Jumalan antama syntien sovitus on lahja, ilmainen, ansaitsematon lahja, jonka Jumala antaa ihmiselle Jeesuksen kautta ilman ehtoja.
Tämä yllämainittu tosiasia on saanut myös vääristyneitä muotoja ihmismielten vetäessä siitä liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Tosiasia on se, että lahja on annettu, se on jokaisen saatavissa ilman ehtoja, mutta kuitenkaan siitä ei voida vetää johtopäätöstä, jonka mukaan ”kaikki pääsevät taivaaseen”. Miten se on sitten mahdollista? Tekeekö se kuitenkin lahjasta jotenkin ehdollisen?
Kysymys on siitä, että lahjan saaminen toteutuu vasta sitten, kun vastaanottaja ottaa lahjan vastaan. Ehtoja ei ole, lahjan vastaanottajalle ei esitetä vaatimusta siitä, millainen vastaanottajan pitäisi olla. Sitä tarkoittaa se, että syntien anteeksisaaminen saadaan ilman ehtoja, sen saa jokainen, joka suostuu sen vastaanottamaan.
Lahja ei myöskään ole ehdollinen sen perusteella, että se on tietynlainen ja sillä on joku tietty antaja. Lahjan antaja valitsee lahjan itse. Lahjan saaja ei voi sanoa, että koska minulle on tällainen syntien anteeksisaaminen tarjolla Jeesuksen kautta, niin minäpä päätän ottaa sen vastaan Muhammedin kautta. Aivan samoin, jos lahjan antaja antaa lahjaksi kirjan, niin vastaanottaja ei voi päättää, että koska tarjolla on kirja, niin minäpä vastaanotan suklaarasian.
Evankeliumi on siinä, että Jeesus tarjoaa ihmiselle anteeksiannon synneistä ja yhteyden Jumalaan ilman ehtoja, ilman velvoitteita, ilmaiseksi. Lahjan saamisen voi estää vain se, että ihminen ei ota sitä vastaan, silloinhan lahjan saaminen ei toteudu.
Miten yksinkertaista tämä onkaan, mutta tänä aikana kun ajatellaan ettei mitään saada ilmaiseksi, niin monet torjuvat ilmaisen lahjan. Siltikin, vaikka se olisi kaikkein tärkein asia koko elämässä, asia joka antaa mielekkyyden koko muulle elämälle.
Tämä yllämainittu tosiasia on saanut myös vääristyneitä muotoja ihmismielten vetäessä siitä liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Tosiasia on se, että lahja on annettu, se on jokaisen saatavissa ilman ehtoja, mutta kuitenkaan siitä ei voida vetää johtopäätöstä, jonka mukaan ”kaikki pääsevät taivaaseen”. Miten se on sitten mahdollista? Tekeekö se kuitenkin lahjasta jotenkin ehdollisen?
Kysymys on siitä, että lahjan saaminen toteutuu vasta sitten, kun vastaanottaja ottaa lahjan vastaan. Ehtoja ei ole, lahjan vastaanottajalle ei esitetä vaatimusta siitä, millainen vastaanottajan pitäisi olla. Sitä tarkoittaa se, että syntien anteeksisaaminen saadaan ilman ehtoja, sen saa jokainen, joka suostuu sen vastaanottamaan.
Lahja ei myöskään ole ehdollinen sen perusteella, että se on tietynlainen ja sillä on joku tietty antaja. Lahjan antaja valitsee lahjan itse. Lahjan saaja ei voi sanoa, että koska minulle on tällainen syntien anteeksisaaminen tarjolla Jeesuksen kautta, niin minäpä päätän ottaa sen vastaan Muhammedin kautta. Aivan samoin, jos lahjan antaja antaa lahjaksi kirjan, niin vastaanottaja ei voi päättää, että koska tarjolla on kirja, niin minäpä vastaanotan suklaarasian.
Evankeliumi on siinä, että Jeesus tarjoaa ihmiselle anteeksiannon synneistä ja yhteyden Jumalaan ilman ehtoja, ilman velvoitteita, ilmaiseksi. Lahjan saamisen voi estää vain se, että ihminen ei ota sitä vastaan, silloinhan lahjan saaminen ei toteudu.
Miten yksinkertaista tämä onkaan, mutta tänä aikana kun ajatellaan ettei mitään saada ilmaiseksi, niin monet torjuvat ilmaisen lahjan. Siltikin, vaikka se olisi kaikkein tärkein asia koko elämässä, asia joka antaa mielekkyyden koko muulle elämälle.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Sinulla on siis sellainen jumala, jakelee lahjoja?
