Tuli tuosta stalkkausaloituksesta mieleen, että niin paradoksaalista kuin se onkin, niin koen suurta ahdistusta jo ajatuksesta, että näkisin ns. ikävoinnin kohteen. Syynä on häneen liittyvä tapaus, joka järkytti minua, koska tapahtui odottamatta.
Moni asia saattaa laukaista sterssireaktion, ihmisseen liittyvät paikat, musiikki jne.
Nyt stressiä on erityisen paljon, koska joudun käymään usein lähellä paikkaa, jossa hän on asunut. Onko muilla välttelykäyttäymistä ja onko sille joku tietty syy?
Moni asia saattaa laukaista sterssireaktion, ihmisseen liittyvät paikat, musiikki jne.
Nyt stressiä on erityisen paljon, koska joudun käymään usein lähellä paikkaa, jossa hän on asunut. Onko muilla välttelykäyttäymistä ja onko sille joku tietty syy?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hukun öihin pimeisiin... Koska joudun olemaan ilman häntä, minun on pakko sopeutua. Hän ei rakasta minua, mutta kaikki muu hänelle käy. Tämä ei ole helppoa, mutta toivon, että tunne hiipuu aikanaan. Niin, kuin aloittaja kirjoitti, niin musiikki ja paikat tuovat muistot ja tunteet esille. Toivon kuitenkin löytäväni ihmisen, joka rakastaa, sillä kaikki kaunis maailmassa on merkityksetöntä, ellei sitä pääse jakamaan sydänystävän kanssa.
Kaikki liian :) https://m.youtube.com/watch?v=yJURbwvzm5Q
Tuo kappale ei liity minun tilanteeseen mitenkään.
Et sä ole hullu. Ihastumiseen liittyy monenlaisia tunteita ja hulluuden tunne yksi niistä. Tietynlainen hulluus kuuluu mielestäni asiaan ja ajan myötä hulluus häipyy ja tunteen kanssa oppii tulemaan toimeen.
Kunpa olisikin vain noin harmittomasta asiasta kyse kuin ihastumisen aiheuttamat reaktiot. En kai siis osannut kuvailla PTD:tä oikein, joka on luokiteltu ahdistuneisuuden häiriötila.
Ole vaan.
Siitä vaan, minä kaipaan vantaalta.
Piti vaan ilmoittaa ::D
Ensinnäkin: Kaikki välttely ja pelkääminen ei ole psykiatrinenhäiriö. Ei kannata laittaa jännitystä, ujostusta tai loukkaantumista/mielipahaa toisen tekemisistä jonkun psykiatrisen sairauden piikkiin.
PTSD (postraumaattinen stressireaktio)
syntymiseen tarvitaan jokin todella poikkeava tilanne/tapahtuma joka järisyttää sinun turvallisuuden tunnettasi. Olet siis kokenut ennen trauman syntymistä vakavaa uhkaa esim. onnettomuus, väkivallan uhrina olo. Sellaisen tekijää tuskin kaipailee. En minä ainakaan.
http://traumajadissosiaatio.fi/traumanjalkeinen-stressihairio-ptsd-2/
**************************************************************
Kysymykseesi vastaus: Minulla on ollut lääkärin toteama PTSD.
Välttelin kaikkea traumaattiseen tapahtumaan liittyvää.
Monta vuotta jatkui. Minulla on eräs ihminen joka aiheutti tämän jota välttelen vieläkin kuin ruttoa. Muuten en ihmisiä vältellyt vaan pikemminkin tilanteita joissa voisin joutua kohtaamaan saman traumaattisen tapahtuman uudelleen jonkun toisen kanssa,
Rekisteröin vaaranmerkkejä nopeasti ja peräännyn jos huomaan tiettyjä piirteitä..esim. impulsiivisuus, ailahtelevuus, vihamielisyys, epäluotettavuus, epärehellisyys, vilpillisyys, voimankäyttö ja paiskominen tavaroita käsitellessä, lyhyt pinna ja vahva vihamielinen reaktio hyvin pienistä, sisältä kumpuava piilotettu katkeruus, kateus, vihamielisyys jne.. hämmennyn, välttelen ja säikähtelen ko. persoonia. Muutun varovaiseksi ja pidän etäisyyttä.
Selvät raivokohtaukset ja uhkailut sekä tietyt haukkumasanat ovat jo varma merkki siitä että välimatkan pidän ihmiseen.
Kahden jonnekin avun saavuttamattomiin tuntemattoman kanssa en lähde vieläkään. Välttelen sellaista.
Uusiin ihmisiin tutustun hitaammin ja varautuneemmin. Huomaan vilpillisyyden nopeasti ja jos sen huomaan aloitan "henkisen välttelyn" eli lyön muurin väliin jonka seurauksena sen ihmisen kanssa ei muodostu kunnollista tunnesidettä vaan välillä on suuri henkinen välimatka epäluottamuksen johdosta. ns. Henkinen välttely/itsesuojelu
Ahdistun herkästi painostuksesta. Painostaminen ja pakottaminen johonkin asiaan saakin minut herkästi vältteleen tai kokonaan perääntyyn.
Tuo kaikki liittyy koettuun traumaan joka taustalla kummittelee ja ohjailee käytöstäni.
Jos taas koen ihmisen turvalliseksi ja hyvää tarkoittavaksi päästän kyllä lähelleni, mutta hitaammin.
***************************************************************************************
Olen oikeastaan toisaalta tosi tyytyväinen häiriöstä sillä sen avulla olen oppinut suojelemaan itseäni paremmin ja havainnoimaan vaaroja ennalta tehokkaammin.
