Olen seurustellut avomieheni kanssa 2,5 vuotta ja asuneet yhdessä 9kk.
Hän muutti asuntoon, jossa minä olen asunut jo pitkään.
Ongelma on seuraava: hänellä on oma yritys (1,5v) ja hän tekee pitkää päivää. Tämä sinänsä on vielä tavallista yrittäjälle, mutta hän sanoo, että hänelle on aivan sama, onko hän tässä tilanteessa parisuhteessa vai sinkku - koska aikaa on niin vähän muulle elämälle. Työ on kuulemma rakkaus numero 1.
Kotona olen tehnyt yksin remonttia, hän ei jaksa eikä kiinnosta laittaa yhteistä kotia. Onko tämä pelkkää uupumusta omista töistä vai eikö hän rakasta minua? Olen siis rempannut yksin koko kämppämme, projekti kesti monta kuukautta. Olen sanonut, että voisin tulla firmaan mukaankin (osakkaaksi), mutta hän ei halua minua mukaan "koska tulisi vain ongelmia". Tuntuu, että sitä kautta meillä olisi enemmän yhteistä aikaa ja joku yhteinen fokus, jota myös kaipaan. Koettaako hän ajaa minua hienovaraisesti pois? Mitä teille ulkopuolisina tulee mieleen? Olen saanut häneltä vastaukseksi juuri vain sen, että aika ei riitä muuhun kuin firmaan ja sen on pakko menestyä. Suhde on se ja sama, koska ykkösprioriteetti on firma. Mitä pitäisi tehdä? Voisiko pariterapia auttaa? Onko suhteella tulevaisuutta, pitääkö minun vain odottaa, että yritys lähtee pyörimään ja ajat muuttuvat paremmiksi? Kokemuksia yrittäjiltä? Millaista parisuhde-elämä on?
Hän muutti asuntoon, jossa minä olen asunut jo pitkään.
Ongelma on seuraava: hänellä on oma yritys (1,5v) ja hän tekee pitkää päivää. Tämä sinänsä on vielä tavallista yrittäjälle, mutta hän sanoo, että hänelle on aivan sama, onko hän tässä tilanteessa parisuhteessa vai sinkku - koska aikaa on niin vähän muulle elämälle. Työ on kuulemma rakkaus numero 1.
Kotona olen tehnyt yksin remonttia, hän ei jaksa eikä kiinnosta laittaa yhteistä kotia. Onko tämä pelkkää uupumusta omista töistä vai eikö hän rakasta minua? Olen siis rempannut yksin koko kämppämme, projekti kesti monta kuukautta. Olen sanonut, että voisin tulla firmaan mukaankin (osakkaaksi), mutta hän ei halua minua mukaan "koska tulisi vain ongelmia". Tuntuu, että sitä kautta meillä olisi enemmän yhteistä aikaa ja joku yhteinen fokus, jota myös kaipaan. Koettaako hän ajaa minua hienovaraisesti pois? Mitä teille ulkopuolisina tulee mieleen? Olen saanut häneltä vastaukseksi juuri vain sen, että aika ei riitä muuhun kuin firmaan ja sen on pakko menestyä. Suhde on se ja sama, koska ykkösprioriteetti on firma. Mitä pitäisi tehdä? Voisiko pariterapia auttaa? Onko suhteella tulevaisuutta, pitääkö minun vain odottaa, että yritys lähtee pyörimään ja ajat muuttuvat paremmiksi? Kokemuksia yrittäjiltä? Millaista parisuhde-elämä on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pienyrittäjän puolison elämä on juuri tuollaista. Olen pienyrittäjänä ollut 20vuotta ja mies on pyörittänyt huushollia tämän ajan. Olen saanut tarpeekseni ja lopetan yritystoiminnan vuoden sisällä.
Yrittäjyys on tuonut monia ongelmia parisuhteeseemme juuri yhteisen ajan puitteissa. Ne on kuitenkin haluttu yhdessä selättää mutta se on vaatinut hirveän työn, asioiden vatvomisen ja monet itkut.
Annan sellaisen neuvon että älä tunkea sinne miehesi työmaalle vaan hanki oma elämä. Jos hän rakastaa työtään ja yrität kiilata siihen väliin, tiedossa on pelkkiä ongelmia sen jälkeen.
Jos nyt jo kärsit, mieti sitä että tilanne tulee pahenemaan sillä hän joko pysyy työssään kiinni tai sairastuu burnouttiin jolloin on pakko lopettaa.
Jos nyt saisin päättää en aloittaisi yrittämistä. Työ ei tule sairasvuoteellesi itkemään vaan perheesi joka rakasti sinua hulluudestasi huolimatta.
Sinulla on mies, jota ei sisustaminen ja muu kodinlaittaminen kiinnosta. Hänelle on todennäköisesti aivan sama, minkälaisessa mörskässä te asutte, eikä hän taida edes huomata tekemiäsi muutoksia, ellei siihen liity tärkeän esineen (kuten Bilteman kuvaston tai toissavuotisen TM:n numeron) salaperäinen katoaminen vakiopaikaltaan.
Sellaisia ne miehet on. Tai ainakin osa niistä. Jos haluat miehen, joka sisustaa kanssasi kotia, niin sinun ei auta muuta kuin laittaa nykyinen kiertoon ja etsiä jostain uusi, sellainen joka tykkää sisustamisesta (tai ainakin jaksaa esittää kiinnostunutta). Mutta jos oikeasti kyse onkin rakastamisesta, niin koita miettiä joku muu asia, joka teitä voisi yhdistää. Sisustaminen se ei selvästikään ole. Mutta siinä miettimisessä ota huomioon, että mies tekee pitkää päivää ja on sen jälkeen väsynyt. Se yhteinen juttu ei siis voi olla iso, rasittava tai aikaavievä.
15v yrittäjänä. Voin vain sanoa että kysyy paljon puolisolta . Samana aikana näin kun muutama yrittäjä pariskunta erosi. Likellä se oli itselläkin. Onneksi minulla on vaimo joka jaksoi katsoa loppuun asti. Lama vei työt. Velkaa jäi. Silti vaimo jaksoi kannustaa. Uusi aloitus ja pian olimme pinnalla.
Nyt vietämme eläkepäiviä jo 12vuotta.Kannatti sinnitellä .Lisäisin vielä, että vaimo on sanonut ,että onneksi teimme vielä yhden lapsen että hänellä oli muuta tärkeämpää ajateltavaa.
Ite ole ollut yrittäjä 30vuotta vaimo töissä ulkopuolella. sikäli hyvätilanne että yritys pyörii omillaan, ymmärrän toki ettei kaikilla yrittäjillä riitä aikaa tai jaksa enää koti arkea.
Meneekö aloittajan miehen aika tyhjänpäiväiseen nyhräämiseen töissä? Voisko joitakin töitä "ulkoistaa" ei kaikkia kannata itse yrittää tehdä, onko laskutus liian pieni rahat ei riitä muuten kuin pitkää päivää tekemällä?
Työpäivän pituushan ei ratkaise vaan se mitä saa aikaan!
Turha sitä ukkoo on raahata mihinkään "parisuhdeterapeutille" tuskin paljoo kiinnostaa, toiset miehet vaan odottaa että kotona kaikki järjetetään automaattisesti
niinhän äitikin hoiti kodin!
Ilmoita että olet tyytymätön tähän siipeilijään tilanne vaatii muutoksen.