA 55
1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei
ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.
4. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.
5. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.
6. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11. niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
12. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
13. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.

RUKOUS.

Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä,
joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen
ja annat armossasi anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit.
Me olemme tehneet syntiä, olleet jumalattomat
ja rikkoneet sinun tahtoasi vastaan.
Mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi,
sillä me olemme joutuneet hätään ja ahdinkoon syntiemme vuoksi.
Auta meitä, Jumala, nimesi kunnian tähden.
Pelasta meidät ja anna kaikki syntimme anteeksi.
Anna meille Pyhän Henkesi armo,
että luopuisimme syntisestä elämästämme
ja saisimme luonasi iankaikkisen elämän
Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Jeesuksen verisen perseen nimeen, aamen.

Unessani seisoin jalkakäytävällä ja näin, kun ihmisiä tuli oikealta neljä rinnakkain ruoduissa, heidän keskellään olevaan paksuun laivaköyteen ranteistaan sidottuina. Niin kaukaa kuin nähdä voin, niin niitä tuli ohitseni, ja niin kauas kuin nähdä voin niitä meni vasemmalle. Kun kysyin: "Mihin heitä viedään" vastauksena kysymykseeni tuli; "heitä viedään teuraaksi" samalla minut talutettiin toiseen huoneeseen ja avasin siellä suljetun Raamatun, ja siitä luin SNL 24:11) "Pysäytä ne joita teuraaksi viedään ja ne, jotka surmapaikalle hoippuvat"
Sanottiin vielä: "koita pysäyttää heidät, mutta varo ettet heihin liity,

Ihmispelko on tuo laivaköysi, jolla s--tana vetää saalistaan "surmapaikalle"

Huomenta, Rapretu, ja te kaikki muutkin. Onpa outoa kutsua sinua tuolla nimellä, rakas veliseni, mutta kaikkeen tottuu, ja et sinä ainakaan minun sydämissäni ole hyljätty, niin kuin tuolla edellä mainitsit. Ihmeellisen ja vahvan unen olet nähnyt. Ihmispelko on todella vahvaa ja estää monella tuon uskoon tulon, haluja olisi, muttei uskallusta. Olen huomannut mieheni kohdalla jotain tällaista ja olenkin rukoillut hänen uskoon tulonsa puolesta. Tänä aamuna näin näkykuvan, jossa mieheni käveli maastopuvussaan, jotakin pellon reunaa, tai metsän reunaa pitkin ja hänen vierellään oli vasemmalla puolella oli jokin heinittynyt oja ja matalaa pensaikkoa. Mieheni kulku suunta oli minua kohti. Aurinko paistoi noiden pensaiden läpi. Ihmettelin tuota näkyä ja kyselin Herralta tuon tarkoitusta ja näin tuo minulle alkoi avautua; , mieheni lähestyi minua (näyn katsojaa), olin niin paljon rukoillut hänen puolestaan ja ajattelin että nyt se kaikki työ alkaa tuottaa tulosta, että hän alkaa uskaltamaan lähestyä minua näissä uskon asioissa, että hänen kiinnostuksensa herää. Avaava sana on juuri tuo; LÄHESTYÄ. Hain sananpaikan, ja se avautui Jesaja 35.
Herra on ollut hetken kovin hiljaa, mutta niin on ollut aina kun minulla on ollut läheisen hautajaiset ja niin nytkin, kun kävimme saattamassa 101 vuotiaan tätini haudan lepoon. Tästä teille jo aiemmin kerroinkin, kuinka sain enne unen tätini kuolemasta, neljä viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Unessa hänen toiveenaan oli nuo tumman punaiset ruusut hänen haudalleen ja ne me veimme todellisuudessakin. Nuo ruusut alkoivat jo puhua ennen äitini kuolemaa ja niistä muodostui lohduttava ja yhdistävä, kuin punainen lanka, meille jälkeen jäänneille. Osoittautui, että tätini lempikukka oli juuri tuo punainen ruusu, sitä en tiennyt ennen kuin hautajaisissa, mutta se unessa minulle ennalta ilmoitettiin, miehenikin oli aivan ihmeissään, mistä nuo uneni ja näkyni tulevat ja minähän sen kyllä tiedän ja sanoinkin miehelleni: - Mitä Herra ei kertoisi palvelijalleen ...."
Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!
Olkaa Siunattuja Herramme nimeen!
Aamen.

Minua on tässä muutaman viikon aikana puhuttanut tämä Raamatun kohta, Hesekiel 24. Se nousee vähän väiä mieleeni. Parisen vuotta sitten Herra antoi minulle näitä Hesekiel näkyjä ja korotti tuon Hesekiel nimen korkeiksi paalu kirjaimiksi. Uskon että nyt on tuon aika, kun pakolainen tulee ovellemme ja me tiedämme että merkki on: Hesekiel.

