Joh. 3:18
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, ON JO TUOMITTU, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
Tuomio on siis jo meissä.
Raamattu sanoo synnin palkka ON KUOLEMA.
Joh. 3:36
Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, ON JO TUOMITTU, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
Tuomio on siis jo meissä.
Raamattu sanoo synnin palkka ON KUOLEMA.
Joh. 3:36
Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Hauskaa lukea joskus jotakin viisastakin viestiä täällä.
Jumala puhuttelee omansa; Ilm 3:18-19.
Jokainen joka on joskus uskonratkaisunsa tehnyt ei voi väittää etteikö Jumala olisi itse ihmiseen ollut vaikuttamassa ihmisen ratkaisuissa silloin kun ihminen on esim. kiusattu tai langennut tai tarvitsee jotakin muuta uskonsa eteen.
Jumala ei jätä ihmistä puhuttelematta, kannustamatta ja moittimatta- ainokaistakaan joka on uskonratkaisunsa tehnyt joskus.
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3.2
Ihminen joka ei usko Jumalaan johtuu tietenkin siitä ettei ole koskaan herkistynyt ajattelemaan Jumalan kutsua -kun ihminen ajattelee jotakin synnistä, uskonelämästä, taivaallisista- Kun ihminen torjuu päättäväisesti ei tietenkään voi lisää saada.
Ei väkisin rakkautta tuputeta ollakseen rakkautta.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Mitä nyt jälleen J Laurila yrittää selittää jonkun "Jumalan" kutsua ajattelemaan herkistynyt? Ja ihminen joka ei usko "Jumalaan" siitä syystä ei usko "jumalaan"! Ja sitten Jari lisää: Kun ihminen torjuu päättäväisesti ei tietenkään voi lisää saada. Ei väkisin rakkautta tuputeta ollakseen rakkautta. Mitä sinä jari loppujen lopuksi oikein meinaat sanoa noilla, noilla minulle ainakin käsiittämättömillä ympäri-pyörivillä epämääräisillä lauseillasi, sillä en oikein tietä miten ne yhdistetään sanomaasi tai sanomattomuuteesi; no olkoon!!
Hei!
Jaaha, yritän selittää, mutta Sinun pitää lukea Raamatun jakeet;
Jumala kutsuu Henkensä ja Jeesuksen Kristuksen kautta ikuiseen elämään (Jes 1:18, Ilm 22:17, 2 Piet 1:3, Room 1:6) Raamatun evankeliumin kautta Jumala kutsuu ihmistä, (2 Tess 2:14) ja myös luomakunnan ja palvelijoittensa kautta. (2 Kor 5:20, Ps 19:2-5, Jer 35:15)
Jeesus kutsuu armahtavasti kaikkia ihmisiä, että yksilöinä anteeksiantamukseen, (Jes 1:18, Joh 6:35) elävän veden lähteelle, ja Jumalan valtakuntaan. (Joh 7:37-39, Luuk 14:16-24) Kutsun vastaanottaneilla on siunaus ja heidät vanhurskautetaan. (Room 8:30)
Monet ihmiset jättävät kutsun eivätkä huoli armoa omakseen. Silloin ihminen pilkkaa Pyhää Henkeä ja ihmisen paatumus syvenee. (Matt 12:31) Nämä ihmiset jos he eivät koskaan käänny, tuomitaan ja hylätään lopullisesti. (Joh 12:48, Snl 1:24-33)
Armon halveksijat saavat rangaistuksensa ajan lopussa ja heidät tuomitaan. (Apt 28:24-28, Jer 6:13-19)
Älä hylkää Jumalan kutsua joka on armosta, taivaallinen ja pyhä. (Gal 1:15, Hebr 3:1, 2 Tim 1:9, Joh 15:4)
Jumala kutsuu Sinua pois pimeydestä ja saatanan vallasta valoon (1 Piet 2:9, Apt 26:18)
Ajattele näitä suuria lahjoja. Sinut on kutsuttu suuressa rakkaudessa Jumalan valtakuntaan itse Pyhän Jumalan luo. Jumala kutsuu pelastukseen, vapautukseen ja pyhitykseen (2 Tess 2:13-14, Gal 5:13, 1 Tess 4:7)
Sinut on kutsuttu Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, rauhaan ja kirkkauteen.