No niin tekee moni muukin näin Jouluna, monet vain saavat vaihtaa lahjan jos lahja ei mielytä, vaikka ei pitäisi katsoa "lahja hevosta" suuhun.
Minä en tosin tiedä mitä saan lahjaksi, vai saanko mitään, enkä välillä kuka niitä antaakaan, mutta onhan se hyvä että sinä ainakin tiedät mitä ja miten "jumalasi" jakaa lahjoja, mutta sinähän sen tietysti päätätkin.
Sehän on sinun jumalasi, niin yksinkertaista se on.
Mielestäni oikeampi muotoilu olisi, että Jumala antaa paljon lahjoja ihmisille. Vastaanotto pakkoa ei ole. Jumala kuitenkin välittää luomistaan ihmisistä niin paljon, että tarjoaa oman perhekuntansa osallisuutta kaikille ihmisille, pahoille ja epäonnistuneille ja jopa hyville ja onnistuneillekin.
tarjoaa mutta ei tee mitään.
Joka päivä niitä "luotuja" kuolee ravinnonpuutteeseen.
Mutta mitä mielikuvitus jumalat voisikaan tehdä muuta kuin idiootteja.
"Kristitty on henkilö joka seuraa Kristuksen opetuksia kunhan ne eivät ole yhtyeensopimattomia hänen syntisen elämän kanssa.
- Ambrose Bierce"
Jos Jeesuksen opetukset olisivat yhteensopivia kristityn elämän kanssa, niin silloin armoa ei tarvittaisi. Armoa tarvitaan siihen, että voi elää yhteydessä Jumalaan siitä huolimatta, että on syntinen, armahdettu syntinen.
heh :D
antaa minulle kaikki pahat tekoni anteeksi, kun vaan muistan uhrata hänelle tilkan saunaolutta!
Kysymys on siitä että joko on Jumala joka antaa kaikki synnit anteeksi sen kautta, jonka Hän on anteeksiantamuksen välikappaleeksi ja tieksi valinnut, eli Jeesuksen Kristuksen, joka otti syntimme kantaakseen, tai sitten tuo on satua eikä ole Jumalaa joka näin toimisi.
Samoin:
Joko on saunatonttu joka antaa synnit anteeksi, kun muistat uhrata "hänelle" tilkan olutta, tai sitten ei ole.
Nämä kun eivät ole meidän mielipiteistämme kiinni.
Syntien anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa on todellinen tapahtuma, jonka voi kokea, ja kun se on kokenut silloin armo myös alkaa muuttaa ihmistä. Todellisen anteeksiantamuksen kohtaamisesta on aina seurauksena Jumalan mielen mukaista elämää.
Saunatonttujen kohtaamisesta seurauksena on vain Perkeleen palvelemista.
On muuten hieno asia että Jumala on sekä armollinen että oikeudenmukainen.
Joka tahtoo oikeudenmukaisuutta ilman armoa - tuomitsee itsensä helvettiin.
Joka tahtoo armon ilman oikeudenmukaisuutta - rakentaa itselleen paratiisin ruusunpunaisten pilvien päällä ja putoaa alas.
Oikeudenmukaisuus tapahtui:
Syntinen ihminen sovitti syntinsä Jumalan edessä.
Kuinka? Tällä tavalla, että JUMALA TEKI SEN HÄNEN PUOLESTAAN (koska ihminen ei siihen kyennyt eikä kykene!), ja nyt Hän antaa tämän lahjana ihmiselle, jolloin se on totta yhtä todesti kuin jos ihminen itse olisi näin tehnyt!
Tai oikeastaan, vielä todemmin. :)
Ansiottoman palvelijan palkka on paras, koska se on armopalkka. Hän saa palkan työstä jonka toinen on tehnyt, mutta hän saa sen yhtä todesti ja hänelle ehdottomasti kuuluvana, kuin jos hän itse olisi tehnyt työn. Ja kuten totesin: oikeastaan vielä todemmin - koska on kyse Jumalasta joka teki ja antaa.
Jumala siis teki ja asettaa ihmisen, jokaisen joka tämän lahjan (Kristuksen) ottaa vastaan, tuohon täytettyyn tekoon.
Siinä toteutuu sekä oikeudenmukaisuus (Jeesus kärsi rangaistuksen) että armo (meidät armahdetaan ilman omia tekojamme).
Olen itse huomannut että Jumalaa ei ole.