HESEKIEL 24
1. Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä
kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä:
2. "Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi - juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.
3. Lausu uppiniskaiselle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata liedelle, pane. Kaada myös siihen vettä.
4. Kokoile siihen lihakappaleet - kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa - ja täytä se valituilla luilla.
5. Ota valiolampaita, lado myös halkoja sen alle. Anna sen kiehumistaan kiehua, niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.
6. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa.
7. Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, ei ole vuodattanut sitä maahan, tomun peitettäväksi.
8. Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.
9. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä.
10. Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi.
11. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu.
12. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste!
13. Sinun iljettävän saastaisuutesi takia - koska minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi - sinä et enää puhdistu, ennenkuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa.
14. Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."
15. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
16. "Ihmislapsi, katso, minä otan sinulta äkkikuolemalla pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä tulko sinulta kyyneltä.
17. Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleenvalittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö suruleipää."
18. Ja minä puhuin kansalle aamulla, mutta illalla kuoli minun vaimoni; sitten aamulla minä tein, niinkuin minun oli käsketty tehdä.
19. Niin kansa sanoi minulle: "Etkö meille ilmoita, mitä se tietää meille, kun sinä noin teet?"
20. Minä sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin heimolle:
21. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan.
22. Sitten te teette, niinkuin minä olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää,
23. juhlapäähineen pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke, mutta te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne.
24. Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.
25. Ja sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä,
26. sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tätä korvaisi kuullen.
27. Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen, ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."

Kyllä Jumala näkee - ja tietää - hänetkin. Tärkeintä on sydämen usko, ei se mitä ihmiset ajattelee, sinäkin ap. Ei tärkeintä ole olla ihmisten näkyvillä ja kertoa uskostaan. Jumala näkee sen mitä sydämessä on, aina. Kun usko kasvaa se lisää rohkeutta, se luo halua tehdä hyvää ja se antaa voimaa ja iloa. Silloin sitä ei voi olla lähellä olevatkaan näkemättä. Hänelläkin on lähellä varmasti ihmisiä jotka sen näkee.

Herra.
Sinä olet valo, mutta en ole katsonut sinua.
Sinä olet tie, mutta en ole seurannut sinua.
Sinä olet totuus, mutta en ole pysynyt sinussa.
Sinä olet elämä, mutta en ole tunnustanut sitä.
Sinä olet opastajani, mutta en ole totellut sinua.
Ja kuitenkin, Herra,
kun teen väärin ja turmelen elämääni,
olen onneton ja syytän sinua.
Herra, anna minulle anteeksi.
Tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen,
Vapahtajani tähden.

En tiedä miksi,mutta en kykene tuntemaan odottamisen iloa taivaasta.
Ehkä johtuu siitä,että elän täällä maailmassa,missä on läsnä kipu,ja vaiva.
Miten voisikaan kuvitella iloa tai rauhaa,jollei sitä ole paljon elämässä yleensäkään.

Rakkautta kyllä saa lapsena,jos lapsuus on edes normaali.

En kykene tuntemaan mitään iloa taivasodotuksessa.
On oikeastaan väärin opettaa nuorelle juuri uskoontulleelle,että usko on iloa ja rauhaa,ei mitään huolta mistään.
Sitten kun tämä uskoontullut joutuu koetukseen hän luopuu uskostaan,sillä tunsi tulleensa petetyksi,eihän se mitään iloa ja rauhaa ollutkaan.

Ei saatanat ole toimettomana,kyllä ne hyökkii jokaisen kristityn elämään ja monilla tavoin,eivätkä he lepää milloinkaan.

Jo maailmassa ollessa sotilas joka ei tunne pelkoa tapattaa itsensä,ja on vaaraksi myös ryhmälleen eturintamalla sodassa.
Olisikohan syytä päivittää näkemyksiään uskossa olemisesta,onko se nyt pelkkää tanssia ja iloa,vai onko siinä myös kannettava ristinsä?

Tämä ei ollut kohdennettu kenellekään erityisesti,se on vain yksi näkökulma joka tuli juuri mieleeni.