1 Kor 1:9, 2 Tess 2:14, 1 Piet 5:10, Kol 3:15.
Jumala antoi rakkauden vuoksi kaikille luoduilleen- enkeleilleenkin vapauden valita. Osa enkelijoukosta lankesi Luciferin johdolla pois Jumalan tahdosta. Langenneita enkeleitä kutsutaan demoneiksi ja pahoiksi hengiksi. (Juud 6, 2 Piet 2:4, Ilm 12:7-8-9, Hes 28:13-19)
Mitä enemmän vastustamme Pyhää Henkeä sen kauemmaksi ajaudumme hyvästä paimenesta. Lopulta Hyvän Paimenen (Joh 10:14-15, Matt 25:32-33) ääni voi lakata kokonaan kuulumasta.
”Te niskuroijat sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä- niin kuin teidän isänne, niin myös te!” Apt 7:51.
Ihminen voi tilapäisesti tai toistuvasti pilkata Pyhää Henkeä. Jos paatumuksen tilasta ei tehdä parannusta ihminen jää synteihinsä. (Luuk 12:8-10)
Joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.” (Luuk 12:9)
Jeesuksessa on vapautus kiusauksista ilo, rauha ja onni. Armollinen Vapahtaja pyytää luokseen kaikki ahdistuneet, uupuneet, masentuneet ja synnin tuskassa kamppailevat.
“Tulkaa minun luokseni, te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt 11:28) (Matt 11:25-30)
Ihminen voi iloita parannuksenteossa ja antaa evankeliumin ilon voittaa. Ihminen saa levon Herrassa.
”Iloitkoot kaikki jotka Sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa. Sinä suojelet niitä jotka rakastavat Sinua, Sinä olet heidän ilonsa lähde. Sinä Herra annat siunauksesi vanhurskaalle, Sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.” (Ps 5:12-13)
Ihmisen viiletessä uskossa samalla loittonee Herrasta. (Ilm 3:14-21)
Joka uskossa voittaa on Jumalan lapsi ja saa elämän kruunun. Hän saa syödä Jumalan puutarhassa. (Ilm 2:7, Hebr 12:14)
Jeesus pyytää: "Tulkaa minun luokseni työn ja kuormien uuvuttamat." Matt 11:28-30;
"Kuormien uuvuttamat" tarkoittaa nykykielellä: bourn outia, masennusta ja synnin taakkaa.
"Minä annan teille levon." Jeesuksessa on lepo, rauha ja pelastusvarmuus.
> Joh 14 luku.
Uuden liiton uskovan etuoikeus on että Jumala itse antaa oman henkensä voiman eikä jätä ihmistä yksin kamppailemaan. >>> Hebr 8:10, 10:12-18, (Hes 36:25-27, Jer 31:31-33)
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Niin? Silti Paavali puhuu myös tulevasta tuomiosta, kuten moni muukin Raamatun teksti.
Juuri noinhan tuo Raamatun mukaan menee. Jeesus sanoo että Hän tuntee omansa, ja Hän on tuntenut omansa ennen maailman perustamista ja heidän nimensä on kirjoitettu Teurastetun Karitsan Elämän Kirjaan.
Kun Jeesus kuvailee viimeistä tuomiota, tuossa kuvauksessakin tulee selkeästi ilmi että Hän vain EROTTELEE toiset toisista, ei siinä mitään "oikeudenkäyntiä" kuvata. Ihmiset molemmin puolin tuossa hieman itsekin ihmettelevät miksi ovat sille puolelle joutuneet, ja Jeesus kertoo heille syyn. Ei tuollainen ole mikään maallisen kaltainen "oikeudenkäynti".
Näin ollen, ne jotka eivät usko Häneen, on todellakin jo tuomittu. "Viimeinen tuomio" ei ole arpomistilaisuus jossa pohdittaisiin hyviä tai huonoja tekoja, vaan tuon jo kauan sitten langetetun tuomion julkistustilaisuus ja rangaistuksen toimeenpanoon ryhtyminen.