Sinä väität että on, no ihmisiä on kaapattu UFOihin, Elvis on nähty elossa jne.
-----------------
Jumalan armosta:
Jumala on anteeksiannettava ainoastaan koska häntä ei ole.
- Manuel de Castro
Saunatonttu voi olla minun Jeesukseni. Kaikki jumalat ovat yhtä arvottomia niille jotka eivät niihin usko. Sinulla ei ole Jeesuksestasi yhtään enempää todisteita, kuin mitä minulla on esittää Saunatontustani!
Kysymyshän on siitä että onko ihmisiä kaapattu UFOihin vai ei.
Onko Jeesus todellinen vai ei.
Se että on kaksi asiaa, joihin uskominen tuntuu vaikealta, ei tarkoita, että jos toinen on oikea tai väärä, niin sitten kummatkin on.
Eli että UFOt on todellisia, mutta Jeesus mielikuvitusta?
Jos on, niin sitten on!
Sitä paitsi, kyllä Jeesuskin voi olla mielikuvitusta. Kyllä vain. Tuollaisia "Jeesuksia" on paljonkin ja Raamattukin niistä varoittaa. Sellainen "Jeesus" jota ihminen palvoo ja palvelee, voi olla omaa mielikuvaa, inhimillistä ja ihmistekoista uskonnollisuutta, tai jopa demonista toimintaa, jossa paha henki esiintyy Jeesuksena.
Tästä aiheesta Arvot ja etiikka -palstalla!
Olen sinne laittanut otsikolla PIMEÄÄ VALOA lyhennelmän kahdesta kirjasta, joista toinen kertoo ihmisestä joka OIKEASTI oli tekemisissä ufo-olentojen kanssa - ja yksi näistä olennoista esiintyi hänelle Jeesuksena. Ym.
Niin että kyllä Nasse ihan oikeilla jäljillä on. :)
Pakanalle:
Kyllä minulla on Jeesuksestani esittää todisteita. Mutta ethän sinä niitä usko.
Eikä minun tarvitse todistaa tai todistella sinulle Jeesuksen olemassaoloa. Sinun uskosi ja epäuskosi on sinun (ja sinun ja Jumalan välinen) asia.
Asia kun ei ole riippuvainen uskostamme tai epäuskostamme.
Jos Jumala on - ei epäusko tee Häntä olemattomaksi. Jos Jumala ei ole - ei kenenkään usko tee "häntä" tosiallisesti olevaksi.
Minulla on perusteeni uskoa Häneen, ja mieletön olisin jos en uskoisi.
Kaikkea hyvää teille kummallekin!
niin toki uskoisin! Toistaiseksi vain ei historiantutkimus ole löytänyt Jeesuksesta ainoatakaan todistetta.
jumalastasi ja Ufoista on yhtä paljon todisteita, yhteensä nolla (0) kpl.
>>Kyllä minulla on Jeesuksestani esittää todisteita. Mutta ethän sinä niitä usko.
Eikä minun tarvitse todistaa tai todistella sinulle Jeesuksen olemassaoloa. >Minulla on perusteeni uskoa Häneen, ja mieletön olisin jos en uskoisi.
On suurta tietämättömyyttä, kun ihminen kokonaan on tietämätön hengen todellisuudesta.
Epäloogista vaatia että hengelliseen ulottuvuuteen kuuluvat asiat pitäisi todistaa tutkimusmenetelmin jotka kuuluvat aineelliseen, näkyvään ja fyysisin aistein havaittavaan ulottuvuuteen.
Vaikka uskova kuinka kertoisi kokemuksistaan Jumalan yhteydessä, ateisti joka tapauksessa selittää ne "subjektiivisiksi tunnekokemuksiksi" ja aivokemian temppuiluksi ym., koska hän katsoo asioita oman ennakkokäsityksensä läpi, jo valmiiksi siinä uskossa, jonka on itselleen valinnut eli että Jumalaa ei ole.
Olen tavannut harvoja ateisteja, jotka suhtautuu hengen todellisuuteen ja uskonnollisiin asioihin terveen kriittisesti, itsekritiikkiäkään unohtamatta. Onneksi sellaisiakin on ja heidän kanssa on mukava keskustella.
Suurin osa ns. ateistien "terveestä kriittisyydestä" on ennakkokäsitysten lujasti paaluttamaa tietämättömyyttä - ja fanaattista "pakkokäännyttämistä".
tasavertaisiksi uskonnoiksi kristinuskon kanssa!
