Lätinä 5%:n työajan palkattoman jatkamisen merkityksestä tuottavuusloikkana on täyttä potaskaa!
Työajan palkattoman jatkamisen merkitys tuotteen kustannuksiin riippuu kustannusrakenteesta.
-20% on eräs taso jolloin em. palkkojen pienennys merkitsisi 1%:n suuruista kilpailuetua. Onko merkitystä?
Kyse on kaiken lisäksi kannattavuudesta eikä tuottavuudesta. Hra "prosessikaavio" saisi perehtyä perusasioihin!
Epäilen vahvasti tuon 5%:n jatkamisen todellista hyötysuhdetta. Ei toteutuisi täysimittaisena. Vaikutus saattaisi olla jopa päin vastainen.
Ratkaisevaa on työajan käytön tehokkuus. Enemmän tai vähemmän hupenee aikaa ja energiaa muuhun kuin varsinaista tehtävää edistävään touhuun.
Kyse ei ole tekijöiden laiskuudesta tai pahansuopaisuudesta vaan töiden kehnosta organisoinnista joka on täysin työnantajan vastuulla.
Tätä ei kohenneta millään palkanalennusjipolla.
Työnantajien piirissä yleisesti esiintyvän palkollisten "nenästäkänntämismentalitettin" asemesta tulisi pyrkiä yhteistuumaiseen toimintojen kehittämiseen.
Ennen eläköitymistäni ehdin toimimaan työnantajan edustajana 7:ssä useampaa toimialaa edustavassa yrityksessä sekä sen jälkeen askaroin konsulttina 10 toimeksiantoa alueena kustannusstandardit, tuottavuus ja toiminnan ohjaus.
Nykymeno surettaa!
Työajan palkattoman jatkamisen merkitys tuotteen kustannuksiin riippuu kustannusrakenteesta.
-20% on eräs taso jolloin em. palkkojen pienennys merkitsisi 1%:n suuruista kilpailuetua. Onko merkitystä?
Kyse on kaiken lisäksi kannattavuudesta eikä tuottavuudesta. Hra "prosessikaavio" saisi perehtyä perusasioihin!
Epäilen vahvasti tuon 5%:n jatkamisen todellista hyötysuhdetta. Ei toteutuisi täysimittaisena. Vaikutus saattaisi olla jopa päin vastainen.
Ratkaisevaa on työajan käytön tehokkuus. Enemmän tai vähemmän hupenee aikaa ja energiaa muuhun kuin varsinaista tehtävää edistävään touhuun.
Kyse ei ole tekijöiden laiskuudesta tai pahansuopaisuudesta vaan töiden kehnosta organisoinnista joka on täysin työnantajan vastuulla.
Tätä ei kohenneta millään palkanalennusjipolla.
Työnantajien piirissä yleisesti esiintyvän palkollisten "nenästäkänntämismentalitettin" asemesta tulisi pyrkiä yhteistuumaiseen toimintojen kehittämiseen.
Ennen eläköitymistäni ehdin toimimaan työnantajan edustajana 7:ssä useampaa toimialaa edustavassa yrityksessä sekä sen jälkeen askaroin konsulttina 10 toimeksiantoa alueena kustannusstandardit, tuottavuus ja toiminnan ohjaus.
Nykymeno surettaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
En kyseenalaista esitystäsi täysin, mutta et ihan kokonaisuutta näe huolimatta laajasta taustastasi.
Ensiksi:
Vientiyrityksen tuotteen ja erityisesti palvelun palkkakustannus on se johon monesti voidaan vain vaikuttaa kun puhutaan kansainvälisestä kilpailusta. Kuljetuskustannukset ovat lähtökohtaisesti korkeammat kun päävientimaihin viedään. Talvi ja yhteiskunnan kustannukset korkeammalla jne. Raaka-ainekustannuksissa voidaan joissakin olla parempia, esim. puu, mutta monessa materiaalissa usein hävitään esim. pienten ostovolyymien takia ja raaka-aineiden kuljetuskustannusten takia.
