Pienten lasten rituaaliparannusta? Mitä ajattelet

Lastensuojelun ja kasvatusalan asiantuntijoiden tulisi ohjata lestadiolaisvanhempia ymmärtämään, että pakottaminen jatkuvaan parannuksentekoon ja päivittäinen synnistä ja verestä hokeminen ei yhtään lisää pienen lapsen turvallisuuden tunnetta.

Aikuisen tulisi oivaltaa, että lapsi ei sitä rituaalia tarvitse, vaan aikuinen rakentaa sitä omaksi turvakseen ja käyttää lastaan hyväkseen alistamalla lapsen. Hän tekee lapselleen vahinkoa. Moinen rituaali-parannuksenteko vääristää lapsen autenttisen omantunnon.

Se vääristää myös lapsen ja vnhempien väliset suhteet. Onkin kysyttävä, miten turvataan lapsen uskonnonvapaus ja psyyken tasapainoinen kehittyminen.

Vl-puhujat opettavat että kaikki lapset ovat taivaskelpoisia n 7 vuoden ikään asti.

Miksi sitten pitää jo vauvasta julistaa syntejä anteeksi ?

Tämä saa lapsen tuntemaan itsensä jotenkin huonoksi ja vajavaiseksi kun joka ilta pitää tehdä parannusta "synneistä".
Lapsen elävät lapsen elämää kaikkine tappeluineen ja muine kiusantekoineen mutta ei se ole syntiä vaan kasvamista.
Lapsuudessahan ne opitaan elämän tietyt lainalaisuudet esim. Itsensäpuolustaminen,ja jos tätä joutuu pyytelemään anteeksi niin metsään mennään ja lujaa.
Lapsihan käsittää tämän niin että hän on tehnyt jotain väärin kun hän ei ole alistunut sorron alle.
Ja mitä tällaisen kasvatuksen saaneesta lapsesta tulee aikuisena?
Aivan oikein, alistuva, pelokas, arka sosiaalipummi.