- Entä sinä?
maailmankaikkeus tarjoaa ilmaisia lahjojaan jos vaan älyää ottaa niitä vastaan. Ei siihen mitään uskontoa tai uskonnollisia hahmoja tarvita.
Jos on ystävällinen ja sopusoinussa elämän kanssa tapahtuu kaikenlaista myönteistä ilman mitään tuskallista "anteeksipyyntöprosessia".
Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, vai onko kyse jostain muusta, moninmutkaisemmasta?
Kun uskoo/ajattelee, että elämä kantaa ihan noin vain, niin mitä muuta selitystä vielä pitäisikään etsiä? Kirkon armoako?
(Tämä pätee länsimaihin, ei kolmannen maailman ongelmiin, elämä ei kanna Afrikassa paljon mihinkään)
Anteeksipyyntö "prosessi" on mielestäsi tuskallinen?
Tietenkin anteeksipyyntöön kuuluu tavallaan se, että myöntää tehneensä väärin. Tietenkin joskus voi olla tuskallista myöntää omat virheensä, mutta se on myös totuudessa pysymisen edellytys.
Jeesus kertoi tulleensa maailmaan syntisiä ihmisiä varten, että synnit olisi mahdollista saada anteeksi. Mahdollisuutta ei tarvitse käyttää, mutta selväähän on, ettei ilman anteeksipyytämistä ole myöskään anteeksisaamista.
Jos ei myönnä omaa syntisyyttään, niin valehtelee, jos siinä valheessa on tuskattomampaa elää tämän lyhyen elämän ajan, niin onko se silti sen arvoista?
>>Tietenkin anteeksipyyntöön kuuluu tavallaan se, että myöntää tehneensä väärin. Tietenkin joskus voi olla tuskallista myöntää omat virheensä, mutta se on myös totuudessa pysymisen edellytys.
> Sillä jos yliluonnollinen Jumala olisi olemassa, sinä et pystyisi sanomaan siitä yhtään mitään - - <
PAITSI jos - tämä Jumala itse on päättänyt ilmaista itsensä ihmiselle niin että Hänet voidaan tuntea.
en koe itseäni minkään perisynnin alaiseksi. Oloni on kevyt ja vapaa.
Tuskallisella "anteeksipyyntöprosessilla" tarkoitan että se edellyttää että ensin pitää kokea itensä pahaksi ja kauheaksi ja syntiseksi ennen kuin voi alkaa tuskallisesti antamaan anteeksi.(kirkon näkemys)
Minä ohitan tuon syntivaiheen suoraan ja voin, siitä huolimatta, pyytää anteeksi ja myöntää virheeni silloin kun aiheellista.
Eli annan myös itselleni anteeksi. On mielestäni haastavampaa kokea itsensä neutraalisti hyväksi tai sinnepäin kun rypeä synnintunnossa masennuksen suossa.
En vaan tarvitse siihen uskontoa. Voin siis ilman uskontoakin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi ilman, että koen olevani jatkuvasti paha.
Mutta ihmiset kyllä loukkaantuu ihan älyttömän pienistä asioista joten saavatkin puolestani kärsiä omaa turhamaisuuttaan.Aina ei tartte olla anteeksi pyytelemässäkään.
Kokemukset ja se miten ne liittyvät todellisuuteen on asia erikseen, eikä siitä ole kysymys ihmisen syntisyydessä. Voidaan todeta ihan ilman mitään kokemista, että tosiasiassa jokainen ihminen on syntinen.
Synnissä ei ole kysymys vain itseään vastaan rikkomisesta, joten itse ei voi antaa rikkomuksia anteeksi, ei sellaisella anteeksiannolla ainakaan ole mitään perusteita. Pitäisi olla suunnaton narsisti kuvitellakseen voivansa itse antaa omia syntejään anteeksi.
Ehkä luulet syntisyyden olevan jokin kokemus, jossa itseä "ruoskitaan" henkisesti ja nöyrrytään ikään kuin vielä pienemmiksi kuin todellisuudessa tässä maailmankaikkeudessa olemme. Kuitenkin se on vain tosiasioiden tunnustamista.
jos olisi olemassa, miten se silloin olisi yliluonnollinen?
Syntiä on se jota joku pitää syntinä, ja se taasen on vain teidän ongelma jotka syntinne keksittekin, siis mitä te pidätte syntinä ei muitten.
Synti käsitettä ei tee epämääräiseksi se, ettet sinä tunne sen sisältöä, siitä huolimatta käsitteen sisältö säilyy samana.
