Nytkö sitten kaikki on hyvin?
Ei varmaan auta ku kestää tilanne. Ainakin tietää nyt miks mä oon niin kummallinen kun nään hänet jossain . Päivä kerrallaan niin jospa joku päivä herään enkä enää muista häntä.
Toivon oikeastaan että muisti siltä ajalta katkeaa koska se vois olla ratkaisu. Tai sitten pakko ajatella että ei olla koskaan edes tavattu enkä tunnusta tuntevani häntä.
Kuulostaako tää miltä?
Ei varmaan auta ku kestää tilanne. Ainakin tietää nyt miks mä oon niin kummallinen kun nään hänet jossain . Päivä kerrallaan niin jospa joku päivä herään enkä enää muista häntä.
Toivon oikeastaan että muisti siltä ajalta katkeaa koska se vois olla ratkaisu. Tai sitten pakko ajatella että ei olla koskaan edes tavattu enkä tunnusta tuntevani häntä.
Kuulostaako tää miltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, mitäpä siinä voi enää tehdä, jos tunteensa on toiselle tunnustanut ja toinen ei reagoi mitenkään. Järjestää elämäänsä uudelleen ja alkaa treffailemaan muita.
Tämä.
Ei sitä tarvitse tuntea itseänsä kummalliseksi, vaikka tunteensa onkin tunnustanut. Minusta ainakin on kiva tuntea itseni mukavaksi ja tykätyksi ihmiseksi. Tuollainen tunnustaminen piristää aina mieltä. Eikä tulevaisuudesta voi koskaan täysin tietää. Suhteita syntyy ja suhteita kaatuu.
Ei ole mitää huonoa kertomisessa. Eikä lopputuloksen tarvii vaikuttaa mihinkään. Mut ei ne tunteet oo myöskään mitään jossa on parasta ennen päivä eli kun käytetty niin uutta etsimään. Ei tunteet lopu eikä niitä tarvii lopettaa tunnustamiseen. Miks pitäis unohtaa ja etsiä uus? Ihme suhdehakuisuutta jossa tunteilla ik maksetaan suhde.