Minua pelottaa eka kerta ihan mielettömästi, vaikka en ole koskaan edes seurustellut. Ajattelen sitä joskus, ja alkaa pelottaa ,että jos se sattuu liikaa? Minä pelkään muutenkin kipua, ja stressaan jo nyt ekasta kerrasta, vaikka se todennänöisesti tulee monen vuoden päästä vasta aiheelliseksi. Olen 16-vuotias, ja kaikkialla kuulen, kunka minun pitäs hankkia poikakaveri. Sukulaiset ja tutut kysyy joka kerta, kun minut näkee, että jokos on jo löytynyt poikaystävä? Se on todella rasittavaa.
Mutta minkäikäisinä te olette menettäneet neitsyytenne/poikuutenne? Kauanko olette seurustelleet, kunnes menitte sänkyyn?
Minä olen vielä aika epävarma omasta ulkomuodostani, ja en haluaisi että joku alkaa hipeltämään minua. Eikai seurustelletssa hipelöidä? Ei ainakaan paidan alta?
Mutta minkäikäisinä te olette menettäneet neitsyytenne/poikuutenne? Kauanko olette seurustelleet, kunnes menitte sänkyyn?
Minä olen vielä aika epävarma omasta ulkomuodostani, ja en haluaisi että joku alkaa hipeltämään minua. Eikai seurustelletssa hipelöidä? Ei ainakaan paidan alta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Ajattelen sitä joskus, ja alkaa pelottaa ,että jos se sattuu liikaa?"
-> Mua sattui aluksi ihan helvetillisesti, mutta jätkä oli niin ihana, huolehtivainen ja varovainen, että alkuvaikeuksien jälkeen kipu unohtui. Mitään traumoja ei jäänyt :) Jos sattuu liikaa niin sitten voi keskeyttää ja yrittää myöhemmin uudelleen. Hyvä poikaystävä ei halua tyttöystävänsä kärsivän.
"Mutta minkäikäisinä te olette menettäneet neitsyytenne/poikuutenne? Kauanko olette seurustelleet, kunnes menitte sänkyyn? "
-> Sain ensi suudelmani (en laske mitään pullonpyörityspusuja) ja koin ekan kertani 23-vuotiaana 2vkon tuttavuuden jälkeen meni, koska jätkä oli niin seksikäs etten enää voinut pitää näppejäni irti. En silti suosittelisi 16-vuotiasta (tai edes 18v) tekemään samaa, sillä sen ikäiset jätkät on ihan kakaria ja luulee vielä että olet "helppo" tai jakorasia jos suostut noin nopeasti.
"Sukulaiset ja tutut kysyy joka kerta, kun minut näkee, että jokos on jo löytynyt poikaystävä?"
-> Siihen asti kunnes yksi sukulainen näki minut kadulla kävelemässä käsi kädessä poikaystäväni kanssa (olin siis silloin sen 23v), kuuntelin vuositolkulla kaikki sukujuhlat läpi noita ikuisen rasittavia poikaystäväkyselyjä ja mummujen "kai saan nähdä lapsenlapsia ennen kuin kuolen" valituksia. Vaikka tämä jätkä on nykyään jo exäni niin yksi kädestä pitely tukki mummojen turvat (sana kulki tietenkin suusta suuhun valonnopeudella), vaikken koskaan edes siis ehtinyt esitellä "sulhaskokelasta" heille. Jos sua todella ärsyttää niiden puheet, niin sano vaikka että sä et nyt halua seurustella etkä etsiä poikaystävää, koska haluat panostaa opiskeluun ja saada hyvän todistuksen (yo, amis, whatever) tai jos harrastat jotain vakavasti niin sit sen takia. Seurustella ja lapsia hankkia ehtii myöhemminkin.
