Harjoitteliko pääministeri uudenvuodenpuhetta?

Demokratia on hupaisaa seurattavaa nyky-Suomessa. Demokratia nyky-Suomessa tarkoittaa sitä, että pääministeri käskee ja muiden kuuluu totella. Porvarillinen media on keksinyt väittää, että vaaleilla valittu eduskunta ja eduskunnan luottamuksen varassa pöyhkeilevä hallitus on ainoa oikea ammattiyhdistys Suomessa. Olisi mielenkiintoista tietää miten porvarit määrittelevät diktatuurin. Tai eihän tuossa mitään merkillistä ole. Työväenliikehän on ollut kautta aikain porvarin näkemys diktatuurista.

Monelta on jäänyt havaitsematta, ettei ammattiyhdistysliike ole suinkaan ollut valtakuntaa johtamassa, vaan aina kukin hallitus. Siksi syypää lamaan on pääasiassa juuri hallitukset, jotka omalla politiikallaan ovat päästäneet tilanteen lähes kriittiseen pisteeseen. Toki pitää muistaa, ettei tässä ole sellaista kriisiä, että aikaa on vain muutama päivä, kuten pääministeri suuressa pelottelupuheessaan antoi rivien välistä ymmärtää. Siksi olisi viisaampaa, että hallitus ottaisi lusikan kauniisti käteensä ja ryhtyisi yhteistyössä järjestöjen kanssa uudistamaan työelämää. Näin siksi, ettei leikkauksilla mikään uudistu, vaan ongelmat pysyvät entisellään. On nimittäin enemmän kuin todennäköistä, että suunnitellut leikkaukset ovat yhtä tehokkaita kuin Jyrkin ajama yhteisöveron alennus. Uusia työpaikkoja ei syntynyt, sen sijaan suuryritysten taseet alkoivat pullistella ja omistajien kukkaro lihoi.

Onhan tässä tietysti pääministerin itsensä luomana se ongelma, ettei hallitus oikein voi perääntyäkään, koska on hätiköidysti katkaissut aidon neuvotteluyhteyden järjestöihin. Pitää nimittäin muistaa, ettei valtakuntaa johda myöskään järjestöt. Jos meillä nyt olisi käytössä presidentti, niin hän voisi katkaista prosessin ja aloittaa sen alusta. Mutta kun meiltä puuttuu presidentti, niin saattaa käydä niinkin hupaisesti, että pääministerimme pompsahtaa tässä tosiasialliseksi valtakunnan päämieheksi, kuten on jo käytännössä tapahtunutkin. Pääministerin radio- ja televisiopuhe onkin nähtävissä presidentin uudenvuodenpuheen harjoituksena.

Se, ettei hallituksella ole aikomustakaan perua päätöksiään, käy ilmi valtiovarainministerin ulosanneista, joiden mukaan lomarahojen leikkaukset eivät riitä. Valtiovarainministeri porvarina hinkuu aina vain lisää leikkauksia ja työläisen aseman heikennyksiä. Meneillään näyttää olevan siis perinteinen porvarillinen iltalypsy. Siis yritys vaikuttaa siten, että vielä viime metreillä saataisiin vastapuolelta herutettua lisää myönnytyksiä. Tämän voi päätellä myös EK:n edustajien myhäilystä televisioruudussa heti pääministerin puheen jälkeen.

Porvarillinen media on niin ikään mukana porvarin asialla suorastaan täysin siemauksin. Ay –liikettä yritetään mustamaalata jos jonkinlaisin keinoin. Suorastaan hupaisalta kuulostaa eräänkin porvarillisen laitoksen johtoihmisen kiekaisu hallituksen toimista valtiomiestekoina. Mikä ihmeen valtiomiesteko se sellainen on, joka uhkaa suistaa valtakunnan kaaokseen?

Keskustassa valtaan näyttää päässeen perinteinen ”kepulaisuus”, jonka oletin kadonneen jo isäntävallan päättymisen jälkeen. Ennenhän Keskustaa johtivat lähinnä luku- ja kirjoitustaidottomat isännät, joiden meriitti perustui maan omistamiseen. Siinä asetelmassa oli puolueen etu, jos piiat ja rengit saatiin palkattua mahdollisimman vähin kustannuksin niin, että isännälle ja enemmän silavaa syötäväksi.

Ilmeisesti porvarilliset houkutukset ovat olleet liikaa Keskustallekin, koska myös Perussuomalaiset on muuttunut kuin pyy maailmanlopun edellä. Eihän perussuomalaisia tunnista enää edes ulkonäöstä. Puolueen puheenjohtajaakin luulin tässä taannoin Paasikiveksi.