Synti käsite on peräisin Raamatusta ja siellä se myös määritellään. Vaikka käsite olisi vieras, niin sen sisältö on asia joka on nähtävissä jokaisen ihmisen elämässä. Synti on läsnä jokaisen ihmisen elämässä riippumatta siitä ymmärtääkö ihminen itse sitä juuri synti käsitteen kautta.
(kuten huomaat helppo pyytää anteeksi;), mutta en usko perisyntiin. Enkä syntiin muutenkaan.
Kun eläimet tappaa tekeekö ne syntiä, ei.
Kun ihmiset tappaa tekeekö ne syntiä, ei. Ihminen voi olla erittäin julma ja katala mutta se on samanlaista lajikäyttäytymistä kuin eläimilläkin. Hengissä selviytymistä pohjimmiltaan.
Kyllä sitä voi miettiä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään myös siltä kannalta että on saattanut pahoittaa jonkun mielen jne. tai viedä joltain työpaikan jne. Mutta kun en koskaan itse ainakaan suunnittele ns. pahoja tekoja kenenkään pään menoksi ei omatunto pääse kolkuttelemaan.
Jos ajattelisin, että joku ihminen on paha se veisi pohjan koko elämältä. Ajattelen että ihmiset on ehkä vähän yksinkertaisia eläimiä jotka ei tajua omaa parastaan kun pilaavat maapallonkin surutta.
Tulee kyllä mietittyä käyttääkö elämänsä oikein, useinkin. Ja mitä se oikein käyttäminen on ja..
Elias Canetti taisi kirjoittaa että kristinusko on suru uskonto 2000 vuotta on surtu erästä kuollutta miestä jne.Mihin maailma tarvitsee suru uskontoja, kerro? Häpeävätkö ihmiset sitä etteivät ehdi tehdä hyvääkään? Siksikö he ovat synnintunnossaan?
vaikka et osaa edes kirjoittaa sitä oikein!
Ja Raamatusta et löydä täsmällistä määritelmää syntikäsitteelle. Jos sellainen Raamatussa on, niin kaipa ystävällisesti ilmoitat jakeen?
Mesoat? Totean, että synti käsite on peräisin Raamatusta ja määritelty siellä. Synnistä on kerrottu aika selvästi esim. Roomalaiskirjeen 14. luvussa. Se mitä Raamatussa tarkoitetaan synnillä, ei ole mitenkään epäselvää kenellekään joka on Raamattunsa lukenut.
"Elias Canetti taisi kirjoittaa että kristinusko on suru uskonto 2000 vuotta on surtu erästä kuollutta miestä jne.Mihin maailma tarvitsee suru uskontoja, kerro? Häpeävätkö ihmiset sitä etteivät ehdi tehdä hyvääkään? Siksikö he ovat synnintunnossaan?"
En tunnista tuosta kristinuskoa, koska kristityt ovat jo 2000 vuotta iloinneet yhden miehen ylösnousemisesta. Kristityt kyllä myöntävät olevansa syntisiä, rikkoneensa Jumalaa vastaan, mutta ennen kaikkea iloitsevat siitä ettei syntisyyden tarvitse pitää ihmistä erillään Jumalasta, vaan armo on saatavissa Jeesuksen sovituksen perusteella. Armon vastaanottaminen vapauttaa synnistä, ei suinkaan sido synnintuntoon.
syntikäsitystä ainoana oikeana syntikäsitteenä, niin miksi usko kaikkea mitä Raamatussa lukee?
Eniten ihmettelen hihhuleiden suhtautumista niihin UT:n teksteihin, jotka "virallisenkin" totuuden mukaan ovat "tavallisten" ihmisten kirjoittamia ja ristiriidassa evankeliumien Jeesuksen suoriin sitaatteihin.
Vaikka itse en usko sanaakaan evankeliumeista tai "Jeesuksen seuraajien" kirjeistä tms. tuotoksista, niin on sanomattakin selvää, että jos haluaa uskoa Jeesukseen, niin suorat sitaatit Jeesukselta pitäisi olla tärkeämpiä ja vaativat enemmän noudattamista, kuin ns. apostilien henkilökohtaiset mielipiteet.
Törkein tälläinen hihhuleiden Jeesuksen ylikäveleminen on harhainen ja evankeliumien Jeesuksen sanojen vastainen väite, että vanhan liiton lait eivät koskisi kristittyjä. Evankeliumien Jeesus selkokielellä ilmoittaa lakien olevan voimassa. Sitä tosiasiaa ei kukaan kykene ainakaan Raamatulla kumoamaan.