Uskonnollinen ihminen rakastaa Jeesusta päällään, se on vain kirjoista luettua tietoa. Kirjain on kuollut, Henki tekee eläväksi. Uskova rakastaa Jeesusta sydämellään, siinä on meidän ero. Uskovasta loistaa rakkaus ja ilo muillekin ihmisille. Siellä missä on Herran Henki, siellä on vapaus. Uskomattoman luona on kireys. On siunattua saada olla enkelin kosketus jollekin joka päivä. Se mitä sinä kylvät sitä sinä niität. Uskova ei sodi ihmistä vastaan vaan henkivaltoja vastaan, yksi uskova ajaa pakoon tuhat, kaksi, kymmenen tuhatta. Uskossa on siis valtava voima, joka tulee Jumalalta, luottaessamme Häneen täydellisesti. Jumala asuu keskellämme ja Jeesus meissä. Herra ei asu käsin tehdyssä temppelissä vaan meissä ja Hän haluaa herättää meissä meidän sydämemme ottamaan vastaan Hänen sanansa ja elämään siinä. Uskovan ei tarvitse elää häpeillen eikä Raamattua tarvitse piilottaa pöydän alle, vaan voimme olla pää pystyssä. Syntinen kyllä elää häpeillen, pää puskissa. Me voimme elää Jeesuksen ristin töissä. Jeesus on ennalta raivannut meille tien, jota meidän on helpompi kulkea. Meidän ei tarvitse elää vanhaa liittoa, vaan saamme elää Jeesuksen valmistamassa uudessa liitossa, anteeksiantamuksessa. Se ei tule kuitenkaan itsestään vaan meidän tulee antaa ja tunnustaa syntimme Jeesuksen ristin juurelle. Vaikka syntimme olisi suuria on armokin ylenpalttinen. Armosta olemme pelastetut, emme itsemme kautta. Se joka tekee syntiä on synnin orja, vihollinen yrittää orjuuttaa meitä. Me
emme voi täyttää lakia syntisinä, mutta Jeesus täytti sen lain meidän puolestamme ristillä. Voimme ehkä sanoa, etten minä ole tehnyt syntiä. Toiselle ihmiselle me voimme näytellä vaikka mitä, mutta Jumala tietää meidän syntimme, Häneltä emme voi
niitä piilottaa. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, eikä etsiä vikoja itsestämme. Pahin ryövärikin saa anteeksi Jeesuksessa, kun vain antaa itsensä Jeesukselle täydestä sydämestä, - ei vain pään tietona, että Jeesus on. Me olemme unohtaneet oman Jumalamme. Kunnioitamme kyllä muiden Jumalia ja maahanmuuttajien jumalia, mutta oman olemme hyljänneet, tuskin moni enää Häntä edes tuntee. Olemme häätäneet Hänet pois koulu elämästä ja arkielämästä. Emme rukoile enää päivän avauksia, esirukouksia, iltarukouksia, ruokarukouksia, niin kuin ennen tehtiin. Jeesus on lasten ystävä:
- Sallikaa lasten tulla minun tyköni…

Tässä otteita luku-oppikirjasta 1940- luvulta:

Pitääkö minun rakastaa isänmaatani? Kyllä, enemmän kuin kotiani ja kaikkea omaa, enemmän kuin maallista onnea, enemmän kuin henkeäni. Mutta ei enempää kuin Jumalaani, kunniaani ja omaatuntoani… Tämä on isänmaani. Kaikki sen pojat ja tyttäret on yksi kansa. Jumala on pitänyt meidät monta sataa vuotta samassa kotimaassa…. Meillä on sama kristinusko, sama opetus, samat oikeudet, samat velvollisuudet, sama hyöty, sama vahinko, sama vapaus, sama rakkaus ja sama toivo…. Jumalan viisas tahto on, että kansojen alituisesti tulee jotakin toisiltaan oppia. Ja kaikki kansat ovat työntekijöitä ihmissuvun suuressa yhteisössä, joka jakaantuu moneen haaraan. Se on mahtavan, vanhan koivun kaltainen: lehtenä olet sinä ja pieni kotisi; oksana on kansasi; runkona on ihmiskunta…
Herran Jumalan voima, joka yksin vaikuttaa meissä kaiken hyvän, siunatkoon tämänkin vajavaisen työn, niin että se tulisi Hänen seurakuntansa hyödyksi ja istuttaisi moniin nuoriin sydämiin isänmaanrakkautta.”

Helsingissä kesäkuussa 1944.

Tätä ajattelu mallia kaivattaisiin uudelleen heräämään Suomen maahan.
- En tiedä mihinkä sen olemme kadottaneet?
Jumala oli keskeinen aivan tavallisissa oppikirjoissakin. Hän kuului joka päiväseen elämäämme, näin pitäisi olla tänäänkin.
Meidän on kai liian hyvä olla kun uskallamme hyljätä Jumalamme. Saamme sitä mitä kumarramme. Jumala sallii valintamme, onhan meillä Jumalan liitossa oma tahto. Sitä niitämme, mitä kylvämme, onnettomuudet kohtaa meitä, koska Jumalan sana ei enää elä meissä. Me kaluamme vain kuollutta luuta. Vihollinen on se joka hyökkää onnettomuuksineen kun Jumala ei meille kelpaa. Vihollinen ei kysy, haluatko, vaan se tulee ja tuhoaa. Jumala sallii sen koska olemme sitä
kumartaneet, - oma valintamme. Meillä ei ole kuin kaksi tietä, Jumalan ja vihollisen tiet. Vihollinen ei edes kysy lupaa, vaan orjuuttaa meidät. Onnettomuuksien kautta, hädän hetkellä, ihminen saattaa löytää Jumalan, kun ensin tarpeeksi nöyrtyy. - Mieti koska olet viimeksi ollut kuulemassa Jumalan sanaa? - Tai aukaissut Raamatun, nälkäisenä etsien Jumalan sanaa? Tiedän että teitä on paljon jotka ette ole tehneet tätä koskaan, ette ainakaan vapaaehtoisesti. Sodan aikana Jumala oli lähellä kansaamme ja me rukoilimme hartaasti Jumalaa kodeissamme, juoksuhaudoissa ja korsuissa. Suomen päämiehetkin rukoilivat Jumalalta viisasta johdatusta. Jumala suojeli meitä.
- Entä nyt?
Nyt olemme valitettavasti unohtaneet kaiken sen, nuo jutut kuuluvat enää peräkammarin vaarille ja mummulle.