"Eikai seurustelletssa hipelöidä? Ei ainakaan paidan alta? "
-> Kyllä hipelöidään, mutta VASTA SITTEN kun molemmat ovat siihen valmiita. Jos joku jätkä alkaa sua väkisin hipelöidä eikä yhdestä kiellosta usko niin sitten heität sen menemään! Sä olet paremman tyypin arvoinen, jokainen tyttö ja nainen on! :)
Kyllä tuo n24 on ihan oikeassa. Seksi ja seksuaalisuus on jokaisen oma juttu, jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Ensin yleensä "pelottaa enemmän kuin haluttaa" ja silloin ei ole vielä valmis. Sitten kun "haluttaa enemmän kuin pelottaa" voi olla oikea aika. Suurin osa kavereiden lesoilusta on vaan suuria sanoja. Niin kauan kun susta tuntuu että suhun koskeminen on sun omalle alueelle tunkeutumista, eikä se tunnu susta mukavalta, sun ei pidä alkaa siihen. Eikä siinä ole yhtään mitään väärää! Ja tosiaan, sitten kun se eka kerta joskus tulee (mulla 20 vuotiaana) ja sulla on mies joka oikeasta rakastaa sua, niin se voi olla jopa kaunis kokemus. Mulla ainakin oli =)Seksi on ihana asia ja sen pitää tuntua hyvältä! Jos haluat saada ihan asiantuntevaa neuvoa niin käy kurkistamassa sellanen sivu kun www.seksuaaliterveys.org Siellä on aivan ihania ihmisiä,alan ammattilaisia, jotka osaa vastata moneen kysymykseen.
Sä määräät ite mitä annat tehä ja mitä et.Jos hyväilyt tuntuu vastenmielisiltä niin ei muuta kun torju hiplailut.Kyllä mut ainakin torjuttiin kun likka ei ollu vielä siinä"mallis". Mutta kun likka tuli siihen "malliin",niin hän tykkäs kun mä hyväilin häntä jopa paidan alta.Hiplailin ja pussailin tissejä ym.kivaa. Siinä aukeaa aivan uusi maailma.Lopulta hän oikein ehdotti,että mentäis pitemmälle.Hän laittoi haarat levälleen ja mä möngin haarojen väliin. Lopun saat arvata mitä sitten tapahtui! Oltiin silloin 19 vee. Mutta sä teet aivankuin haluat. Sä määräät. Jos tunnet ittes keskenkasvuiseksi,niin ei kannata poikien kaas alkaa mihinkään. Ei edes juttusille.Ettei pojille tuu kiusausta pyytää sua treffeille,eikä muuta epämiellyttävää.
Ihanan kommentin laitoit. Minä täysin ulkopuolisena kiitän sua siitä!! Kiitos..
Mustakin ois nimittäin kiva tavata mies joka ei ekana yritä musta petikaveria. Siis olisi kiinnostunut ihan tyttöystävänä. Pikkuhiljaa tässä nimittäin rupeaa tuntumaan ettei ole tyttöystäväainesta.. Valitettavasti..
Kyllä mäkin joskus stressasin, mut sit ku löytyy joku jonka kans haluu tehä jotain muutaki ku pussailla ni se stressaus unohtuu. Mä en ees ajatellu et olisin hankkinu mitään vakituista poikakaveria 16-vuotiaana, koska mul oli tosi paljon "kaveripoikia". Mun eka kerta oli 18-vuotiaana, olin seurustellu poikakaverini kanssa ehkä vähän alle puol vuotta (tai se riippuu tietenki siitä minkä laskee ekaks kerraks, mut oletan et tarkotat et mennään iha loppuun asti. Poikaystävä oli sillon 21, eikä todellakaan painostanu mitenkään,joten en myöskään stressannu. Eikä me ees suunniteltu sitä tilannetta etukäteen, se vaan tapahtu.
Olet aikas fiksu ihminen...
Pidähän itsestäsi hyvä huoli!
Väliäkö nuista sukulaisista...
Kun olin 17v, en voinut ajatella mitään yhtä vastenmielistä kuin että joku jätkä nuolisi ja rakastelisi minua. Sitten yhtäkkiä 19-vuotiaana en voinut enää muuta ajatellakaan.....tapasin poikakaverini puoli vuotta myöhemmin uudessa koulussani ja neitsyys meni molemminpuolisesta sopimuksesta 8 kk:n ystävyyden ja seurustelun jälkeen. Mitään en ole katunut, kaikki on ollut ihanaa (edes eka kerta ei sattunut yhtään, vaikka en ollut koskaan ennen harrastanut edes itsetyydytystä eli "venytellyt paikkoja"). Ollaan yhä tuon samaisen pojun kanssa kimpassa ja joka kerta, kun kuulen taas yhden kaverini valittavan kuinka antoi itsensä kännipäissään jossain kotibileissä ennen yläastetta, tunnen itseni vahvaksi ja fiksuksi ihmiseksi. Ja niin pitäisi sinunkin! Mitään ei olla menetetty, kenties vaan säästytty ikäviltä mokilta ja sydänsuruilta. Muista: Kukaan ei saa koskea sinua ilman lupaasi! Anna ajan kulua. Hyviä jatkoja!