kaikki muuttuu liian nopeaan,
en minkään nää olevan ennallaan.
liian kauan suljetuin silmin,
totuus iskee myrskynä kasvoihin.
hetken poissa,
kaikki mennyttä.
uusi aika,
ei mitään jäljellä.
haikeus hallitsee,
silmiini kyyneleet.
uuden alun edessäni,
hetken mietin menneisyyttäni.
vain yhden toivoin muuttuvan,
sen ainoan nään vain paikallaan.
tuoko tämä muutos luoksein sen unelman,
vai viekö sen viimeisenkin pisaran.
vaik kaikki muu muuttuu,
yksi silti vielä puuttuu.
tämä kai ainiaan jatkuu,
tyhjältä muu tuntuu.
onni koittaa mua saavuttaa,
en silti sitä löydä kuitenkaan.
luulin voin tämän viimein ohittaa,
silti se jatkuu, jatkuu vaan.
tämä muutos mut hajottaa,
vaikka monet arvet parantaa.
eikö koskaan löydä tietä onnelaan,
jossa voisi viimein olla tasapainossa.
sinusta vain loittonen,
ei auta se vaikka niin luulen.
ehkä kerran vielä tunnen,
tämän menneeseen kuuluvan,
silti odotan, odotan.
en minkään nää olevan ennallaan.
liian kauan suljetuin silmin,
totuus iskee myrskynä kasvoihin.
hetken poissa,
kaikki mennyttä.
uusi aika,
ei mitään jäljellä.
haikeus hallitsee,
silmiini kyyneleet.
uuden alun edessäni,
hetken mietin menneisyyttäni.
vain yhden toivoin muuttuvan,
sen ainoan nään vain paikallaan.
tuoko tämä muutos luoksein sen unelman,
vai viekö sen viimeisenkin pisaran.
vaik kaikki muu muuttuu,
yksi silti vielä puuttuu.
tämä kai ainiaan jatkuu,
tyhjältä muu tuntuu.
onni koittaa mua saavuttaa,
en silti sitä löydä kuitenkaan.
luulin voin tämän viimein ohittaa,
silti se jatkuu, jatkuu vaan.
tämä muutos mut hajottaa,
vaikka monet arvet parantaa.
eikö koskaan löydä tietä onnelaan,
jossa voisi viimein olla tasapainossa.
sinusta vain loittonen,
ei auta se vaikka niin luulen.
ehkä kerran vielä tunnen,
tämän menneeseen kuuluvan,
silti odotan, odotan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mä oon koht ihan kypsä näihi sun runoihis