Jos olet niin varmasti tuota mieltä niin kerrotko vielä mikä mielestäsi on vanhan liiton lakia?
Käsite ja asia jota käsitteellä kuvataan eivät ole yksi ja sama. Kieli ei ole todellisuus, jota sanoilla kuvaamme, vaan todellisuuden kuvaamisen väline.
Esimerkiksi siksi?
Kun Paavali nuhteli riitaisia uskovia, hän sanoi:
"Jos te tuolla tavalla toimitte, niin tehän toimitte niin kuin ihmiset!" (vapaa lainaus)
Pitääkö tämän pohjalta vetää tulkinta, että uskovat ei Raamatun mukaan ole ihmisiä?
On ero ihmisellä, jossa ei ole Pyhää Henkeä ja ihmisellä jossa on Pyhä Henki eli Jumalan todellisuus.
Raamattu myös puhuu "luonnollisesta ihmisestä".
Syntiinlangenneen ja synnissä elävän ihmisen, jolla ei yhteyttä Jumalaan ja Hänen luontoaan ole itsessään, luonnollinen olotila on tämä fyysisin aistein koettava pelkästään. Hänen sisäinen henkensä on "kuolleessa" tilassa.
Tällaiselle ihmiselle Jumala on yliluonnollinen.
On myöskin luonnonlakeja, jotka Jumala on asettanut.
Jumalalla, joka ns. luonnonlait on asettanut, on oikeus myös "rikkoa" niitä.
Voidaan tietysti saivarrella onko siinä kyse luonnonlakien rikkomisesta vai jonkin korkeamman lain toteutumisesta jne.
No, ainakin sellaisen ihmisen mielestä joka rakentaa kaiken todellisuuskäsityksensä ja maailmankuvansa tähän fyysiseen todellisuuteen, ja jonka mielestä hengellinenkin täytyisi todistaa fyysisen maailman tutkimuskeinoin (epäloogista!):
on toimintaa joka olisi yliluonnollista ja sen tähden tuollaista toimintaa ei (hänen mielestään) voi olla.
Jumala ei esimerkiksi voi antaa kenellekään "voimaa" kävellä veden päällä, koska se olisi luonnonvastaista ja/tai yliluonnollista. No, eipä tietenkään Jumala sellaista voimaa voi antaa, koska Häntä ei ole. :)
- - -
Kielilläpuhuminen ei ole "luonnollisen ihmisen" toimintaa. Siis: syntiinlankeemuksen tilassa vailla Jumalan Henkeä olevan ihmisen toimintaa.
Jos kielilläpuhuminen sitä olisi, ei siihen mitään hengellisyyttä vaadittaisi, se olisi ihmisen oman sielunvoiman purkauksia ja aivokemiaa tms.
Pyhän Hengen toiminta on Jumalan todellisuutta.
Ja armolahjat ovat Jumalan todellisuuden ilmitulemista ihmisessä. Tämä edellyttää hengellisen tietoisuuden, hengellisen ihmisen heräämistä "eloon" meissä, jolloin ihminen tiedostaa itsensä kokonaisena. Sisäisen olemuksemme kautta meillä on yhteys Jumalaan, ja tämän yhteyden myötä koko ihmisenä olemisemme parhaiten toteutuu.
Tuo on se ulottuvuus, jonka tieteellinen materialismi joko kieltää tai kiertää, varsinkin ateismi. Tietenkin. Jos tuollaisen ulottuvuuden ja olemustason olemassaolo (edes hypoteettisesti) myönnettäisiin, sitten jouduttaisiin myöntämään sekin, että kyllä, mahdollisesti Jumala on - ja jos Jumala (joka on Henki) on olemassa, tuo todellisuus voidaan kohdata lähinnä vain hengellisesti.
Jumalan toiminnan vaikutukset ja seuraukset kyllä sitten näkyvät tässä fyysisessä todellisuudessa. Hän on Jumala arjen keskellä. Oikea kristillisyys ei ole jotakin haahuilua jalat irti maasta, eikä ruumiillisuutemme ole jokin harha, josta pitäisi vapautua (hinduismi, jonka peruslähtökohdat jo ovat väärät, esittää niin).
Mutta ihminen joka ei usko Jumalaan ja vakaumuksellisesti kieltää henkimaailman olemassaolon, selittää luonnollisesti Jumalan toiminnan vaikutukset ja seuraukset joksikin muuksi kuin Jumalan toiminnaksi.
Vaikka tuo toiminta olisi kuinka ilmeistä, ihminen keksii vaikka mitä selityksiä, eikä ota edes huomioon mahdollisuutta että jokin Jumala vaikuttaisi jotain; niinpä tietenkin, koska hän jo ennalta on valinnut uskokseen sen käsityksen, ettei Jumalaa ole. Tämä uskomus on ennakkokäsityksenä kaikessa hänen tulkinnassaan, jolla hän uskonnollista maailmaa tarkastelee ja määrittelee.
Katsellessaan maailmaa vain "luonnollisilla" silmillään hänen näkökykynsä ja mielensä on pimentynyt.
- - -
No niin, onko uskova siis luonnoton ihminen? Yliluonnollinen ihminen?
Ei ole.
Käsitteillä ja kuvilla on aina tietty tarkoitus ja omalla paikallaan ne ovat valaisevia, niiden tarkoitus on ilmaista asioita ja johtaa ihminen asioiden ytimeen - käsitteiden tarkoitus ei koskaan ole että ihminen juuttuisi pelaamaan käsitteillä. Jotkut tosin tuntuvat ajattelevan niin - ja pakenevat todellisuuden kohtaamista saivarteluun sanoista, joilla sitä kuvataan.
Uskova on ihminen joka elää TÄYDESSÄ todellisuudessa. Hän ei tunne tarkalleen tätä täyttä todellisuutta, ei ymmärrä sitä täysin eikä tiedosta kaikkea - jos hän niin tekisi, silloinhan hän olisi Jumala itse. Siksi hänellä voi myös olla vääriä tulkintoja ja erehdyksiä todellisuuden selittämisessä.
Kuitenkin hän saa ELÄÄ tässä todellisuudessa. Kokemukseni on, että mitä syvemmin ihminen tuntee Jeesuksen, mitä riippuvaisempi hän Hänestä on (siis todellisesta Jeesuksesta, ei jostakin uskonnollisesta kuvasta tai käsiterakennelmasta!) sen rikkaammin hän voi todellisesti elää - todellisuudessa johon kuuluu kaikki tämä näkyvä, mutta myös näkymätön maailma.
Yltäkylläinen elämä ja hengellisen todellisuuden rikkaus Kristuksessa, se on yhä syvempi ihmisenä olemisen toteutuminen, johon kuuluu myös armolahjojen todellisuus.
- - -
Se mikä Jumalaa tuntemattomalle ihmiselle on luonnotonta ja/tai yliluonnollista, on uskovalle luonnollista: meille Jumala ei ole luonnoton Jumala, ja yliluonnollinen toimintakin on luonnollista sikäli, että se on aivan luonnollista Jumalan toimintaa!
Itse en kovin usein edes käytä sanaa yliluonnollinen. Kun sanan merkityssisältö oikein ymmärretään, se on paikallaan, ja mehän tarkoitamme tuolla sanalla yleensä sellaista toimintaa ja tapahtumista, joka ei ole ihmisen aikaansaatavissa. Mutta sana voi myös viedä harhaan. Niinkuin sinun kohdallasi näköjään on käynyt? :)
Tai sitten olet niitä jotka haluavat vain itsepintaisesti vängätä ja naureskella toisille omissa "uskonnollisissa" varmuuksissaan? :)
Ihmisinä olemme kuitenkin kaikki yhtä arvokkaita enkä ajattele olevani sinua parempi. Jumalan tunteminen on armoa.
Etsitään todellisuutta rehellisesti?
Vielä tähän lyhyen kirjoitukseni loppuun:
Olen monasti sanonut meistä uskovista, että jospa me enemmän ihmettelisimme Jeesuksen Kristuksen sovintotyötä ja Hänen rakkauttaan, joka on ainoa tosi ihme, niin monet sellaiset asiat joita tapaamme ihmetellä, toteutuisivat aivan luonnostaan. Onhan vain luonnollista että rakkauden Jumala ilmaisee itseään kansansa keskellä. :)))
Ihme ei niinkään ole se että joku puhuu kielillä, paranee Jumalan kosketuksesta tms.
Ihme on Jumalan suuri rakkaus Golgatan ristillä, ansaitsematon armo.
Eräs kristitty kirjailija kirjoitti, että jos vaadit sikaa istumaan puussa ja livertämään kuin leivonen, se vain röhkii. Mitä enemmän vaatimuksillasi sitä piiskaat, sen surkeammin se röhkii. Sian luonnollinen olotila on sikolätti ja kurarapakko. Linnun luonnollinen olotila on istua puussa ja livertää.