Minulle on kehittynyt erittäin tehokas itsesuojeluvaisto joka vainuaa vaarat ällistyttävän tarkasti ja ihan sekunneissa. Häiriöni on tehnyt minusta ns. kriminaali persoonallisuuksien "vainukoiran" ja vaikka oireet inhottavia ovat olleetkin niin ne ovat suojelleet minua monelta vaaralta.
Minusta on myös tullut tarkka ihmistuntija. Haistan valeen ja vaaran mutta myöskin hyvän ja lämpimän sydämen ihmisestä nopeammin. Häiriöni on "vahvistanut" aistejani.
Olen tarkkaavaisempi uusien ihmisten seurassa. Havainnoin ja kuuntelen tarkemmin, refleksini ovat nopeammat, olen valmis nopeaan puolustautumiseen ja torjuntaan. Kykenen siis suojelemaan itseäni nopeasti ja erittäin tehokkaasti nopeentuneiden refleksieni takia.
Monin tavoin häiriöni on kirouksen lisäksi siunaus minulle. Minun kehoni tapa yrittää suojata itseään uudelta samanlaiselta vaaratilanteelta/kokemukselta.
Kehoni otti opiksi, opetteli vaaranmerkit ja nyt tarkkailee ja suojaa minua.
Kirouksen häiriöstä tekee suojelun, varovaisuuden ja tulkinnan yliampuvuus, vaikkakin nyt kun häiriö jo lieventynyt hyvin paljon se onkin enää enemmän siunaus ja minua vaaroilta suojaava ominaisuus.
Olen oppinut arvostamaan tätä uutta "toimintoa" itsessäni. Tehokas lisä työkalu.
Jos se menee päälle syyttä, niin se sitten menee pois päältä kun todisteita alkaa tuleen siitä että kehoni on tehnyt virhetulkinnan ja vaaraa ei olekaan. Toisen käytös on siinä aika ratkaisevassa roolissa tietenkin.
***************************************************************************************
Toisaalta välttelen itse myös vihaisuuttani eli kaikki minunkaan välttely ei johdu pelosta vaan loukatuksi tulemisesta ja kiukusta. Välttelen koska en halua loukata ja räjähtää päin naamaa.
Tai sitten siksi että on tehnyt tulkinnan että toinen käyttäytyy jotenkin katkerasti tai vihamielisesti minua kohtaan josa johtuen välttelen vaikka en pelkääkään eikä häiriöllä ole osuutta asiaan. Ei vain halua mennä ihmisen luo joka osoittaa ettei tykkää siitä että sen luokse menen.
Itse ainakin elän täysillä. Turhaa suojelemaan itseään tuommoisilla. Pettymykset kuuluu elämään ja niistä oppii parhaiten. Onneksi minulla on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse olla varpaillaan. Voin olla oma itseni ilman suojapanssareita. Kannattaa vaan olla mukava kaikille, eikä vältellä ihmisiä, kuin ruttoa. Silloin nopeasti joutuu eristykseen. Avoin kannattaa olla kaikille. Täällä vain kerran eletään. Itse en ainakaan jaksaisi aina olla muita ihmisiä kohtaan liian varovainen tai analysoi pieniäkin liikkeitä. Ihmiset tekevät virheitä ja ihmisillä on myös huonoja päiviä.
En edes jaksanut lukea tuota liian pitkää vastausta, mutta kuin sinun kommenttisi. Samaa mieltä ajatustesi kanssa.
Se tuosta minun tilanteesta nimenomaan häiriön tekee että se ei ole tahdon alaista vaan tahdosta riippumatonta. En pysty tahdollani tuota ohjaileen. Se tulee alitajunnasta joka muistaa koetun automaattisesti kun havaitsee jotain samankaltaista. Siinä on se jutun juoni.
Tottakai se ajan saatossa koko ajan lievenee itsestään kun tuo pää alkaa unohtamaan tapausta ja saa rinnalle positiivisia kokemuksia-
Kiitän ja kumarran.
Okei... Onko siis kyseessä jonkun ihmisen kuolema? Väkivaltainen tapahtuma? Kiusaamista? Muuta?
Väkivaltainen tapahtuma. (niitä väkivallanmuotoja on monia ja olen kokenut useampaa, mutta en ala eritteleen)
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=12
Saanko udella... Minkälaista väkivaltaa?
Ei
Okei. Oisin voinut paremmin auttaa, jos olisit jotain kertonut. Kaikki ovat hyviä sellaisina, kuin he ovat. Kokemukset muuttavat ihmistä. Kokemuksista oppii. On silti hyvä muistaa, että ihmiset tekevät virheitä ja on hyvä antaa ihmisille anteeksi. On hyvä oppia elämään täysillä, eikä varomaan jokaista vastaantulijaa. Sitten vasta, kun ihmisen oppii tuntemaan kunnolla, voi sanoa onko hän paha vai ei. Joku voi olla töykeä vain huonon päivän vuoksi, jollakin voi itsellään olla ongelmia. Silloin toisen ei pitäisi sulkeutua kokonaan, jos saa ongelmalliselta ihmiseltä hieman pahaa niskaan. Hän voi purkaa pahan olosi sinuun. Silloin ihmiseltä pitäisi kysyä mikä sinulla on hätänä. Varmasti siltä ihmiseltä se tulee ulos ja olo helpottuu. Jos ihminen on kerran sanonut jotain pahaa, se ei tarkoita, että hän aina sanoisi. Auttamalla toista saat joskus itsekin apua, kun sitä tarvitset. Se on vain elämää, ei sen enempää.