vaikka tällä palstalla esim. tähän tapaan väitetäänkin:
"Kyllä Ateismi on huomattavasti hyväksyvämpi ja laajakatseisempi kun Kristinusko..."
Ateisimihan on vain uskon puutetta korkeampaan voimaan (voimiin).
Maailmankatsomus on sitten jotain muuta ja niitä on sitten koko kirjo satanismista erilaisiin humanistisiin koulukuntiin ja välinpitämättömiäkin on koko joukko.
"Kyllä Ateismi on huomattavasti hyväksyvämpi ja laajakatseisempi kun Kristinusko..."
Ateisimihan on vain uskon puutetta korkeampaan voimaan (voimiin).
Maailmankatsomus on sitten jotain muuta ja niitä on sitten koko kirjo satanismista erilaisiin humanistisiin koulukuntiin ja välinpitämättömiäkin on koko joukko.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Aivan oikein asiallisesti, tuota määritelmälausetta voisi tosin vähän hioa.
Kyllähän minäkin olen ateismia ajatellut ihan maailmankatsomuksena, mutta, mutta ...
Jos joltakin ihmiseltä puuttuu maailmankatsomus, onko hän heti automaattisesti ateisti?
"Jos joltakin ihmiseltä puuttuu maailmankatsomus, onko hän heti automaattisesti ateisti?"
ei keneltäkään puutu maailmankatsomusta vaan jonkinlainen on jokaisella.
>> Jos joltakin ihmiseltä puuttuu maailmankatsomus, onko hän heti automaattisesti ateisti? >>
Ei ollenkaan. Tavallisesti on kysymyksessä henkilö joka ei halua tuoda julki omaa 'maailmankatsomustaan', koska tietää että ei pysty sitä perustelemaan. Monet heistä käyttävät paljon aikaa virheiden etsimiseen toisten ajatuksista, oman epävarmuutensa peittämiseksi.
En halua olla pahantahtoinen, mutta seuraava ajatussarja tuli mieleeni:
1. "ei keneltäkään puutu maailmankatsomusta vaan jonkinlainen on jokaisella." (by mellan-öl)
2. ei keneltäkään puutu uskomuksia vaan jonkinlaisia on jokaisella.
3. ei keneltäkään puutu uskoa vaan jokainen uskoo johonkin.
4. ei keneltäkään puutu jumalaa vaan jokaisella on omansa.
Johonkinhan tuohon olisi raja varmaan vedettävä, muutoin ateismi=uskonto.
se raja tulee 3 ja 4 väliin, kun siinä uskotaan tietoisesti korkeimpiin voimiin. noissa muissa saattaa olla samaa mutta tiedostamatta
vaikka kyllä ateismi on monelle uskonto, vaikka se pitäisi olla vain uskon puutetta.
uskonnoksi se muuttuu, kun ruvetaan väittelemään jumalan olemassaolosta.
elävätkö ateistit maailmankatsomuksellisessa (arvo)tyhjiössä?
...aivot ja opettele lukemaan....
kun minä justiin yritin sanoa, ettei ateismi vielä kerro muuta kuin, että jumalat ei katsomusta jarruta.
ei arvotyhjiötä ole kenelläkään ihmisellä.
"Ateisimihan on vain uskon puutetta korkeampaan voimaan (voimiin)."
Minä en usko Jumalaan. Se ei tarkoita, että minä kieltäisin Jumalan, tai hylkäisin Jumalan, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti, etten usko Jumalan olemassaoloon. Ei ole mitään "kieltämistä", "hylkäämistä", tai "puutetta". Uskovaisille tämä tosin tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää.
ei se puhdas uskon puuttuminen ole mitenkään vaikea uskovaisen ymmärtää.
Vaikeaksi tekee se ylimielinen "minä tiedän paremmin, uskovaiset on hörhöjä"-asenne jota sinäkin kohtuudella viljelet satanismi-palstalla
Kieltämättä näinkin. Itse puhun ateismista maailmankatsomuksena, mutta tarkemmin ajatellen se ei selitä yhtään sen enempää on teismi selittää siitä, mihin teisti uskoo. Erilaisia ateistisia ja teistisiä maailmankäsityksiä on koko liuta. Lähinnä ateismi tahtoo kertoa siitä maailmankatsomuksesta vain sen, kuuluuko siihen jumalia vai ei.
Minä itse näen ateismin maailmankatsomuksellisena komponenttina. Ateismi ei ole tarpeeksi laaja ollakseen oma maailmankatsomuksensa, mutta ateismin voi liittää moniin muihin maailmankatsomuksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000005737322
Se ettei ateilti perusta elämän perusasioita yliluonnolliseen, kuten Jumalaan/jumaliin, ei vielä kerro paljoakaan hänen maailmankatsomuksestaan. Kyllä ateistien maailmankatsomuksia löytyy aikamoinen kirjo.
Puutteesta ei silti edelleenkän ole kyse.
Mitä tarkoitat kun sanot ettei kyse ole puutteesta? Sillä hyvinuseinhan ateismin kohdalla puhutaan juuri jumaluskon puutteesta. Suurin osa ateisteista ei kiellä jumalan olemassaolon mahdollisuutta, mutta pitävät tätä epätodennäköisenä.
"Sillä hyvinuseinhan ateismin kohdalla puhutaan juuri jumaluskon puutteesta. "
Puute, eli vajaus jostakin. Tuo on ihan näkökanta kysymys, jos uskoo jumalaan, voi varmaankin helposti ajatella että toiselta tämä puuttuu. Itseltäni ei silti puutu mitään, ts. ei ole mitään vajautta joka pitäisi täyttää.