Toiseksi:
Sen lisäksi yrityksen ostamat raaka-aineet ja palvelut oman tuotteen tekemiseksi sisältävät palkkakustannuksia ja jopa monikertoina. Nämä eivät tietenkään näy tuotetta valmistavan yrityksen palkkakuluissa, mutta alentavat alentuessaan lopputuotteen valmistuskustannusta.
Kolmanneksi:
Palkkakustannusten alentaminen liittyy myös kunta- ja valtiosektorin työntekijöihin. Näin alennetaan kokonaisverotaakkaa ja vaikutetaan positiivisesti työantajamaksuihin ja toki tehdään liikkumavaraa, kun haetaan tulosta yrityksen omistajille verotushuomioiden.
Eli olet mielestäni laskelmiesi kanssa väärässä. Työnantajan kokonaiskuluja tulee saada alas ja se tapahtuu monella tavalla. Kuitenkin palkat on yksi ja muut työnantajakustannukset merkittävä osa.
Olet oikeassa mutta keskityin itse ainoastaan tuohon mainostettuun "tuottavuusloikkaan" joka pitäisi saavuttaa palkattomalla lisätyöAJALLA.
Palkkakustannukset, kuten verotkin, kertautuvat eri vaiheissa, mutta yleisölle on, ilman laskelmia tyrkytetty tuota 5%:a autuaana lääkkeenä.
Mutta käsitteet tuottavuus ja kannattavuus ovat päättäjillä täysin sekaisin.
Niihin vaikuttavat, palkkakustannusten lisäksi, myös muut tuotannon tekijät, rahoituksesta raaka-aineisiin.
Miniesimerkkinä tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä voi mainita vaikkapa jonkin verran tekniikkaa sisältävän tuotteen. Ko. tuotteen rakenteen suunnittelussa lyödään lukkoon sen valmistusvaihtoehtojen tuottavuusraamit.
Tarvittavan työn määrä ja vaadittu koulutus, työn vaiheistus, raaka-aine ja hävikki, alihankinnat, tarvittavat koneet ja työvälineet jne. jne.
"Projektikaavioukko" ja muutkin poliitikot käsittelevät asiaa kuin esikouluikäinen lapsi leikkiautoa hiekkalaatikolla.
Edelleenkin. Vastuu on työnantajilla. Nykyinen tilanne on merkki kyvyttömästä johtamisesta.
Paskakokkareet kelluvat edelleenkin!
Tehokkain yrityksiä helpottava loikka olisi alentaa niitä työnteon sivukuluja, näin työntekijöiden käteenjäävät palkat pysyisivät ennallaan mutta työnantajan maksamat palkkakustannukset laskisivat. Yleistä verotaakkaa olisi ehdottoman tärkeää saada laskettua myös, pärjää ne muutkin maat vähemmällä verotuksella, miksei Suomikin?
Nämä ehdotukset ovat täysin poliitikkojen käsissä ja jos halutaan se 5% loikka, poliitikot voivat sen saada aikaan pelkästään näitä kahta asiaa säätämällä. Miksei tätä edes harkita?
Eräässä yrityksessä alettiin kiinittään huomio tuotteen jalostukseen käytettyyn aikaan. tehtiin tutkimus tuottavuudesta, ainoastaan suoraan tuotantoon käytettiin aikaa 10-15% ja konttorissa 1%, kaikki muu työajasta oli sitä hukkaikaa. Tämän jälkeen alettiin suunnitelemaan tuotanto uuteen uskoon. Ennen oli samaan tuotteeseen käytetty aikaa yli 160 tuntia. Kun järjestystä parannettiin päästiin alle 70 tunnin, eli noin 100 tuntia oli sitä turhaa työtä. Silloin elettiin 1990 lukua, nyt en tiedä miten asiat siellä on. Tämä kertoo että mistä pitää hakea sitä kustannustehokkuutta.