Minkälainen käsitys ihmisellä on "Jumalastaan, ja millätavalla hän elämässään palvelee Jumalaansa? Jos hän näihin kaikkiin Jumalaansa koskeviin eriominaisuuksissa ilmeneviin kysymyksiinvastaa, niin silloin me tunnemme hänen uskontonsa ja hänen "Jumalansa" ja hänet itsensä. Eli sano minkälainen sinun Jumalasi on 'minulle', niin minä sanon minkälainen sinä olet. Se ihminen jolla on hämärät käsitykset Jumalastaan, hän hämärästi tuntee hän hämärästi tuntee myös itsensä! Jos kerran nykyajan vaatimus yleensäkin on, ja kulkee siihen suuntaan, että ihmisen tulee oppia tuntemaan itsensä, - niin ainoastaan siinä määrin hän oppii tuntemaan "Jumalaansa" mtös ja päin vastoin, sillä niin erottomassa yhteydessä he ovat keskenään - siis ihmisen "Jumala ja hänen sisin -itsensä. Ei ihmisen tarvitse ponnistaa aivojaan ylivoimaisesti ymmärtääkseen, että tämä on suuren ja käsittämättömän elämän ilmentymää: ja hyvin kaukana siitä, että hän olisi luonut tätä elämää, päin vastoin hänkin on sen sen ELÄMÄN* luoma, miksi Hän näin ollen kutsuisi tätä elämää "Jumalliseksi" ja kunnioittaisi sitä Jumalallisena? -Koska sillä nimellä hän kuvaa sen valtaa ja mahtavuutta, sen korkeutta ja syvyyttä,- verraten sitä omaan mitättömyyteensä...Ilmenneessä elämässä aine ja Henki; ja näiden välillä vallitsee ikuinen taistelu: Eli HYVÄN ja pahan välinen taistelu, t6oisin sanoen, sen jota kutsutaan "Jumalaksi" ja sen jota kutsutaan Saatanaksi, paholaiseksi ja vaikka miksi piruksi. Joka kuitenkin on meidän oman alhaisemman minämme itsekäs, ahne ,kunnian himoinen, ja vihan täyttämä lihallinen minämme. Näiden kahden välillä käymme yksityisinä henkinä ja persoonina hyvän ja pahan välist taistelua, joten ei siinä välipäitä tarvita ohjedlmoimaan oppiensa käyttöä!
Mielenkiintoista filosofista pohdiskelua sinänsä tuo ajatuksesi siitä että ihmisen voisi tuntea sen perusteella miten hän näkee Jumalansa.
Minä näen Jumalan olevan pitkälti hyvän vanhemman kaltainen - siis sellaisen jota me voisimme pitää jopa "ideaalisena" vanhempana nuorelle. Tällainen vanhempi antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta silti rakastaa lastansa; antaa kaikki eväät elämään muttei pakota noudattamaan tahtoaan; ja vaikka lapsi ei halua seurata vanhempansa ohjeita, silti sallii hänen tehdä omat päätöksensä, koska on tälle päätösvallan antanut.
Tämä vanhempi myös surullisena katsoo kun hänen oma lapsensa kulkee kohti sitä, minkä vanhempi näkee lapsen oman edun vastaiseksi, varmaksi epäonnistumiseksi, kärsimykseksi tai jopa tuhoksi.
Minun Jumalani ei haluaisi kenenkään joutuvan tuolle tielle, mutta Hän on antanut meille myös vallan päättää itse, seuraammeko Hänen ohjeitaan vai valitsemmeko seurata sen viitoittamaa tietä, joka haluaa ihmisten kokevan saman itsetuhoisen ylpeyden tien jota itse kulki ja sinetöi kohtalonsa.
Jumala on Rakkaus. Sellaisena tunnen Hänet, ja sanani eivät riitä kuvaamaan Häntä. Mutta olisi väärin väittää että siksi että tunnen Hänet, minä olisin mitään lähelläkään sellaista mitä Hän on. Mielestäni juuri päinvastoin - koska näen sen miten hyvä Hän on, haluan että minä vähenen ja Hän saisi kasvaa; että voisin elää Hänelle. Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää.