Miten te jotkut voitte vaan nauraa kauhuleffoja katsoessa? Kyllähän ne jotkut kohtaukset saattaa näyttää hieman epätodellisilta, mutta oikeesti miten te voitte nauraa? Mä kun suurinpiirtein tärisen koko leffan ajan (siis jonkun pelottavan kauhuleffan) eikä kyllä yhtään naurata vaikka kamujen kanssa katsoisin leffan. Ja mun mielestä se eilinen Hohto-leffa ei ollut onneksi pelottava vaikka niin luulin. Mutta silti aina kun pelottava musiikki rupesi soimaan niin täytyi laittaa kädet valmiiksi naamaan eteen jos joku pelottava kohtaus tulisi. Naurakaa sitten vaan kun pelkään kauhuleffoja. Onko täällä ketään muuta joka pelkää kauhuleffojen katsomista? Älkääkä vain sanoko että lopeta se kauhuleffojen katsominen jos pelottaa mutta en voi itselleni mitään :) Mua pelottaa aina mutta mä oon niin tosi kiinnostunut kauhuleffoista vaikka niitä en paljonkaan katsele. Mutta onko se Hohdon uudempi versio pelottavampi kuin se eilen tullut -80 luvun versio? Luulisin ainakin...
Kauhuleffojen katsominen & Hohto
Lissu
161142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
se uudempi versio on huomattavasti huonompi, ketä nyt pystyisikään voittamaan jackin mielipuolisen virneen ja kubrickin luoman tunnelman?
Siksi, että se on yleensä pirun hauskaa =D
Freddy vs. jason hyvänä esimerkkinä, ei pelota pätkääkään vaan julmetun hauska.
Tai vaikka Dawn remake. Ihan järkyttävän hauskam varsinkin se alku. Moottorisaha kohta olis ollut hauska, mutta sen arvas, niin se ei ollu sitte niin hauska.
Itse olen ihan paniikissa teatterissa. The Ring oli ensimmäisen kerran järkyttävän pelottava, juuri sellainen, joka katsotaan pimeässä ja hiljaisessa salissa. Sama Gothikassa; oli kohtia jolloin en vain voinut katsoa kankaalle.. :] Ei muuten mitään mutta kaverit aina kuittailee jälkeenpäin tyyliin "Tärähti se penkki taas siinä ja siinä säikyttelykohdassa.." :] Ja meen aina siihen samaan et jotain yllättävää tulee kun sankari on yksin, hämärässä.. Se on kauheeta kun sit jostain ihan läheltä ilmestyy jotain ja ääniefektit vielä tehostaa tunnelmaa.. Huuh..
Alkaa jo ihan värisyttämään :] Yks kauhu, tai paremminkin jännityselokuva missä on tosi kiva tunnelma on Salaisuus pinnan alla. Siinä jännitys rakentuu mukavasti. Sitten The Others.. Sekin on pimeyteen perustuva, tunnelmallinen jännäri.. Kohtaus, jossa tyttö on pukeutuneena valkoiseen kaapuun ja äiti kiertää hitaasti hänen eteensä katsoen ihmetellen tyttöä sai selkäpiini karmimaan.. Todella vaikuttavaa..
Kommentteja näistä elokuvista???
Isäni kertoo minulle usein kuinka hän nauroi kun hän oli joskus 80-luvulla äitini kanssa katsomassa Psykoa (siis sitä aluperäistä) !!
Koko leffateatteri oli kauhusta kankea, mutta faijani vain nauroi kippurassa Norman Batesille :)
Mitä tämä kertoo?
Kertoo, että faijasi on sairas.
Oletko, Lissu, muuten nähnyt Psyko-elokuvia?
Ne sinun vasta pitääkin nähdä (vuokrata vaikka kirjastosta) , jos olet herkkä pelästymään :)
enkä haluakaan. sen verran pelottavalta kuulostaa :)
Oletko todella noin ääliö että katsot vain elokuvia, jotka eivät kuulosta pelottavilta?
....heikkohermosille. ne saa mahtavia elämysiä kauhuleffoista!!!
Nauru on yksi ihmismielen defenssikeino. Niin pöyristyttävältä kuin ajatus kuulostaakin, on hyvin luonnollista nauraa pelottaville ajatuksille. Kuulin legendaa isosta opiskelijaporukasta, joka katsoi telkkarista suorana WTC-iskuja. Kun ensimmäinen torni sortui, porukalta pääsi suuri epätoivoinen ja hämmentynyt naurahdus kun ei jaksanut uskoa näkemäänsä todeksi.
On esitetty teoria että nauraminen olisi pohjimmiltaan jalostunut eläimellisestä refleksistä paljastaa (ennen muinoin terävät) hampaansa jonkun uhatessa. Ja jos tarkkoja ollaan, kaikki mikä naurattaa on pohjimmiltaan pelottavaa, esim. vahingonilo, nolojen tilanteiden pelko, yllättävät tilanteet tai sitten tässä asiayhteydessä mielipuolet kirvesmurhaajat.