Melko usein kumminkin törmää uskoviin ihmisiin jotka koittavat täyttää tuon olemattoman aukon tuputtamalla uskoaan. Eli voin kuvitella että näiden tuputtajien mielestä minulta puuttuisi jotain. Ei puutu.
Uskon puutteesta puhutaan usein ateistien keskuudessa, koska tarkoituksena on täsmentää ettei kyseessä ole mikään vastauskomus jumaluskoisille. Toisin sanoen ateisteilta puuttuu vain yksi sellainen uskomus joka jumaluskoisilta löytyy.
Eli monet käyttävät termiä uskonpuute yksinkertaisesti syystä että tätä kautta uskovien on helpompi tajuta ateismia, ja saamme lukea vähemmän "ateismi on uskonto" kirjoituksia tälläkin palstalla.
Ja mitä pahaa puutteessa on? Kyseisen puutteen pitää vaan kohdistua asioihin joita emme halua. Minulta esimerkiksi puuttuu onneksi suurin osa kaiken maailman sairauksista.
Niinhän ne markkinat toimivat. Vaikka et tarvitsisi mainostajien mainostamaa tuotetta niin he yrittävät luoda sinulle sen tarpeen, haluavat saada sinut uskomaat että sinulta puuttuu vaikka mitä.
Saarnaajat eivät juuri eroa markkinamiehistä.
Hmm.. Koitin vain tuda esille eri ymmärryksen tuolle "puuttuu" sanalle. Toki asiayhteydestäkin on monesti kiinni.
"Eli monet käyttävät termiä uskonpuute yksinkertaisesti syystä että tätä kautta uskovien on helpompi tajuta ateismia, ja saamme lukea vähemmän "ateismi on uskonto" kirjoituksia tälläkin palstalla. "
Samaa mieltä, pakko koittaa puhua "samaa kieltä" ihmisten kanssa jotka laittavat tuollaisen väitteen. Tosin voi sitä yrittää rautalangasta jotenkin toisinkin väntää, lopputulos kun tuntuu olevan sama jos sanoo: En usko jumalaan, en tarvitse mitään ylimääräistä uskoa jumalaan.
"Ja mitä pahaa puutteessa on? Kyseisen puutteen pitää vaan kohdistua asioihin joita emme halua. Minulta esimerkiksi puuttuu onneksi suurin osa kaiken maailman sairauksista."
Puute kuullostaa negatiiviselta, aivankuin olisi jotenkin vajaa jos jotain puuttuu. Itse kokisin että olen iloisempi vielä siitä että minulta ei edes puutu mitään ylimääräisiä sairauksia. Niitä vain ei ole enkä niitä kaipaa.
Mutta, oikeasti, emmehän me nyt rupea saivartelemaan tuosta yhdestä sanasta kun ymmärrys kyllä tulee perille käyttääkö puuttua termiä, vai korvaako sen jollain vähemmän negatiivisella.
Minkä ihmeen takia pitäisi käyttää sanaa "puuttua" jos lause on yksiselitteisempi ilman?
Ateistilla ei OLE jumaluskoa.
En ole kyllä kyseisestä sanasta koskaan vastavaa tulkintaa nähnyt, suosittelen lukemaan tuossa alla olevan: Mitä mieltä olette kirjoituksen, jonka on kirjoittanut Artqia. Siihen ovat monet tämän palstan ateisteista vastanneet ja kuten saatat huomata, termi uskon puute on varsin käytetty käsite.
Itse en näe käsitteessä uskon puute mitään moniselitteistä. Kuten selvästi ei suurin osa muistakaan. Suomi on rikas kieli, ei ole yhtä ja ainoaa tapaa sanoa asioita "oikein".
Uskon puute tarkoittaa että puuttuu jotain sellaista joka olisi syytä olla. Ja jos sanot että sinulta puuttuu usko niin mitä se siis tarkoittaa?
Minä (tai kuka tahansa muukin) voin tulkita sen vaikka ettei sinulla ole uskoa vaikka sinä kokisit tarvitsevasi sitä.
Minulta ei puutu jumaluskoa, lähinnä siksi etten koe tarvitsevani sitä. Minulla ei vaan yksinkertaisesti ole jumaluskoa.
Huomaatko, käsite "uskon puute" ei ole yksiselitteinen?
On totta ettei aina ole yhtä ainoata tapaa sanoa jotain mutta kannattaa silti miettiä miten haluaa sanottavansa tulkittavan. Jos käyttää moniselitteisiä lauseita niin silloin niitä helposti myös tulkitaan useammalla eri tavalla. Tämä voi tietenkin olla toivottukin asia mutta itse en haluaisi kenenkään kuvittelevan että omasta mielestäni tarvitsisin Jumalaa/jumalia. Siksi sanon asian yksiselitteisesti.
Kyllä Jumalaa koskevat kannanotot ovat maailmankatsomuksellisia kannanottoja. Jos haluaa olla ehdottoman puolueeton, kannattaa pitää suunsa kiinni. Kun ei puhu Jumalasta mitään, silloin ei myöskään ilmaise uskovansa hänestä mitään. Mutta heti jos lausuu hänestä jotain omana mielipiteenään, se on maailmankatsomus ja vakaumus.
kaipa mielikuvistusolennostakin voi käyttää nimeä hän.
Jotkut uskikset eivät pidä jumalaa edes persoonana....