Kristitty on sika joka on saanut sisimpäänsä (kristillistä terminologiaa käyttääkseni: uudestisyntymän kautta) linnun luonnon, jonka mukaisesti hänelle nyt on luonnollista istua puussa ja livertää.
Ihmeiden ihme! Puussa livertävä possu! Se on Jumalan luonnollisuutta ihmisten maailmassa.
Hahaa, kuinkas nyt suu pannaan.
Raamatun vaatimusten asettaminen uskonnollisena ikeenä uudestisyntymättömän ihmisen noudatettaviksi, tai että uskovina yritämme noudattaa jumalallisen todellisuuden henkeä sielun ponnistuksin ja lihan teoin, on yhtä kuin yrittäisi opettaa sikaa lentämään tai istumaan puussa visertäen.
Uusi luonto tarvitaan.
Pusuja!
eiks tää armo ole vähän sama kun, että saa ´myönteistä palautetta´ tai että on sopusoinnussa elämän kanssa, itsensä ja muiden kanssa ja elämä resonoi.
En vaan ymmärrä miksi pitäisi 1.ensin uskoa että on paha 2.sitten saada se pahuus anteeksi ja 3. vasta sitten madollisesti saa ns ´myönteistä palautetta´ eli ´armoa´.
Mä vaan etenen ´armoon´ ilman välivaiheita.
En ollenkaan tajua miks pitäs edetä pitemmän kaavan mukaan kun lyhyt kaavakin pelaa ihan hyvin ilman taivaallisia apujoukkoja.
Eikä tämä tarkoita etteikö asioita olisi mietitty.
Siks toiseks en tajuu miks kenenkään kuolema lunastaisi mua mitenkään. Kaikki on ok näinkin.
ymmärtänyt koko kysymystä mutta ei se mitään, sikaa syödään jouluna kuitenkin vaikkei se puussa visertäisikään.
Joskus tuntuu kun teidän juttuja lukee että "Pyhä Henki" teissä uskovaisissa tarkottaa samaa kuin sekopää, sen verran sekopäisiä ne silloin ovat.
No huume kuin huume kyllähän se pään sekoittaa.
Kyllähän käsite on selvä.
Käsitän että mitä tarkoitetaan Lumikilla, Saunatontulla, Noita -Akalla ja Heli-keijulla mutta en silti "käsitä", eli pidä niitä muina kuin satuolentoina.
Lapsi joka uskoo niihin voi jopa pitää niitä todellisina olioina.
Sinä saatat uskoa synteihisi, mutta mitä sinä saatat pitää syntinä voi minusta olla aivan normaalia ihmisen toimintaa.
Käsitätkös sen, vaikka kuinka pitäisit satuolentoja todellisena ja minä en, emme silloin pidä käsitettä sisällöltään samana.
Sinä käsittäisit nuo olennot todellisina ja minä satuolentoina.
tappamaan homot, ei-neitseet morsiamet ja vaimon kuukautisten aikaan sekstaavat pariskunnat.
saattavat olla sieltä peräisin.....
Korjatkoon joku jos olen väärässä.
Ensin hihhulit väittävät, että vanha liitto ei ole voimassa, ja siksi ei enää tarvitse noudattaa vanhan liiton määräyksiä. Hetken päästä samat hihhulit vetoavat 10 käskyyn. Hihhuleilla on logiikka hukassa perusteellisesti.
Että sinä sentään ymmärsit vastauksen.
Halauksia!
Älä saa ruotoja kurkkuun. Kinkusta.
Nyt on huomautettava, että kirjoituksesihan koski vain heteroita. Eikö niin?
Homothan ei saa osakseen ansaitsematonta armoa, vaan heidän on tehtävä teko: luovuttava homoudesta. Heterot sen sijaan saa ansaitsemattoman armon, eikä he pelastu tekojen kautta.
Mutta homot pelastuvat vain teon kautta ja vasta sitten saavat armon.
homothan eivät ihan varmasti pelastu.
Muslimien suhteen saattaa olla sama juttu.
Täss on armo joka me saamme kuvattu!
Jos antaudumme Jeesukselle me uskixset. Muut ajattelen ei oikein siihen oo voima!
Luuk. 18:13
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Room. 9:15
Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
Room. 9:16
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Room. 9:18
Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Siunaá teit kaikki rakkaat armoon! : )