Pelko ja nauru ovat saman mekanismin kääntöpuolia. Hyvin pienillä lapsilla tämän refleksien samuuden huomaa helposti. Esim. pikkulasta ilmaan heitettäessä tämän koko vartalo jännittyy pelosta ja jännitys purkautuu saman tien naurunhekotuksena.
Kauhuelokuvien katsojat siis elvyttävät itsessään näitä samoja pelon refleksejä. Hohto kuitenkin on sillä lailla erikoinen elokuva, että se rakentaa kauhua hyvin epäsuorilla tavoilla. Katsojaa ei heitellä ilmaan jotta saataisiin aikaan pelkoefekti, vaan puretaan turvallisia kuvioita pala palalta ja pelätään mitä jää pohjalle.
Näkeehän tämän huvipuistossa. Vuoristoradalla ollessa suurin osa nauraa ilosta ja loput istuu täristen naama vakavana.
Ei ole naurun asia tämä nimittäin olen kokenut justiinsa saman asian tosin siitä on aikaa monta vuotta.Se alkoi silloin kun olin 7-vuotias ja minun perheeni muutti maatilalta pois.En tiennyt Kauhuleffoista mitään mutta äitini oli hyvin rakas ja huolehtivainen ja sanoi aina ettei pidä katsoa näitä kyseisiä leffoja.Miltä hän sitten yrittikin suojata minä tottelin,mutta koulussa en menestynyt juurikaan sillä en saanut ainuttakaan kaveria.Ainut joka huoli minut ``kaveriksi´´ oli yksi vähän vanhempi lapsi.Me ystävystyimme ja hän vaikutti todella mukavalta ja luulin että meistä tulisi hyvät ystävät niin varmaan tekin olisitte luulut jos olisitte nähnyt meidät.Olimme kuin bestikset ja luku-kauden päätyttyä hän sitten kysyi pääsisinkö yötä hänen luokseen hän sanoi että katsottaisiin jotain hyvää leffaa.No kysyin sitä äidiltä nimittäin en voinut ajatella että kyse oli mahdollisesti Kauhuleffasta.Menin heille ja kun näin tämän elokuva valikoiman hänellä oli vain ja ainoastaan kauhuleffoja!Istuimme ja sanoin etten saa katsoa kauhuleffoja,mutta hän ei kuunellut vaan laittoi leffan käyntiin sanoin etten halua ja että haluan mennä kotiin mutta hän ei päästänyt hän lukitsi minut hänen huoneseen joka tuntui sillä hetkellä pieneltä neliöltä.(hänen äitinsä ei ollut kotona juuri silloin)Aloin huutamaan että haluan pois mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa.Ja silloin se tapahtui hän päästi minut pois puolessa välissä leffaa ja sinä hetkenä juoksin ja lujaaa ovelle pääsin kotiin nopeeta ja äiti kysyi mitä tapahtui sanoin etten halua puhua tästä ja menin sänkyyni,mutta sängyssä tunsin ahdistusta ja hengityksn puutetta aloin huuta ja huuta ja vaikutti siltä kuin siitä ei tulisi millään loppua.
SAIN IÄN IKUISEN TRAUMAN JA PELKÄÄN VIELÄKIN TÄTÄ LEFFAA SILLÄ EN USKALLA KATSOA TÄTÄ UUDESTAA JA SE VAIKUTTAA MINUN ALI-TAJUNTAAN JONKA SYYSTÄ MINULLA ON TRAUMA KAUHULEFFOIHIN.Siis älkää koskaan pakottako ketään katsomaan ilman tahtoaan nimittäin jos hän on yhtä herkkä kuin minä...se ottaa kipeetä ja lujaa.
mistä leffasta oli muuten kyse?
Eikös kauhuleffat ja yleensä leffat ole tarkoitettu viihteeksi, ei tosielämän peilikuvaksi. Jos joku nauraa kauhuleffaa katsoessaan, se ei psykologisesti sano yhtään mitään, katsojan tietäen että kyseessä on vain fiktiota. Jos on kokenut traumoja lapsuudessa nähnyt jonkun kauhuelokuvan, ne kannattaa jättää katsomatta.
Moi, olen nuori poika, ja olen katsonut joitain kauhuleffoja. Yleensä nauran katketakseni yliluonnolliselle leffalle, mutta kun katsoin screamin, ei oikein huvittanut nauraa, koska verta oli niin paljon että alkoi oksettaa. (Sama tapahtui zombielandissa) Älä pelkää pimeässä ei ollut sen sijaan mitään naurettavaa vaikka yliluonnollinen leffa sekin oli.
Koska ne ovat fiktiota. Hyvässä kauhuleffassa saa nauraa ja jonka jälkeen jää hyvä mieli, ei pelon sekainen tai järkyttävä olo. Silloin kauhuleffa toimii.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä nyt vaikka Evil Dead (-82). Siinä kauhuleffan toimivuudesta. Kun taas naurun sekainen myötähäpeä nykypäivän kauhuleffoille ja remakeille: saa oikeasti nauraa sille huonoudelle mitä nykyään tehdään kauhuleffojen saralla.
Jos kauhuleffojen katselu pelottaa ja tuo painajaisia, niitä olisi syytä välttää silloin ja pitäytyä vaikka komediassa.