Myös se että ei haluta tehdä minkäänlaisia investointeja, aiheuttaa tehottomuutta yrityksissä kun ei uusita loppuunpoljettuja koneita ja laitteita.
Vaikka korot ovat ennätysalhaiset niin ei investoida uusiin ja tehokkaampiin koneisiin, kyllä pitää ihmetellä että mitä helvettiä?!
Koska sijoittaminen Suomeen ei nykyoloissa kannata. Ehkä sitten kannattaisi, jos yritys tuottaisi sen prosentin verran enemmän. Joissakin tapauksissa varmasti näin.
Tosin perjantaiksi suunnitellut lakot tuskin lisäävät sijoittajien halukkuutta antaa rahansa tällaisen porukan panttivangiksi.
Jos minä olisin yrittäjä niin kaikkein viimeiseksi minä sijoittajilta rahaa pyytäisin, tavallisella pankkilainalla rahoittaisin koneiden uusimista kun kerran korot ovat ennätysalhaalla.
Tottakai se tuottavuus kohoaisi paremmilla koneilla kuin ikivanhat epäluotettavat paskat!
Myös turhanpäiväinen työntekijöiden simputus ja pomotus vie työtehoa, se pitäisi vaan uskoa että työntekijä monesti tietää itse parhaiten miten työ sujuu kaikkein nopeiten ja parannus- / kehitysehdotusten tekemiseen pitäisi olla matala kynnys eikä jonkin vaikean byrokraattisen systeemin takana. 70-lukulainen management by perkele ei kertakaikkiaan toimi, uskokaa jo viimeistään nyt se!!
Ei voi muuta sanoa, että varsinainen kusiaivo ruikuttaja on aloittaja. Että oikein työnjohdon syy huono töiden organisointi hahhahahhahhahah . Aloittajalle pitäisi olla varmaan oma työnjohtaja.. pyyhkisi paskaisen perseen vessassa, muistuttaisi arvon herra ruikuttajaa, että nyt saisi jo vihdoinkin lopettaa sen taukonsa.. kyllä.. kyllä herrä ryikyttäjä.. kaikki muut on jo töidensä parissa, ette ole ensimmäinen.. ette joudu palkatonta työtä tekemään..
Tissiä imemään tuollainen saatanan ruikuttaja joutaa. Elätti sinä olet, maksoi sen sitten se tai tuo. Kerta kaikkiaan säälittävä ruikku!
"Epäilen vahvasti tuon 5%:n jatkamisen todellista hyötysuhdetta. Ei toteutuisi täysimittaisena. Vaikutus saattaisi olla jopa päin vastainen."
Sillä olisi jo taloudellista vaikutusta, jos lauantai otettaisinn takaisin työ-ja koulupäiväksi 1960-luvun tyyliin.
Eräs nettiystäväni Kiinasta Tekee 10-14 tuntisia työpäiviä ja ja hänellä on 2 vapaapäivää kuukaudessa.
On selvää, että Suomi ei voi kilpailla tuottavuudessa tällaisia maita vastaan, joissa kunnioitetaan työtä ja sitää tehdään rivakasti. Kiinan valuuttavaranto on nykyään maailman suurin, joskin sen käyttöä on kritisoitu ankarasti. Kiinalla olisi varaa auttaa hädänalaisia ihmisiä laajalla maaseudulla, mutta tämä ei sovi kommunistis-kapitalistiseen ajatteluun.
Lisäksi Venäjä on alkanut Putinin johdolla neuvotellen lähestyä Kiinaa hakien taloudellista yhteistyötä Kiinan kanssa. Venäjän ja Kiinan hyvin toteutunut taloudellinen yhteistyö merkitsisi Euroopan Unionin ja jopa USA:n jäämistä kääpiövaltioiksi taloudellisessa mielessä.